Alfred Jodl
Sivulta puuttuu 
Alfred Josef Ferdinand Jodl (10. toukokuuta 1890 Würzburg – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg) oli saksalainen kenraalieversti toisessa maailmansodassa. Jodl toimi Wehrmachtin pääesikunnan eli OKW:n operaatiopäällikkönä ja Wilhelm Keitelin sijaisena. Jodl tapasi Adolf Hitlerin jo vuonna 1923[1] ja kuului myöhemmin tämän tärkeimpiin sotilasneuvonantajiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota
-
Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota
Jodl opiskeli Münchenin kadettikoulussa, josta hän valmistui 1910, ja liittyi armeijaan tykistöupseerina. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi tykistöpatteriupseerina ja palveli länsirintamalla 1914–1916 haavoittuen kahdesti. Vuonna 1917 hän palveli lyhyen ajan itärintamalla kunnes palasi länteen esikuntaupseeriksi. Sodan jälkeen Jodl pysyi asevoimissa liittymällä Versailles’n rauhansopimuksella rajoitettuun Reichswehriin.
[muokkaa] Hitlerin esikunnassa
Vuonna 1935 Jodl ylennettiin kenraalimajuriksi. Anschlussin jälkeen 1938 Jodl komennettiin Wieniin 44. tykistörykmentin komentajaksi. Samana vuonna Jodlista tuli pääesikunnan eli OKW:n operatiivisen osaston päällikkö ja sodan aikana johtoesikunnanpäällikkö. Jodlin tehtäviä oli pitää Hitler sotilaallisen tilanteen tasalla. Hänestä tuli kansallissosialistisen puolueen kannattaja. Hitler ylensi Alfred Jodlin kenraalieverstiksi vuonna 1944.
[muokkaa] Oikeudenkäynti
-
Pääartikkeli: Nürnbergin oikeudenkäynti
Kenraalieversti Alfred Jodl allekirjoitti 7. toukokuuta 1945 Saksan ehdottoman antautumisen liittoutuneille. Jodl pidätettiin ja häntä syytettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä salaliitosta tarkoituksena tehdä rikoksia rauhaa vastaan, hyökkäyssodan suunnittelusta, käynnistämisestä ja käymisestä, sekä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hyvin merkityksellinen todiste häntä vastaan oli Hitlerin kansainvälisen oikeuden vastaisen Kommando-käskyn kumoamatta jättäminen. Käsky määräsi kaikki Saksan alueella tavatut kommandot – ilman sotilaspukua tavatut vihollissotilaat ja vakoojat – teloitettavaksi siinäkin tapauksessa että nämä antautuisivat.
[muokkaa] Kuolema ja syyttömäksi julistaminen
Alfred Jodl todettiin syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan. Hänen pyyntöään saada kuolla ampumalla ei otettu huomioon, vaan hänet hirtettiin 16. lokakuuta 1946. Jodl pyysi ja sai viimeiseksi asukseen saksalaisen jalkaväkisotilaan puvun ja saappaat. Viime töikseen hän itse äärimmäisen pikkutarkasti silitti pukunsa, kiillotti saappaansa ja siivosi vankisellinsä. Kurinalaisen sotilaan tavoin Jodl käveli suoraselkäisesti marssien viimeisen matkansa hirttolavalle. Ennen kuolemaantuomion täytäntöönpanoa hän lausui viimeisiksi sanoikseen: ”Ich grüße Dich, mein ewiges Deutschland.” (”Tervehdin sinua, ikuinen Saksani”).
28. helmikuuta 1953 müncheniläinen tuomioistuin kumosi Jodlin kuolemantuomion julistaen hänet syyttömäksi rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Hänen omaisuutensa, joka oli takavarikoitu 1945, palautettiin hänen leskelleen Luise Jodlille.[2].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Huber, Nora: KONZEPT zur Dissertation: Die private Seite der NS-Täter (PDF) (s. 11) Viitattu 7.5.2009. (saksaksi)
- ↑ Shoa.de: Alfred Jodl (Hubert Beckers), haettu 7.5.2007
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
Kuolemaan tuomitut: Martin Bormann[a 1] | Hans Frank | Wilhelm Frick | Hermann Göring[a 2] | Alfred Jodl | Ernst Kaltenbrunner | Wilhelm Keitel | Joachim von Ribbentrop | Alfred Rosenberg | Fritz Sauckel | Arthur Seyss-Inquart | Julius Streicher |
|
|
Vankeuteen tuomitut: Walther Funk (elinkautinen) | Rudolf Hess (elinkautinen) | Erich Raeder (elinkautinen) | Baldur von Schirach (20 v.) | Albert Speer (20 v.) | Konstantin von Neurath (15 v.) | Karl Dönitz (10 v.) |
|
|
Syyttömiksi todetut: Hans Fritzsche | Franz von Papen | Hjalmar Schacht |
|
|
Muut: Gustav Krupp von Bohlen und Halbach[a 3] | Robert Ley[a 4] |
|
|
|
