In absentia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”In absentia” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

In absentia (lat. poissaolevana) on oikeustermi, joka tarkoittaa oikeudenkäynnin järjestämistä ilman syytetyn läsnäoloa. Se rikkoo periaatteessa jo roomalaisesta oikeudesta peräisin olevaa audi alteram partem eli ”kuultakoon toistakin osapuolta” -periaatetta, jonka mukaan syytetyllä on oikeus olla läsnä hänen asiaansa käsiteltäessä ja puolustaa itseään[1]. Joissain oikeusjärjestelmissä in absentia -oikeudenkäynnit ovat silti mahdollisia, ja niitä järjestetään yhä muun muassa Italiassa. Menettelyä on sovellettu yleensä tilanteissa, joissa syytetty on lähtenyt maanpakoon tai hänen sijaintinsa ei ole tiedossa, eikä tavoittaminen lähiaikana ole tuntunut todennäköiseltä. Mahdollisesti langetettu tuomio on yleensä tarkoitus panna täytäntöön, mikäli tuomittu tavattaisiin ja saataisiin kiinni.

Esimerkiksi Nürnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä järjestettiin in absentia -oikeudenkäynti Martin Bormannille, jonka olinpaikka oli tuolloin tuntematon (hänen kuolemastaan jo toukokuussa 1945 ei vielä tiedetty). Bormann tuomittiin poissaolevana kuolemaan. Vastaavasti Vichyn hallitus oli vuonna 1940 järjestänyt Ranskassa oikeudenkäynnin, jossa Charles de Gaulle tuomittiin poissaolevana kuolemaan maanpetoksesta. Tuomiota ei koskaan pantu täytäntöön.

Suomessa in absentiaa sovelletaan vain syytetyn suostumuksesta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. S. Kumar, Compulsory Licensing Provision.... Viitattu 3.9.2011
  2. Oikeusprosessi, vastauskooste MOT, Yle. Viitattu 3.9.2011