Alfred Rosenberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alfred Rosenberg.
Rosenbergin johtama Valloitettujen itäalueiden ministeriö toimi vuodesta 1942 tässä rakennuksessa Berliinissä
Alfred Rosenbergin ruumis.

Alfred Rosenberg (12. tammikuuta 1893 Tallinna16. lokakuuta 1946 Nürnberg) oli saksalaisten kansallissosialistien ideologi ja poliitikko, joka tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä kuolemaan ja teloitettiin.

Baltiansaksalainen Rosenberg syntyi Tallinnassa ja opiskeli Riian teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtuuria vuodesta 1910 alkaen. Ensimmäisen maailmansodan takia korkeakoulu evakuoitiin Moskovaan vuonna 1915. Valmistuttuaan hän työskenteli Tallinnassa arkkitehtina ja opettajana. Rosenberg vastusti bolševikkeja ja heidän noustuaan valtaan Venäjän vallankumouksessa muutti Saksaan vuonna 1918. Hän pyrki Britanniaan, mutta ei Venäjän keisarikunnan alamaisena saanut viisumia. Hän oli Saksan työväenpuolueen (myöhemmin Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue) ensimmäisiä jäseniä; hän liittyi ennen Adolf Hitleriä. Rosenberg kuului okkultistiseen Thule-seuraan, jonka jäsen Dietrich Eckart esitteli hänet Hitlerille.[1]

Rosenbergistä tuli kansallissosialistien puoluelehden Völkischer Beobachterin päätoimittaja 1921. Vuonna 1929 hän perusti Militantin Liigan Saksalaisen Kulttuurin Puolesta. Vuonna 1930 hän julkaisi rotuopillisen teoksen Der Mythus des 20. Jahrhunderts, joka vaikutti syvästi kansallissosialistiseen ideologiaan. Rosenberg nousikin nopeasti kansallissosialistisen Saksan uskonnollisen ja filosofisen koulutuksen johtoon. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon hänestä tehtiin myös Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriön päällikkö, valtakunnanministeri. Hän myös kuljetutti huomattavan määrän saksalaisten joukkojen käsiin joutuneita taideaarteita valloitetuilta alueilta Saksaan.

Liittoutuneiden joukot vangitsivat Rosenbergin sodan lopussa, ja hänet tuomittiin Nürnbergissä. Hänet todettiin syylliseksi ”rikoksiin rauhaa vastaan”, hyökkäyssodankäynnin suunnitteluun, aloittamiseen ja käymiseen, sotarikoksiin ja ”rikoksiin ihmiskuntaa vastaan”. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä muiden Nürnbergin kuolemaantuomittujen kanssa 16. lokakuuta.

Rosenbergiä pidetään Lebensraum-käsitteen, Versailles’n rauhansopimuksen purkamisen, juutalaisten ja kristittyjen kirkkojen vainon ohjelmallisena pääluojana.

Päiväkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosenbergin päiväkirjaa käytettiin keskeisenä todisteena Nürnbergin oikeudenkäynnissä, mutta sen jälkeen se katosi. Vuonna 2013 Yhdysvalloista on löytynyt 400 sivua sivua kyseistä päiväkirjaa. Merkinnöissään Rosenberg kuvaa muun muassa Saksan ylimmän johdon sisäisiä jännitteitä. Siitä valottuu myös Rosenbergin tehtävä johtaa taideaarteiden järjestelmällistä varastamista eri puolilta Eurooppaa. On epäilty että päiväkirjan salakuljetti Yhdysvaltoihin syyttäjä Robert Kempner.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die Spur des Juden im Wandel der Zeiten. München, 1919.
  • Das Verbrechen der Freimaurerei, Judentum, Jesuitismus, Deutsches Christentum. München, 1922.
  • Die Protokolle der Weisen von Zion und die jüdische Weltpolitik. München, 1922.
  • Börse und Marxismus oder der Herr und der Knecht. München, 1922.
  • Der Mythus des 20. Jahrhunderts: Eine Wertung der seelisch-geistigen Gestaltenkämpfe unserer Zeit. München, 1930.
  • Uutta Eurooppaa kohti: Puheita ja kirjoitelmia. Suomentanut Aune Lindström. Helsinki: Otava, 1942.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cecil, Robert: The Myth of the Master Race: Alfred Rosenberg and Nazi Ideology, s. 34. ISBN 0-396-06577-5.
  2. Wallius, Anniina: Natsijohtajan kauan etsitty päiväkirja tarjoaa ensikäden tietoa natsi-Saksasta 10.6.2013. Yleisradio. Viitattu 14.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]