Karl Hermann Frank

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurt Daluege ja Karl Hermann Frank Prahassa 1942

Karl Hermann Frank (24. tammikuuta 189822. toukokuuta 1946) oli sudeettisaksalainen natsiviranomainen Tšekkoslovakiassa toisen maailmansodan aikana. Hän oli arvoltaan SS-kenraali.

Frank oli syntynyt Karlsbadissa, ja hänen isänsä opetti hänet jo varhain vihaamaan tšekkejä ja puolalaisia. Vietettyään epäonnistuneen vuoden saksalaisessa lakikoulussa Prahassa, Frank palveli Itävalta-Unkarin armeijassa ensimmäisen maailmansodan lopussa. Sodan jälkeen Frank oli töissä kirjakaupassa, ja liittyi useisiin oikeistolaisiin järjestöihin ja puolueisiin kuten Kameradschaftsbundiin. Ajatuksenaan Sudeettimaan liittäminen Saksaan Frank liittyi vuonna 1919 Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja perusti kirjakaupan jossa välitti natsipropagandaa. Kun Tšekkoslovakian hallitus hajotti puolueen, Frank auttoi järjestämään Sudeettisaksalaisen kotirintaman 1933, josta tuli virallinen Sudeettisaksalainen puolue (Sudetendeutsche Partei, SdP) 1935. Vuonna 1935, Frankista tuli sijaisjohtaja SdP:hen ja hänet valittiin Tšekkoslovakian parlamenttiin. Puolueen voimakkaimpien äärioikeistolaisten edustajana Frankista tuli Sudeettimaan sijaisgauleiter kun siitä tuli osa Saksaa lokakuussa 1938. Frankin radikalismi hänelle arvovaltaisen suosijan, Heinrich Himmlerin, joka teki Frankista SS-Brigadeführerin marraskuussa 1938.

Vuonna 1939 Frank ylennettiin SS-kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin korkeimmaksi SS- ja poliisijohtajaksi sekä valtiosihteeriksi Böömin ja Määrin valtakunnanprotektokraatissa. Vaikka Frank oli nimellisesti valtakunnansuojelija Konstantin von Neurathin alainen, hän käytti todellista valtaa protektoraatissa. Hän tunsi hyvin Tšekkoslovakian ja nautti lisäksi Himmlerin tuesta. Valtiosihteerinä ja poliisijohtajana Frank kohteli niskuroivia tšekkejä ankarasti. Hän järjesti Böömin ja Määrin pääministeri Alois Eliaksen vangitsemisen ja työskenteli salassa saadakseen Neurathin maineen mustattua. Kun Neurath siirettiin pois asemastaan syyskuussa 1941, Frank toivoi tulevansa nimitetyksi valtakunnanprotektoriksi, mutta hävisi suosiossa Reinhard Heydrichille. Vaikka Frankin ja Heydrichin välit olivat melko viileät, heistä tuli vaikutusvaltainen ja tehokas työpari.

Kun Heydrich murhattiin kesäkuussa 1942, Frank ohitettiin jälleen ylennyksissä kun Kurt Daluegesta tehtiin seuraava valtakunnanprotektori. Daluege ja Frank järjestivät Lidicen ja Ležákyn kylien tuhoamisen ja niiden asukkaiden murhaamisen kostona Heydrichin kuolemasta. Daluegen alaisena Frank jatkoi voimiensa keskittämistä ja kun Wilhelm Frick nimitettiin valtakunnanprotektoriksi 1943, Frank oli voimakkain viranomainen Böömissä ja Määrissä. Elokuussa 1942 Frankista tuli valtakunnanministeri Böömiin ja Määriin. Kesäkuussa 1943 hänet ylennettiin SS-kenraaliksi ja Prahan poliisikenraaliksi.

30. huhtikuuta – 1. toukokuuta 1945, ennen Prahan kansannousua, Frank julisti radiossa, että kansannousu tukahdutettaisiin verilöyllä. Kun prahalaiset kuulivat huhuja lähestyvistä liittoutuneista he lähtivät kaduille juhlimaan. Tällöin Frank antoi poliiseilleen ja SS-miehilleen määräyksen puhdistaa kadut ja ampua jokaisen joka niskoitteli.

Antauduttuaan Yhdysvaltain armeijalle Pilsenissä 9. toukokuuta 1945, Frank luovutettiin Prahan kansanoikeudelle, ja tuomittiin maalis-toukokuussa 1946. Osallisuudestaan sotarikoksiin ja Lidicen tuhoamiseen, Frank tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pankracin vankilan pihalla 5 000 katsojan edessä 22. toukokuuta 1946. Hänet haudattiin nimettömänä Prahan Ďáblicen hautausmaahan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]