Reinhard Heydrich

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reinhard Heydrich SS-Gruppenführerin univormussa vuonna 1940 tai 1941.

Reinhard Tristan Eugen Heydrich (7. maaliskuuta 19044. kesäkuuta 1942) oli SS-kenraali (SS-Obergruppenführer und General der Polizei), natsi-Saksan keskusturvallisuusviraston Reichssicherheitshauptamtin (RSHA) ensimmäinen päällikkö ja Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltija. Häntä kutsuttiin muun muassa Prahan teurastajaksi.

Heydrich varttui musikaalisessa katolisessa perheessä. Urheilullinen oikeistomielinen 15-vuotias nuorukainen liittyi kenraalimajuri Georg Maerckerin Freikorps-osastoon vuonna 1919. Heydrich värväytyi Saksan laivastoon vuonna 1922. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1926, jonka jälkeen hän palveli viestiupseerina taistelulaiva Schleswig-Holsteinilla. Hänet erotettiin laivastosta vuonna 1931 ”upseerille ja herrasmiehelle sopimattoman menettelyn takia”. Heydrich oli nimittäin rikkonut aiemman kihlalupauksensa pian sen jälkeen kun oli tavannut tulevan vaimonsa Lina von Ostenin.

Vuonna 1931 Heinrich Himmler valitsi Heydrichin uuteen SS:n vastavakoiluyksikköön ja värväsi tämän samalla kansallissosialistiseen puolueeseen. Heydrich sai nopeasti pelottavan maineen puolueen sisällä ja heinäkuussa 1932 hänen yksikkönsä otti nimen Sicherheitsdienst (turvallisuuspalvelu). Vuonna 1934 hänet nimitettiin Preussin Gestapon johtoon. Heydrichista ja Himmleristä tuli pian läheisiä kumppaneita ja molemmat hyötyivät toisistaan poliittisesti. Myöhemmin Heydrich nimettiin keskusturvallisuusvirasto RSHA:n ensimmäiseksi päälliköksi. RSHA:n alaisuudessa olivat SD, Gestapo, rikospoliisi ja Einsatzgruppen.

Heydrichista tuli natsi-Saksan likaisen työn suunnittelun ja toteutuksen avainhahmoja. Hän ylläpiti arkistoja natsien vastustajista ja oli mukana suunnittelemassa Puolan valehyökkäystä, jota käytettiin tekosyynä Saksan hyökkäykselle Puolaan 1. syyskuuta 1939. Hän oli 20. tammikuuta 1942 järjestetyn Wannseen konferenssin puheenjohtaja. Tilaisuudessa keskusteltiin ja päätettiin ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta” (Endlösung der Judenfrage).

Syyskuussa 1941 Heydrich nimettiin Konstantin von Neurathin tilalle käskynhaltijaksi Böömin ja Määrin protektoraattiin (nykyinen Tšekki ilman Sudeettialueita, jotka oli liitetty Saksaan 1938 Münchenin sopimuksella).

Göringin kirje Heydrichille heinäkuulta 1941 koskien ”juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua”

Heinrich Himmler piti Heydrichiä, läheisintä alaistaan, vaikeasti lähestyttävänä ihmisenä. Hänen mielestään Heydrich oli "onneton ihminen, täysin jakaantunut itseään vastaan" [1]

Ilmailu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinhard Heydrich palveli Wehrmachtissa reservin majurina. On mahdollista, että hän toimi pommikoneen konekivääriampujana Puolan offensiivissa.

Vuonna 1940 hän hankki melkoisen iäkkäänä hävittäjälentäjän koulutuksen. Tämä tehtiin propagandamielessä tarkoituksena osoittaa, että SS-miehet ovat eräänlaista kaiken osaavaa eliittiä.

Huhtikuussa 1940 hän lensi Messerschmitt Bf 109 -hävittäjällä Jagdgeschwader 77-rykmentissä Norjassa. 13. toukokuuta 1940 hän teki epäonnistuneen lentoonlähdön ja loukkaantui maahansyöksyssä. Toukokuussa 1940 hän lensi Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Toisen onnettomuuden jälkeen hän palasi Berliiniin.

Kesäkuun puolivälissä 1941 hän alkoi taas lentää Himmlerin kiellosta huolimatta. Hän lensi Bf 109E-7 -hävittäjällään JG 77:ssä Baltsista eteläiselle itärintamalle. 22. heinäkuuta 1941 hänen koneensa vauroitui pahasti Neuvostoliiton ilmatorjuntatulessa Jampolissa. Heydrich teki pakkolaskun ei-kenenkään-maalle päästen omiensa luo. Hän sai uuden lentokiellon esimieheltään ja tämä kielto piti.

Hän lensi tiedustelulentoja tai torjuntalentoja eikä saavuttanut ilmavoittoja. Hän sai toisen luokan rautaristin vuonna 1940 ja ensimmäisen luokan rautaristin vuonna 1941. Hän sai Frontflugspange-rintamatunnuksen, josta voidaan päätellä hänen lentäneen yli 60 sotalentoa.

Heydrichin salamurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heydrichin auto, jossa hän haavoittui attentaatissa.

Tšekkoslovakian hallitus oli maanpaossa Lontoossa, ja brittiläisen koulutuksen saaneet S.O.E:n agentit murhasivat Heydrichin Prahassa 27. toukokuuta 1942 (operaatio Anthropoid). Adolf Opálkan johtama ryhmä – johon kuuluivat Josef Valčík, Jan Kubiš ja Jozef Gabčík – odotti Heydrichin autoa kadunkulmassa, jossa se joutui hidastamaan. Kun auto lähestyi, Gabčík tähtäsi ja painoi Sten-konepistoolinsa liipaisinta, mutta aseeseen tuli toimintahäiriö, eikä se lauennut. Autoa kuljettanut SS-Oberscharführer Klein luuli Gabčíkin olevan yksin ja pysäytti auton ampuakseen väijyjän. Silloin Kubiš heitti panssarintorjuntakäsikranaatin autoon, ja sen räjähdyksessä Heydrich haavoittui kuolettavasti.

Vaikka Himmler lähetti parhaat lääkärinsä paikalle, Heydrich kuoli prahalaisessa sairaalassa verenmyrkytykseen 4. kesäkuuta kello 4.30 aamulla 38-vuotiaana. Hänet haudattiin juhlavissa hautajaisissa Berliinissä, ja Adolf Hitler piti tilaisuudessa muistopuheen. Ernst Kaltenbrunner valittiin Heydrichin seuraajaksi.

Kostoksi Heydrichin kuolemasta 10. kesäkuuta saksalaiset turvallisuusjoukot piirittivät Lidicen kaivoskylän, surmasivat kylän kaikki yli 16-vuotiaat miehet, lähettivät naiset ja lapset keskitysleireille ja sen jälkeen polttivat kylän.

Heydrichin kuoleman jälkeen ensimmäiset kolme ”kokeilukeskitysleiriä” avattiin Treblinkassa, Sobibórissa ja Belzecissä. Projekti nimettiin operaatio Reinhardiksi.

Heydrich ripittäytyi kuolinvuoteellaan katolilaiselle papille muun muassa juutalaisia vastaan tehdyistä teoista. Leskeksi jäänyt vaimo Lina Heydrich avioitui uudelleen suomalaisen Mauno Mannisen (1915–1969) kanssa vuonna 1965. Lina Manninen kuoli 1985.[2]

Nuorempi veli Heinz Heydrich oli alun perin fanaattinen kansallissosialisti, mutta vähitellen hän alkoi vastustaa Hitlerin järjestelmää. On oletettavaa, että epäsuotuisaksi käynyt sota vaikutti Hitlerin hallinnon vastustamiseen. Hän hankki joillekin juutalaisille väärennettyjä henkilöllisyyspapereita, jota nämä välttyisivät vainolta. Gestapo lopulta paljasti hänen toimintansa, jolloin hän sai valita itsemurhan tai oikeudenkäynnin väliltä. Säästääkseen perheensä Heinz Heydrich ampui itsensä 19. marraskuuta 1944.lähde?[3]

Juutalainen tausta?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heydrichin kuoleman jälkeen on esitetty joitakin todisteita, joiden mukaan Heydrichillä olisi ollut juutalainen isovanhempi. Sekin on mahdollista, että Hitler ja Himmler olisivat tietäneet tämän tosiseikan tai huhun. ”Sekarotuisena” häntä ei olisi hyväksytty SS:n jäseneksi.

SS:n entinen tiedustelujohtaja Walter Schellenberg on 1950-luvulla väittänyt Heinrich Himmlerin kertoneen hänelle, että Heydrichin suvussa olisi ”Süss”-niminen sukulainen. Heydrich oli tämän tarinan mukaan tunnustanut Himmlerille vuonna 1935, jolloin Himmler oli vielä sivussa vallan ytimestä, että hänen yksi isovanhempansa olisi juutalainen. Tästä olisi kuulemma kerrottu Hitlerille ja tämä olisi tehnyt Heydrichistä erikoistapauksen. Tämän jälkeen Heydrichin syntymäpaikan Hallen rekisteristä olisi poistettu tietoja Heydrichin suvusta.

On kuitenkin arvioitu, että muut natsijohtajat olisivat puuttuneet 1930-luvulla asiaan. Kansallissosialistisen puolueen pääsukututkija Achim Gercke olisi Gregor Strasserin pyynnöstä tutkinut Heydrichin taustaa. Huhu Heydrichin juutalaisuudesta oli ollut liikkeellä puolueen ydinpiirissä jo vuonna 1932. Kyseessä oli sekä Heydrichin lesken että tämän 1930-luvun alun selvityksen mukaan ollut tilanne, jossa Heydrichin isoäiti olisi leskeksi jäätyään mennyt lukkoseppä Süssin kanssa naimisiin, mutta heillä ei ollut yhteisiä jälkeläisiä Heydrichin suvussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heydrich, Lina: Verheiratet mit einem Kriegsverbrecher. Pfaffenhofen: Ludwig Verlag, 1976. ISBN 3-7787-1025-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reinhard Heydrich.