Arthur Nebe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arthur Nebe

Arthur Nebe (13. marraskuuta 189421. maaliskuuta 1945) oli berliiniläinen poliisivirkailija 1920-luvulla, korkea-arvoinen natsi ja SS-kenraaliluutnantti. Hän kuului sekä SA:han että SS:ään ja oli Interpolin presidentti vuosina 1941–1942.

Toisen maailmansodan aikana hän oli Einsatzgruppe B:n päällikkö. Hän työskenteli SS-Obergruppenführer Reinhard Heydrichin alaisena ja otti osaa juutalaisten tuhoamiseen itärintamalla.

Ennen sotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nebe nimitettiin Saksan rikospoliisin eli Kripon päälliköksi vuonna 1936.

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvassa vasemmalta oikealle SS-Obersturmbannführer Huber, SS-Oberführer Arthur Nebe, Reichsführer-SS Heinrich Himmler, SS-Gruppenführer Reinhard Heydrich ja SS-Oberführer Heinrich Müller, 27. marraskuuta 1939.

Vuonna 1941 Nebe komensi yhtä Einsatzgruppea Neuvostoliiton alueella. Tehtävänä oli surmata alueen juutalaiset ja kommunistivirkailijat, ja Nebe väittikin yksikkönsä tappaneen noin 45 000 ihmistä.[1]

Maaliskuussa 1944 niin sanotun suuren paon jälkeen Stalag Luft III -sotavankileiriltä, Gestapon päällikkö Heinrich Müller käski Nebeä teloittamaan 50 kiinni saaduista 75 vangista. Nebe joutui valitsemaan teloitettavat ja eloon jäävät. Taustastaan huolimatta Nebe koki valinnan vaikeaksi. Hän ilmeisesti pyrki säästämään nuorimmat ja perheelliset.[2]

Hän otti osaa heinäkuun 20. päivän salaliittoon Hitleriä vastaan. Juonen epäonnistuttua Nebe piiloutui Wannsee-järven saareen, mutta hylätty rakastajatar antoi hänet ilmi.

Roland Freislerin johtama Kansanoikeus tuomitsi hänet kuolemaan petturina. Nebe hirtettiin pianonkielellä 21. maaliskuuta 1945 Sachsenhausenin keskitysleirillä[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carroll s. 218
  2. Carroll s. 220-221
  3. Carroll s. 248