Kapo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vartijoista. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivua.
Juutalaisen Oberkapon käsinauha
Hans Wolf, joka oli kapona Tröglitzin keskitysleirillä

Kapo oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla mies- tai naispuolinen keskitysleirivanki, joka oli vapaaehtoisesti ilmoittautunut eräänlaiseksi vartijavangiksi usein parantaakseen siten omia selviytymismahdollisuuksiaan.

Nimen alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä, mutta eri teorioiden mukaan sana olisi joko lyhenne eufemismista Kameradschaftspolizei tai vaihtoehtoisesti juontuisi italian johtajaa tarkoittavasta il caposta tai ranskan korpraalia merkitsevästä caporalista. Suuremmilla leireillä oli tavallisten kapojen lisäksi myös näiden esimiehinä toimivia Oberkapoja. Vankien natsiterminologian mukaisessa "itsehallinnossa" näiden yläpuolella olivat parakkien, blokkien ja leirin vanhimmat joiksi suosioon päässyt kapo saattoi tulla nimitetyksi.

Kapoilla oli tavallisesti tumma takki, käsivarsinauha sekä aseena puinen patukka. Heidän varsinainen tehtävänsä oli pitää järjestystä vankien keskuudessa ja panna toimeen leirijohdon määräyksiä ilman muille vangeille langennutta velvollisuutta pakkotyöhön. Kapot toimivat siis leirien hierarkiassa tarkoituksellisen vaikeassa asemassa vankien ja vartijoiden välissä henkilökohtaisessa vastuussa määräysten toteutumisesta. Mikäli kapo toimi liiaksi kanssavankiensa eduksi saattoi hän koska tahansa menettää asemansa, toisaalta brutaalilla toiminnalla saattoi saada vartijoiden suosion ja sen tuomia erivapauksia esimerkiksi elintarvikkeiden ja muiden elinolosuhteiden muodossa mitkä toisaalta pakottivat kapon pitämään kiinni asemastaan entistä tiukemmin sillä sen menettäessään hän joutuisi kanssavankiensa armoille ja mahdollisen koston kohteeksi.

Yleisen käsityksen mukaan kapoina suosittiin rikollisvankeja, historiantutkimuksen keinoin tätä ei kuitenkaan ole kyetty osoittamaan ja esimerkiksi Buchenwaldissa toiminta oli olennaisilta osiltaan kokonaan poliittisten vankien käsissä. Yksipuoliseen käsitykseen lienee vaikuttanut se tosiasia että myös useimmat sodanjälkeiset vankikertomukset ovat poliittisten vankien käsialaa. Onkin ilmeistä että eri vankiryhmiä pyrittiin järjestelmällisesti ajamaan toisiaan vastaan mikä helpotti leireistä vastanneen SS:n työtä. Kokonaisuudessaan järjestelmä mahdollisti keskitysleirien toiminnan hyvin vähäisellä henkilöstötarpeella SS:n puolelta.[1]

Gillo Pontecorvo on ohjannut elokuvan Kapo – keskitysleirin vartija.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karin Orth: Gab es eine Lagergesellschaft? „Kriminelle“ und politische Häftlinge im Konzentrationslager. Teoksessa: Darstellungen und Quellen zur Geschichte von Auschwitz. Saur, München 2000, ISBN 3-598-24033-3, S. 109–133.