Einsatzgruppen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Holokausti (Šoa)
Taustaa
Antisemitismi · Nürnbergin lait
Eutanasia · Keskitysleirit (luettelo)
Juutalaiset
Kansallissosialistinen Saksa
Pogromit: Kristalliyö
Jedwabne · Lviv...
Ghetot: Varsova, Łódź,
Krakova, Theresienstadt...
Einsatzgruppen: Babi Jar,
Ponary, Odessan joukkomurha...
Lopullinen ratkaisu:
Wannseen konferenssi
Operaatio Reinhard
Tuhoamisleirit Chełmno, Bełżec,
Sobibór, Treblinka, Birkenau
Vastarinta: ŻOB · ŻZW
Ghettojen kansannousut
Sodan loppu: Kuolemanmarssit
Berihah
Muut uhrit
slaavit · romanit
toisinajattelijat · kommunistit
homoseksuaalit · Jehovan todistajat
Vastuulliset osapuolet
Natsi-Saksa: Hitler · Eichmann
Himmler · SS · Gestapo
Nürnbergin oikeudenkäynnit
Einsatzgruppe D:hen kuuluva sotilas teloittamassa juutalaista miestä Ukrainassa vuonna 1942.
Einsatzgruppe D:hen kuuluva sotilas teloittamassa juutalaista miestä Ukrainassa vuonna 1942.

Einsatzgruppen, "erikoistoimintaryhmät" olivat natsi-Saksan muodostamia puolisotilaallisia ryhmiä. Ne kuuluivat SS:ään ja seurasivat eteneviä Wehrmachtin joukkoja itärintamalla eliminoiden ei-toivottuja ihmisiä.

Neuvostoliitossa Einsatzgruppenien tehtävä oli pääasiallisesti etsiä ja eliminoida kommunistiupseereita ja juutalaisia. Joukot toimivat suoraan RSHAn ja Reinhard Heydrichin ja hänen seuraajansa Ernst Kaltenbrunnerin alaisuudessa. Ryhmien arvioidaan teloittaneen 1,5 miljoonaa juutalaista, kommunistia, sotavankia ja romania.[1] He myös avustivat Wehrmachtia ja paikallisia antisemiittejä surmatöissä.

Puolassa he surmasivat puolalaisia intellektuelleja, kuten pappeja ja opettajia.

Yleinen toimintatapa ryhmillä oli antaa määräys kaikkien alueen juutalaisten ja muiden tuomittujen kokoontua tietylle paikalle tiettyyn aikaan. Tämän jälkeen paikalle saapuneet johdatettiin teloituspaikalle kauas asutuksesta, jonne joukkohaudat oli kaivettu valmiiksi. Surmattavat pakotettiin riisuutumaan, jonka jälkeen heidät asetettiin kuopan reunalle tai kuoppaan ja ammuttiin.

Natsit eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä teloitukseen joukkomurhan välineenä. Ongelmana oli ammusten kulutus, vaiva, helposti syntyvät silminnäkijätodistukset ja teloittajille jatkuvasta puolustuskyvyttömien miesten, naisten, lasten ja vanhusten teurastamisesta aiheutunut psykologinen stressi. Tuhoamiseen kehiteltiin erityisvalmisteisia autoja, joiden moottorin pakokaasu johdettiin takaosaan, jonne uhrit oli sullottu. Autot tyhjennettiin noin tunnin ajomatkan jälkeen ja uhrit joukkohaudattiin.

Tämäkin oli Einsatzgruppenien sotilaille henkisesti rasittavaa, joten lopulta tehtävään määrättiin rangaistusyksiköitä eli erilaisista rikoksista tuomittuja sotilaita, joita käytettiin kaikenlaisiin likaisiin ja vaarallisiin tehtäviin, usein myös suoranaisiin itsemurhakomennuksiin.

Näistä liikkuvista kaasukammioista saadun kokemuksen perusteella esiteltiin sittemmin tuhoamisleirien kaasukammiot.

[muokkaa] Einsatzgruppenien ryhmät

[muokkaa] Lähteet

  1. An Introduction to the Einsatzgruppen The Holocaust History Project. Viitattu 28. lokakuuta 2007. (englanniksi)
Henkilökohtaiset työkalut