Gestapo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gestapo [gesˈtaːpoː], Geheime Staatspolizei[1] [gəˈhaɪmə ˈʃtaːtspoliˌtsaɪ] (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, suom. salainen valtionpoliisi), lyhyesti Gestapo, oli natsi-Saksan pelätty poliittinen turvallisuuspoliisiorganisaatio. Järjestö perustettiin vuonna 1933 valtakunnallisen poliisiorganisaatiouudistuksen yhteydessä, jossa kaikki poliisiorganisaatiot alistettiin SS:lle. Uuden Gestapon ydin oli Hermann Göringin perustaman Preussin poliittisen turvallisuuspoliisi Gestapan organisaatio.[2]

Gestapon sähkösanoma homoseksuaali Hans Retzlaffin turvasäilöön pidättämisestä (Schutzhaft)

Gestapo toimi koko valtakunnan alueella, eikä sen toimia voitu alueellisella tasolla kieltää tai virkailijoita asettaa syytteeseen. Organisaatiolle annettiin oikeudet tehdä tutkimuksia mahdollisista rikkeistä valtiota ja kansallissosialistista puoluetta vastaan. Gestapo oli osa SS:n Sicherheitsdienstia.

Gestapon riveihin värvättiin ammattimaisia ja kokeneita poliiseja tavanomaisista poliisijoukoista ja sille annettiin suuremmat valtuudet kuin muille toimielimille. Sen tehtävä oli toimia poliittisena turvallisuuspoliisina, selvittäen ja taistellen ”valtiolle vahingollisia taipumuksia” vastaan. Gestapon toimenkuvaan kuuluivat vakoilu-, maanpetos- ja sabotaasitapausten selvittely. Kenties yleisin työväline oli turvasäilö (Schutzhaft), joka oli kiertoilmaisu pidättämiselle ilman syytettä tai oikeuskäsittelyä, ja tarkoitti yleensä sulkemista keskitysleirille. Gestapon yleisiin työkaluihin kuului myös vangittujen häikäilemätön kiduttaminen.

Sodan alettua 27. syyskuuta 1939 natsi-Saksan poliisi- ja turvallisuuspalveluista muodostettiin yhtenäinen elin, RSHA, Reichsicherheitshauptamt (suom. Valtakunnan turvallisuuden keskusvirasto), johon kuuluivat Gestapo, Sicherheitsdienst ja rikospoliisi KRIPO (Kriminalpolizei). Sodan aikana Gestapon toimenkuvaan kuului valloitettujen alueiden väestön kontrollointi ja esimerkiksi sosialistien, juutalaisten, poliittisesti vaarallisten ainesten ja homoseksuaalien seulominen väestön joukosta pidätettäväksi.

Nürnbergin oikeudenkäynnissä koko järjestö todettiin syylliseksi ja tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Silvennoinen, OulaSalaiset aseveljet – Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1.
  • Simon Wiesenthal: Tappajat joukossamme - elämäntyöni natsirikollisten metsästäjänä. WSOY, 1967.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Silvennoinen 2008, s. 84-91

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]