Wannseen konferenssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huvila, jossa konferenssi pidettiin. Nykyisin talossa on Wannseen konferenssia käsittelevä museo (Kuva vuodelta 2014)

Wannseen konferenssi oli kansallissosialistivirkamiesten kokous, jossa päätettiin ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta” (Endlösung der Judenfrage). Se järjestettiin 20. tammikuuta 1942 Wannseejärven rannalla sijaitsevassa huvilassa Berliinin lounaisella esikaupunkialueella. Kokouksessa tehdyt päätökset johtivat holokaustiin, juutalaisten kansanmurhaan.

Konferenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokouksen kulun valmisteli Adolf Eichmann Reinhard Heydrichin avustamana, eivätkä kokouspöytäkirjat mainitse suoraan joukkomurhaa. Eichmann myöhemmin kuitenkin tunnusti, että todellisuudessa kokouksessa käytettiin kokousprotokollaa paljon suorempaa kieltä – käytettyjä termejä olivat esimerkiksi ”tuhoaminen” ja ”annihilointi”.[1]

Tavoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustelun aiheena oli tavoite työntää juutalaiset ulos jokaiselta yhteiskunnan alueelta ja pois saksalaisten elämästä, sekä fyysisesti pois saksalaisten asuttamilta alueilta. Kokouksessa keskusteltiin keinoista ja ajatus juutalaisten karkotuksista itään ”sopivaan työhön jonka kuluessa epäilemättä suuri osa eliminoituu luonnollisten syiden kautta”. Jäljelle jääneet oli tarkoitus ”käsitellä”, koska he muutoin vapautuessaan toimisivat ”uuden juutalaisen elpymisen” siemenenä.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokouksessa esitettiin myös arvioita juutalaisten määrästä Euroopassa (noin 11 miljoonaa) ja siirtometodeja harkittiin, suhteessa ikään ja asuinmaahan. Myös ns. ”puoliveristen kysymyksestä” keskusteltiin.

Pöytäkirjan kopiot ovat esillä konferenssin pitopaikassa nykyisin olevassa museossa. Kuvassa luettelo juutalaisten lukumääristä Euroopan eri valtioissa – Suomessa 2 300 (iso kuva).

Tohtori Josef Bühler painosti RSHA:n päällikköä Reinhard Heydrichia ottamaan lopullisen ratkaisun käyttöön Puolan kenraalikuvernementissa. Hänen näkemyksensä mukaan ongelmana siellä oli muun muassa mustan pörssin markkinat, jotka haittasivat miehityshallinnon työtä. Hän näki parannuskeinona juutalaiskysymyksen ratkaisemisen maassa mahdollisimman nopeasti. ”Endlösung” ei myöskään aiheuttaisi kuljetusongelmia kenraalikuvernementissa, koska tuhoamisleirit rakennettaisiin juuri Puolaan.

Pöytäkirjan merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokousta pidetään ensimmäisenä keskusteluna lopullisesta ratkaisusta ja se on erityinen siinäkin mielessä, että kokouksen pöytäkirjat päätyivät kokonaisuudessaan liittoutuneiden haltuun toisen maailmansodan lopulla. Niiden avulla pystyttiin todistamaan juutalaisvainojen järjestelmällisyys Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

Konferenssiin osallistuneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läsnä olivat:

Pöytäkirjojen löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytäkirjoista tehtiin 30 kopiota, joista ulkoasiainviraston alivaltiosihteeri Martin Lutherille kuuluneen 16. kopion liittoutuneet löysivät toukokuussa 1946. Luther oli kuollut sydänkohtaukseen vuotta aiemmin, eikä ollut ehtinyt hävittää kaikkia asiakirjojaan muiden johtavien kansallissosialistien tapaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wannseen konferenssi.