Auschwitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

{{{alt}}}
Sijainti Puolassa
Auschwitz-Birkenaun pääsisäänkäynti
Ykkösleirin pääportti kuuluisine Arbeit macht frei (”työ tekee vapaaksi”) -kyltteineen.

Auschwitz on saksankielinen versio puolalaisen kaupungin Oświęcimin nimestä. Tavallisesti nimellä viitataan toisen maailmansodan aikaiseen Auschwitzin keskitysleiriin. Nykyisin Auschwitz on museo ja Unescon maailmanperintökohde.

Auschwitzin nimellä oli kaiken kaikkiaan kolme eri keskitysleiriä:[1]

  • KL Auschwitz I – pääleiri, jonka rakentaminen alkoi toukokuussa 1940 lähelle Oświęcimin keskustaa. Nykyään alue on museona.
  • KL Auschwitz II – Auschwitz-Birkenau, varsinainen tuhoamisleiri, jonka rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1941.
  • KL Auschwitz III – Monowitz, työleiri Oświęcimin lähellä Monowicen kylässä.

Historiaa (erityisesti KL Auschwitz I)

Sähköpiikkilanka-aita Auschwitz I -leirissä.
WC-tilat Auschwitzin vangeille Birkenaun leirillä.

Auschwitzin leiri perustettiin vuonna 1940 alun perin puolalaisia poliittisia vankeja varten. Vuonna 1939 Saksan miehittäessä Puolan, mukaan lukien Oświęcimin kaupungin, aluetta miehittivät SS-joukot ja kaupungin nimeksi tuli Auschwitz.[1]

Vuoden 1939 loppuun mennessä SS ja poliisiesikunnat Breslaussa (nyk. Wrocław) olivat saaneet ajatuksen keskitysleirin perustamisesta Oświęcimin alueelle. Virallisesti tätä perusteltiin sillä, että Sleesian maakunnan vankilat olivat täynnä ja lisää tilaa tarvittiin kun oletettiin, että jatkossakin tulee lisää puolalaisten (sekä Sleesiassa että muualla Puolassa asuvien) massapidätyksiä.

Oświęcimia ei valittu tuhoamisleirin paikaksi sattumalta. Oświęcimin sijainti oli erinomainen: syrjässä, mutta silti olemassa olevien rautatieyhteyksien päässä. Paikalla oli myös jo ennen sotaa rakennettuja puolalaisia parakkeja. Syrjäinen sijainti oli myös tärkeä, koska tuhoamisoperaatiot haluttiin pitää pois muun maailman silmistä. Varsinainen määräys leirin perustamiseksi annettiin huhtikuussa 1940 ja Rudolf Höss valittiin leirin ensimmäiseksi komentajaksi. 14. kesäkuuta 1940 Gestapo lähetti ensimmäiset poliittiset vangit KL Auschwitziin, 728 puolalaista Tarnówista.[2]

Auschwitzissa kuoli monien eri maiden kansalaisia, poliittisia vankeja, vastarintaliikkeiden jäseniä ja sotavankeja. Maaliskuussa vuonna 1941 Reichsführer-SS Heinrich Himmler määräsi leirin laajennettavaksi 30 000 vangin kokoiseksi ja kertoi leirin johtajalle suunnitellusta juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta saman vuoden heinä- tai elokuussa.[2]

Ensimmäinen erityisesti kuolemanleiriksi tarkoitettu leiri perustettiin Chełmnoon (saksalainen nimi Kulmhof) Puolassa. Se aloitti toimintansa 8. joulukuuta 1941, jolloin sinne kuljetettiin ihmisiä ympäröiviltä alueilta. Aluksi surmaamiseen käytettiin kaasuvaunuja eli kuorma-autoja, joissa pakokaasu ohjautui ilmatiiviiksi sinetöityyn kuormatilaan.[3] Siellä surmattiin kaiken kaikkiaan noin 320 000 ihmistä.[4]Syyskuussa 1941, kuukausia ennen kuin tuhoamistoiminta alkoi Chełmnossa, kuutisensataa neuvostoliittolaista sotavankia ja 250 muuta vankia leirin sairaalasta tapettiin Zyklon B -kaasun kokeilussa Auschwitzissa. Auschwitzista tuli kuitenkin varsinainen kuolemanleiri vasta keväällä 1942, kun suuremmat kaasukammiot oli rakennettu läheiseen Birkenauhun (KL Auschwitz II).[5]

Yöllä 2.–3. elokuuta 1944 3 00 romania surmattiin Auschwitz-Birkenaussa. Todistajien mukaan romanit tekivät SS:lle vastarintaa. Tapahtumaa on alettu kutsua mustalaisyöksi ja sen muistoksi on sittemmin järjestetty seremonioita.[6]

Puna-armeija saapui Auschwitziin 27. tammikuuta 1945 ja vapautti 7 650 siellä vielä ollutta vankia, joista 450 oli alle 15-vuotiaita. Leirien löytäjät olivat 60. armeijaan kuuluneen 107. kivääridivisioonan sotilaita.[7]

Saksalaiset olivat pakottaneet suurimman osan leirin vangeista, arviolta 56 000 ihmistä evakuointimarssille länteen, joka myöhemmin on tunnettu nimellä kuolemanmarssi, koska lukuisat heikossa kunnossa olleet vangit kuolivat marssin aikana. Neuvostoliittolaiset löysivät myös 7 000 kiloa hiuksia. Sodan päätyttyä leirin komentaja Höss joutui sotaoikeuden käsiin ja hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus pantiin täytäntöön Auschwitz I:n krematorion edessä hirttämällä.[8]

Arviot Auschwitzissa kuolleiden määrästä ovat vaihdelleet alle miljoonasta jopa neljään miljoonaan ihmiseen. Useimmat nykyaikaiset arviot asettavat uhrimäärän 1,1–1,5 miljoonan välille. Tarkkaa määrää on mahdotonta tietää, koska saksalaiset tuhosivat todistusaineistoa. Nykyään alue toimii museona, jossa vierailee vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä.[9][10]

Auschwitz-albumi

Auschwitzin leirin uhrien kenkiä.
Auschwitzin vaiheista kertova kuvataulu.

Auschwitz-albumi on ainutlaatuinen 193 valokuvan kokoelma Auschwitzista. Se on lahjoitettu Yad Vashemin holokaustimuseoon Israeliin.[11] Kuvat esittävät juuri saapuneiden unkarinjuutalaisten käsittelyprosessia alkukesästä 1944.

Kokoelman tekee ainutlaatuiseksi se, että kuvat ovat ainoita kuvallisia todisteita Auschwitz-Birkenaun tuhoamisprosessista, kuvaaminen leirissä oli ankarasti kiellettyä. Kuvien ottaja on todennäköisesti joko Ernst Hofmann tai Bernhard Walter. He olivat SS-miehiä, jotka olivat vastuussa tunnistuskorttien kuvien ottamisesta leirillä. Näiden otosten lisäksi on säilynyt ainoastaan kolme Sonderkommandon ottamaa kuvaa.

Albumin löytäjä oli Auschwitzista elossa säilynyt Lilly Jacob (myöh. Lilly Jacob-Zelmanovic Meier). Hän löysi sen Nordhausen-Doran keskitysleiriltä yli 600 kilometriä Auschwitzista, jonne hänet oli siirretty natsien evakuoidessa Auschwitz-Birkenaun puna-armeijan lähestyessä aluetta.

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Borowski, Tadeusz: Kotimme Auschwitz. Valikoima kertomuskokoelmasta Byliśmy w Oświęcimiu, 1946. Toimittanut ja puolan kielestä suomentanut Martti Puukko. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-488-4.
  • Fenelon, Fania: Auschwitzin tyttöorkesteri. (Sursis pour l’orchestre, 1976.) Koonnut Marcelle Routier. Suomentanut Pertti Kuisma. 3. painos (1. painos 1981). Helsinki: Fenix-Kustannus, 2010. ISBN 978-951-862-187-7.
  • Sir Martin Gilbert: Auschwitz and the Allies (2001)
  • Höss, Rudolf: Auschwitzin komendantti: Omaelämäkerta. (Kommandant in Auschwitz: Autobiographische Aufzeichnungen, 1958.) Johdanto ja selitykset: Martin Broszat. Suomentanut Reijo Wilenius. 3. painos (1. painos 1959). Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3914-8.
  • Kielar, Wieslaw: Anus mundi: Auschwitzin vanki n:o 290. (Anus mundi, 1966.) Saksankielisestä teoksesta Anus mundi: Fünf Jahre Auschwitz suomentanut Taisto Nieminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1714-5.
  • Pogožev, Andrei: Pako Auschwitzista: Neuvostosotilaan tarina. Englanninkielisestä laitoksesta Escape from Auschwitz (2007) suomentanut Pirjo Lintuniemi. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-172-5.
  • Steinbacher, Sybille: Auschwitz: Lyhyt historia. (Auschwitz: Geschichte und Nachgeschichte, 2004.) Suomennos: Tuomas Kauko. Helsink: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2006. ISBN 952-471-728-X.
  • Szmaglewska, Seweryna: Smoke over Birkenau. Kääntänyt englanniksi Jadwiga Rynas. Auschwitz-Birkenau State Museum, 2001. ISBN 83-05-13218-8. (englanniksi)
  • Venezia, Shlomo: Sonderkommando: Tarinani Auschwitzista. (Sonderkommando: Dans l’enfer des chambres à gaz, 2007.) Shlomo Venezia Béatrice Prasquierin haastattelemana. Suomentanut Lotta Toivanen. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0059-9.

Aiheesta muualla

Koordinaatit: 50.035833°N, 19.178333°E