Homoseksuaalisuus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Homoseksuaali
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Homoseksuaalinen miespari
Homoseksuaalinen naispari

Homoseksuaalisuus (kreikan sanasta ὁμός ’sama’ ja latinan sanasta sexus ’sukupuoli’) tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus, romanttiset ajatukset, tunteet tai molemmat kohdistuvat pelkästään tai ensisijaisesti hänen omaan sukupuoleensa. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan myös lesboudeksi.[1][2]

Etiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristötekijöistä homoseksuaalisuuden esiintymiseen vaikuttavat ei-jaetut tekijät, joskin naispuolisten homoseksuaalien kohdalla myös jaettu ympäristö saattaa olla merkittävässä roolissa.[3] Toisissa tutkimuksissa on saatu pienempiä ja hyvin vaihtelevia yhdenmukaisuuksia välillä 5–60 %.[4]

Miesten ja naisten homoseksuaalisuuden etiologia näyttää olevan erilainen, sillä erimunaisten kaksosten osalta yhden kaksosen homoseksuaalisuus on yhteydessä toisen kaksosen kohonneeseen homoseksuaalisuuden todennäköisyyteen ainoastaan silloin, kun he ovat samaa sukupuolta.[3]

Kaksostutkimuksia on arvosteltu vinoutuneisuudesta, sillä ne ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Todennäköisesti ne kaksosparit, joissa molemmat osapuolet ovat homoseksuaaleja, ovat olleet halukkaampia ilmoittautumaan kuin sellaiset, joissa vain toinen osapuoli on homoseksuaalinen.[4]

Homoveljeksien perimää tutkittaessa löydettiin että 8- ja Xq28-kromosomit vaikuttavat miesten seksuaaliseen suuntautumiseen.[5]

Homoseksuaaleina itseään pitävien osuus väestöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaaleina itseään pitävien osuuden selvittäminen väestöstä ei ole helppoa. Osuuden selvittämisessä on otettava huomioon kriteerit joita käytetään, rajat ja aikajakso jonka sisällä seksuaalinen suuntautuminen määritellään [6]. Monet ihmiset, huolimatta siitä että heillä on omaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta, voivat epäröidä määritellä itseään homo- tai biseksuaaleiksi. Niitten ihmisten määrä, joilla on tunteita samaa sukupuolta kohtaan voi olla suurempi kuin niitten määrä, jotka myös toteuttavat käytännössä näitä tunteita. Toisaalta taas tunteita toteuttavien ihmisten määrä voi olla suurempi kuin ihmisten, jotka varsinaisesti määrittelevät itsensä homoksi, lesboiksi tai bi-seksuaaliksi. [7]

Merkittävimpien tutkimusten mukaan, ihmisistä 2% - 11%:lla on ollut jonkinlaisia samaan sukupuoleen kohdistuvia seksuaalisia kontakteja elämänsä aikana [8] [9] [10] [11][12] [13][14][15]. Tämä osuus nousee 16-21%:iin kun raportoidaan joko samaan sukupuoleen kohdistuva kiinnostus tai käyttäytyminen, tai molemmat niistä [16]. Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa, 20% anonyymisti tutkimukseen vastanneista ilmoitti, että heillä on joitain homoseksuaalisia tunteita - tosin vain 2-3% heistä määritteli itsensä homoseksuaaliksi [17]. Vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa 6,1%:lla Britanniassa asuvista miehistä oli ollut homoseksuaalisia kokemuksia, kun taas Ranskassa vastaava luku oli 4,1% [18]. Vastaavasti Yhdysvalloissa, William Instituten vuonna 2011 tekemän raportin mukaan 3,5%, eli suunnilleen 9 miljoonaa ihmistä aikuisväestöstä, on joko lesboja, homoja tai biseksuaaleja [19]. Yhdysvalloissa vuonna 2000 tehdyssä väestönlaskennassa maassa oli noin 600 000 samaa sukupuolta olevaa naimatonta kotitaloutta [20].

Sateenkaarilippu on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnus.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalista identiteettiä on Suomessa tutkittu satunnaisotoksiin perustuvilla kysely- ja haastattelututkimuksilla 1971 ja 1992. 18–54-vuotiaista suomalaisista piti itseään homoseksuaalina vuonna 1971 tehdyssä tutkimuksessa 0,8 % ja vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa 0,6 %.[21]. Toisaalta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien määräksi on myös Suomessa arvioitu 5-15%:ksi väestöstä.[22]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa Forskningsgruppen för Samhälls- och Informationsstudier (FSI) ja Folkhälsoinsitutet tekivät vuonna 1998 satunnaisotokseen perustuvan kyselytutkimuksen, jonka mukaan homoseksuaaleja on 1–2 % 16–79-vuotiaista.[23]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa vuonna 2008 tehdyn 6 465 henkilön haastattelututkimuksen mukaan yli 16-vuotiaista 0,6 % miehistä ja 0,7 % naisista pitää itseään homoseksuaalina.[24]

Yhdistynyt kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2009–2010 tehdyn 247 623 haastateltavaa sisältäneen laajan kyselytutkimuksen mukaan 0,9 % yli 16-vuotiaista pitää itseään homoseksuaalina.[25]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiteen laajaan kyselytutkimukseen perustuen on arvioitu, että 1,7 % yhdysvaltalaisista aikuisista pitää itseään homoseksuaalina.[26]

Kanada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Kanadassa tehtiin 135 000 ihmisille kyselytutkimus, jonka mukaan 18–59-vuotiaista miehistä 1,3 % ja naisista 0,7 % piti itseään homoseksuaalina.[27]

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiassa tehtiin 19 307 ihmisen kyselytutkimus, jonka mukaan 1,6 % miehistä ja 0,8 % naisista piti itseään homoseksuaalina.[28][29]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa "homoseksuaaliset teot" olivat rangaistavia vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus 1981.[30]

Homoseksuaalisuuden juridisissa historioissa länsimaissa on nähtävissä jako kahteen perinteeseen: toisaalta Ranskan vallankumouksen vaikuttamat lakijärjestelmät ja toisaalta protestanttinen traditio. Ranskan vallankumouksen vaikutus lakijärjestelmiin näkyy erityisesti lakien suhteessa yksityisyyteen. Ranskan vallankumouksen traditiossa yksityiset käytännöt, esimerkiksi homoseksuaalisuuliset teot, eivät olleet rangaistavia, elleivät ne sisältäneet väkivaltaa tai seksiä alaikäisten kumppaneiden kanssa, mutta poliisi ja juridinen järjestelmä puuttuivat säännöllisesti julkisuudessa tapahtuneisiin tekoihin. Toinen lakijärjestelmä, joka oli yleisempi protestanttisissa maissa, piti sisällään erilaisen käsityksen siitä, mitä valtion tulee kontrolloida. Tässä traditiossa katsottiin olemassa olevan itsessään moraalittomia tekoja, joista tulisi rangaista sellaisina myös sekulaarisen lain edessä.[31]

Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto on hyväksytty lailla seuraavissa maissa: Hollannissa (vuodesta 2001), Belgiassa (2003), Espanjassa (2005),[32] Kanadassa (2005),[33] Etelä-Afrikassa (2006),[34] Norjassa (2009),[35] Ruotsissa (2009),[36] Portugalissa (2010),[37] Islannissa (2010)[38], Argentiinassa (2010)[39][40], Tanskassa (2012)[41], Uruguayssa (2013)[42], Uudessa-Seelannissa (2013)[43], Ranskassa (2013)[44] ja Isossa Britanniassa (2014)[45].

Yhteiskunnan asenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asenteet homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydestä vaihtelevat suuresti maittain. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin kyselytutkimuksessa vuonna 2013 asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan olivat myönteisimmät länsimaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa, joista useimmissa yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi hyväksyä homoseksuaalisuus. Yhdysvalloissa hyväksyjiä oli 60 prosenttia, Japanissa 54 prosenttia, Israelissa 40 prosenttia, Venäjällä 16 prosenttia ja latinalaisessa Amerikassa keskimäärin hieman yli puolet. Afrikassa ja muslimimaissa homoseksuaalisuuden hyväksyntää kannatti useimmiten alle 10 prosenttia väestöstä. Homoseksuaalisuus hyväksyttiin yleisesti sitä harvemmin, mitä suurempi merkitys uskonnolla on yhteiskunnassa. Nuoret vastaajat olivat useissa maissa hyväksyvämpiä kuin vanhat.[46]

Syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun lopulta ja 1960-luvulla homoseksuaalisuuteen alettiin suhtautua enemmän sairautena kuin rikoksena.[47] Yhdysvalloissa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1973[48]. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta Suomen Lääkintöhallituksen päätöksellä vuonna 1981, sen jälkeen kun Seta oli kirjelmöinyt asiasta Lääkintohallitukselle vaatien sairausluokituksen poistamista kokonaan, sekä siitä että Lääkintöhallituksen tulisi "tehokkaasti työskennellä homoseksuaalisuuden sairausleiman synnyttämien vakavien haittavaikutuksien poistamiseksi"[48].

Suomessa homot ja lesbot kokevat mielestään syrjintää yhä työpaikoilla ja kouluissa, vaikka laki syrjinnän tiukasti kieltääkin. Tutkimusten mukaan homojen ja lesbojen työsyrjinnästä on näyttöä.[49][50], ja syrjintää voi ilmetä esimerkiksi työhönottotilanteessa, työehdoissa sekä kohtelussa työpaikoilla[51]: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat esimerkiksi joutua kuulemaan epäasiallista ja loukkaavaa puhetta, kuten homottelua tai loukkaavia vitsejä, sekä osaan heistä voi kohdistua suoranaista seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyvää halventavaa nimittelyä, tai jopa seksuaalista häirintää[52]. Jotkut homoseksuaalit pitävät työpaikoillaan seksuaalisen suuntautumisensa mieluummin salassa.[53] Kyselyjen perusteella, suuntautumisestaan avoimet olivat kohdanneet työsyrjintää sitä salaavia useammin. Toisaalta, ne jotka salaavat seksuaalisen suuntautumisensa, näkevät syrjintää tapahtuvan useammin omalla työpaikallaan[54]. Viimeisinä vuosikymmeninä yleinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut paljon suvaitsevaisemmaksi.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaalien kohtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinki Pride vuonna 2013.

Monille uskonnoille on ollut ominaista kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Monien uskontokuntien piirissä seksuaalivähemmistöt ovat muodostaneet itsenäisiä ryhmiä, joissa homoseksuaalisuus on sallittua.[55] Kristinuskossa homoseksuaalisuuden harjoittamista on vanhastaan pidetty syntinä.[56] Vanhassa Testamentissa Jumala antaa lain, jonka mukaan "jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa." [57] Samassa lainkohdassa tuomitaan myös kuolemaan monista muista rikkomuksista kuten esimerkiksi äidin tai isän herjaamisesta.[58] Islamilaisissa maissa homoseksuaalisuudesta on määrätty kuolemantuomioita.[59]

Vuonna 1869 unkarilainen kirjailija Károly Mária Kertbeny käytti dokumentoidusti ensimmäisen kerran käsitettä homoseksuaali avoimessa kirjeessä Preussin oikeusministerille vaatien 'luonnonvastaisen käyttäytymisen' kieltävien lakien kumoamista. Homoseksuaali yleistyi käsitteenä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sekä korvasi aikaisemmin käytössä olleet sanat, joista sodomiitti lienee tunnetuin. Lääketieteessä käytettiin pitkään rinnakkain lukuisia sanoja kuvaamaan samaa ilmiötä, mutta sanat olivat osin ristiriitaisia keskenään. Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi inversio, uranismi, uniseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja psyykkinen hermafrodismi. Käsite homofilia pyrki korostamaan rakkauden ja ihmissuhteen merkityksen tärkeyttä pelkän seksuaalisen mieltymyksen lisäksi.[60] Käsite homoseksuaali kuului sekä oikeudelliseen että medikaaliseen terminologiaan. Michel Foucault kirjoittaa, että ennen kuin termi homoseksuaali stabiloi seksuaalisen erilaisuuden, sodomiitti oli ollut vain sarja tekoja siinä missä homoseksuaalisuus nyt nimesi ihmisryhmän.[61]

Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti.[62]

Eläinten homoseksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1 500 lajilla, joista 500:lla se on hyvin dokumentoitua.[63] Homoseksuaalisuutta esiintyy eläinkunnassa etenkin sosiaalisten eläinten, kuten vesilintujen ja -nisäkkäiden, apinoiden ja ihmisapinoiden keskuudessa. Yleisintä se on Australiassa elävillä mustajoutsenilla, joiden pariskunnista noin neljännes on keskenään samaa sukupuolta, useimmat koiraspareja. Useimmat näistä pariskunnista hoivaavat yhdessä joko omaa tai muilta ryöstettyä jälkikasvua, ja koirasparien hoivaamilla poikasilla on jopa suurempi eloonjäämisprosentti kuin heteroparien hoivaamilla[64][65].

Tutkimuksissa on havaittu ympäristömyrkkynä esiintyvän metyylielohopean aiheuttavan iibislinnuissa homoseksuaalista käytöstä. Elohopea muuttaa koiraiden sukupuolihormonien, testosteronin ja estradiolin tasoja.[66]

Georgetownin yliopiston professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä, erityisesti urosten välistä, aggressiota.[67]

Urospingviiniparien on havaittu kestäneen eliniän,lähde? niiden rakentaneen pesiä yhdessälähde? ja hautoneen kiveä sijaismunana. Vuonna 2004 Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa erään samasukupuolisen parin kivi korvattiin hedelmöittyneellä munalla, jota pari hautoi ja josta kuoriutuneen poikasen se kasvatti omanaan.[68][69]

Orangeilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä.[70] Banaanikärpäsillä ei ole geeniä, jonka avulla ne kykenisivät erottamaan sukupuolet toisistaan.[71]

Vuonna 2006 Oslon yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa avattiin Against Nature? -niminen näyttely. Museossa esiteltiin näytekappalein ja kuvin joitakin eläinlajeja, joilla homoseksuaalisuutta väitetään esiintyvän. Lajit vaihtelevat pienistä hyönteisistä kaskelotteihin.[72]

Eläinten käyttäytymisen luonnehtimista homoseksuaalisuudeksi on arvosteltu antropomorfismista eli ihmisen ominaisuuksien sijoittamisesta eläimiin.[73] Seksologiassa erotetaan toisistaan genitaalisuus eli hetkellinen ulkoinen käyttäytyminen ja seksuaalisuus eli kohtuullisen pysyvä persoonallisuuden ominaisuus.[74] Tieteellisessä tutkimuksessa persoonallisuus liitetään ainoastaan ihmislajin edustajiin eli persooniin.[75]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. homoseksuaalinen omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva.” ”lesbous (rinn. lesbolaisuus) naisten homoseksuaalisuus.” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Homoseksuaalisuus Seta ry. Viitattu 29.8.2007.
  3. a b Långström N. ym.: Genetic and environmental effects on same-sex sexual behavior: a population study of twins in Sweden. Archives of sexual behavior, 39 (1), s. 75–80, 2010. (englanniksi)
    Alanko, K. ym.: Common genetic effects of gender atypical behavior in childhood and sexual orientation in adulthood: a study of Finnish twins. Archives of sexual behavior, 39 (1), s. 81–92, 2010. (englanniksi)
    Zietsch B. P. ym.: Sexual Orientation and Psychiatric Vulnerability: A Twin Study of Neuroticism and Psychoticism. Archives of sexual behavior, 2009. (englanniksi)
  4. a b Lehto–Kovero 2010: 62–63.
  5. Nyt se on tieteellisesti todistettu: Kaksi kromosomia vaikuttaa homouteen Uusisuomi 18.11.2014.
  6. Simon LeVay: Queer Science: The Use and Abuse of Research into Homosexuality.. Cambridge: MIT Press, 1996. ISBN 0-262-12199-9. (englanniksi)
  7. Dan Black, Gary Gates, Seth Sanders, Lowell Taylor: Demographics of the Gay and Lesbian Population in the United States: Evidence from Available Systematic Data Sources. Demography, 2000, s. 139–15. (englanniksi)
  8. Billy JO, Tanfer K, Grady WR, Klepinger DH: The sexual behavior of men in the United States. Family Planning Perspectives, 1993, s. 52-60. (englanniksi)
  9. Binson, Diane; Michaels, Stuart; Stall, Ron; Coates, Thomas J.; Gagnon, John H.; Catania, Joseph A.: Prevalence and Social Distribution of Men Who Have Sex with Men: United States and Its Urban Centers. The Journal of Sex Research, 1995, s. 245-54. (englanniksi)
  10. Johnson AM, Wadsworth J, Wellings K, Bradshaw S, Field J: Sexual lifestyles and HIV risk. Nature, 1992, s. 410-2. (englanniksi)
  11. Laumann, E. O., Gagnon, J. H., Michael, R. T., & Michaels, S.: The social organization of sexuality: Sexual practices in the United States. Chicago: {{{Julkaisija}}}, 1994. (englanniksi)
  12. Wellings, K., Field, J., Johnson, A., & Wadsworth, J.: Sexual behavior in Britain: The national survey of sexual attitudes and lifestyles. Lontoo: Penguin Books, 1994. (englanniksi)
  13. Bogaert AF: The prevalence of male homosexuality: the effect of fraternal birth order and variations in family size. Journal of Theoretical Biology, 2004, s. 33-37. (englanniksi)
  14. Fay RE, Turner CF, Klassen AD, Gagnon JH: Prevalence and patterns of same-gender sexual contact among men. Science, , s. 338-348. (englanniksi)
  15. Sell RL, Wells JA, Wypij D: The prevalence of homosexual behavior and attraction in the United States, the United Kingdom and France: results of national population-based samples. Archives of Sexual Behavior, 1995, s. 235-248. (englanniksi)
  16. Hope, Debra A: Contemporary Perspectives on Lesbian, Gay, and Bisexual Identities. Nebraska Symposium on Motivation, 2009. ISBN 978-0-387-09555-4. (englanniksi)
  17. McConaghy et al., 2006
  18. Teresa L. Waite: Sexual Behavior Levels Compared in Studies In Britain and France 1992. The New York Times. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  19. Gary J. Gates: How Many People are Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender? 2011. The Williams Institute. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  20. Smith, David M.; Gates, Gary J.: Gay and Lesbian Families in the United States: Same-sex Unmarried Partner Households 2001. The Urban Institute. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  21. Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila: ”Homoseksuaalinen identiteetti”, Suomalainen seksi, s. 250. Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18672-4.
  22. Outi Lepola, Susan Villa (toim.): Syrjintä Suomessa 2006, s. 20. Helsinki: Ihmisoikeusliitto ry, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1.
  23. Torsten Österman ja Lars Carpelan: ”Hur många?”, Föreställningar/vanföreställningar: Allmänhetens attityder till homosexualitet, s. 13. Statens folkhälsoinstitut, 2002. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.8.2011).
  24. Elisabeth Gulløy ja Tor Morten Normann: Sexual identity and living conditions (pdf) Reports 38/2010. Elokuu 2010. Statistics Norway. Viitattu 15.8.2011.
  25. Theodore Joloza, Joanne Evans, Rachel O’Brien ja Angela Potter-Collins: Measuring Sexual Identity: An Evaluation Report (pdf) New ONS Integrated Household Survey: Experimental Statistics. 31.3.2011. Office for National Statistics. Viitattu 15.8.2011.
  26. Gary J. Gates: How many people are lesbian, gay, bisexual, and transgender (pdf) Huhtikuu 2011. The Williams Institute, UCLA School of Law. Viitattu 15.8.2011.
  27. Canadian Community Health Survey 15.6.2004. Statistics Canada. Viitattu 15.8.2011.
  28. Sex in Australia: a guide for readers 2003. Australian Research Centre in Sex, Health and Society. Viitattu 6.4.2014. (englanniksi)
  29. Sex in Australia: sexual identity, sexual attraction and sexual experience among a representative sample of adults 2003. Australian Research Centre in Sex, Health and Society. Viitattu 6.4.2014. (englanniksi)
  30. Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Viitattu 12.2.2014.
  31. Robert Aldrich : Gay Life and Culture, a world history (Thames & Hudson 2006), s. 201
  32. Espanja hyväksyi homoliitot ja pikaerot 30.6.2005. MTV3. Viitattu 23.7.2010.
  33. Kanada hyväksyy homoliitot 29.6.2005. MTV3. Viitattu 23.7.2010.
  34. Etelä-Afrikka hyväksyi homoliitot 14.11.2006. YLE. Viitattu 23.7.2010.
  35. Norjan uusi avioliittolaki sallii homoliitot 11.6.2008. MTV. Viitattu 23.7.2010.
  36. Ruotsi sallii homoavioliitot 1.4.2009. MTV3. Viitattu 23.7.2010.
  37. Portugali sallii homoliitot 18.5.2010. MTV3. Viitattu 23.7.2010.
  38. Islanti hyväksyi homoavioliitot yksimielisesti 13.6.2010. Iltalehti. Viitattu 23.7.2010.
  39. Argentiina hyväksyi ensimmäisenä Etelä-Amerikan maana homoliitot 15.7.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.7.2010.
  40. Ilta-Sanomat 7.7.2010 13
  41. https://www.retsinformation.dk/Forms/R0710.aspx?id=140525
  42. Uruguay laillistaa samaa sukupuolta olevien avioliitot 11.4.2013. YLE. Viitattu 21.7.2014.
  43. Uusi-Seelanti laillisti homoliitot 17.4.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.7.2014.
  44. Ranska laillisti homoliitot 18.5.2013. YLE. Viitattu 21.7.2014.
  45. Britannissa vihitään ensimmäiset homot maaliskuussa 10.12.2013. YLE. Viitattu 21.7.2014.
  46. The Global Divide on Homosexuality 4.6.2013. Pew Research Center: Pew Research Center’s Global Attitudes Project. Viitattu 21.7.2013.
  47. Esimerkiksi: Homosexuality 'should not be a crime' 7.9.1957. BBC News. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  48. a b Stålström, Olli (1998). Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Valopaino Oy, s. 203, 231. ISBN 951-662-716-1. 
  49. Stålström, Olli: Lapin Kansan potkuista syttyi keskustelu tasa-arvosta Finnqueer. Viitattu 2.7.2009.
  50. MTV3-STT: Homoseksuaalien syrjintä yleistä suomalaisilla työpaikoilla 23.8.2002. Viitattu 2.7.2009.
  51. Palkansaajat: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon toteuduttava työelämässä SAK. Viitattu 21.7.2014.
  52. Lepola, Outi. Villa, Susan: Syrjintä Suomessa 2006, s. 38-39. Helsinki: Hakapaino Oy, 2007. 978-952-99667-2-1.
  53. Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0. }
  54. Lepola, Outi. Villa, Susan: Syrjintä Suomessa 2006, s. 38-39. Helsinki: Hakapaino Oy, 2007. 978-952-99667-2-1.
  55. Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana, s. 273, 277. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1.
  56. Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5.
  57. 3. Moos 20:13
  58. 3. Moos 20:9
  59. Robinson, B. A.: Homosexuality in the Qur'an and Hadith; Differences between the Qur'an and Bible; Penalties for homosexual activity 31.12.2005. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  60. Robert Aldrich Rakkaus samaan sukupuoleen, Multikustannus 2006, s. 167
  61. Michel Foucault 1978, s. 43
  62. SUOMI, Homona ja lesbona Euroopassa: Euroopan maat, Sappho.net (luettu 19.9.2010)
  63. Against Nature? – An exhibition on animal homosexuality 10.10.2006. Oslon yliopisto. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  64. Sofia Virtanen: Homoseksuaalisuus eläinmaailmassa – yllättävän yleistä. Nuorten Luonto 10.2.2011. http://www.luontoliitto.fi/nuorten_luonto/nuorten-luonto-12011/homoseksuaalisuus-elainmaailmassa-%E2%80%93-yllattavan-yleista [vanhentunut linkki]
  65. Braithwaite, L. W.: Ecological studies of the black swan, III. Behaviour and social organization. Australian Wildlife Research 8 (sivut 135 – 146), 1981.
  66. Soili Semkina: Ympäristömyrkky tekee linnuista homoja 1.12.2010. Tekniikka & Talous. Viitattu 14.12.2010.
  67. Mann, Janet: Establishing trust: Sociosexual behaviour and the development of male-male bonds among Indian Ocean bottlenose dolphin calves. Teoksessa Vasey, Paul L. & Sommer, Volker (toim.): Homosexual behaviour in animals: An evolutionary perspective. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-521-86446-6. (englanniksi)
  68. Smith, Dinitia: Central Park Zoo's gay penguins ignite debate 7.2.2004. San Francisco Chronicle. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  69. Smith, Dinitia: Love That Dare Not Squeak Its Name 7.2.2004. New York Times. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  70. Myös orangeilla homosuhteita Tiede. 31.12.2001. Viitattu 15.7.2009. [vanhentunut linkki]
  71. Homoja lähes kaikissa eläinlajeissa Tiede. 16.6.2009. Viitattu 15.7.2009. [vanhentunut linkki]
  72. Oslo gay animal show draws crowds 19.10.2006. BBC News. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  73. Lång, Markus: ”Sosiobiologia koettelee tieteellisyyden rajoja”, Valitetut teokset: Esseitä ja arvosteluja 1991–2011, s. 211–212. Helsinki: Books on Demand, 2014. ISBN 978-952-286-837-4.
  74. Esimerkiksi Freud, Sigmund: ”Psykoanalyysin suuntaviivoja”, Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 1895–1938, s. 173. Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Books on Demand, 2013. ISBN 978-952-286-796-4.
  75. Nuttin, Jozef M. – Fieandt, Kai von: ”Persoonallisuus”, Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 5154. Osa 7. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05468-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aldrich, Robert (toim.): Rakkaus samaan sukupuoleen: Homoseksuaalisuuden historia. (Gay Life and Culture: A World History, 2006.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Helsinki: Multikustannus, 2006. ISBN 952-468-103-X.
  • Eschebach, Insa (toim.): Homophobie und Devianz: Weibliche und männliche Homosexualität im Nationalsozialismus. Berlin: Metropol Verlag, 2012. (saksaksi)
  • Hagman, Sandra: Seven Queer Brothers: Narratives of Forbidden Male Same-Sex Desires from Modernizing Finland 1894–1971. Diss. Firenze: European University Institute, 2014. Tiivistelmä verkossa. (englanniksi)
  • Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0.
  • Jokinen, Juha Veli (toim.): Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta. Helsinki–Jyväskylä: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-201-2.
  • Juvonen, Tuula: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-109-7.
  • Kellomäki, Ani ym. (toim.): Kaikki muuttuu paremmaksi. Kirkkonummi: Paasilinna, 2010. ISBN 978-952-5856-29-3.
  • Koivisto, Nelli (toim.): Lupa kuulua – lupa näkyä: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa. Helsinki: Suomen liikunta ja urheilu, 2005. ISBN 952-5062-65-1.
  • Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1.
  • Lehtonen, Jukka – Mustola, Kati (toim.): ”Eihän heterotkaan kerro...”: Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. Helsinki: Työministeriö, 2004. ISBN 951-735-603-X.
  • Miettinen, Jukka O.: Miesten kesken: Miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12268-1.
  • Parkkinen, Marja-Leena (toim.): Ulos kaapista: Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-096-X.
  • Sievers, Kai & Stålström, Olli (toim.): Rakkauden monet kasvot: Homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta. Espoo: Weilin + Göös, 1984. ISBN 951-35-2679-8.
  • Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Väitöskirja: Kuopion yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-716-1.
  • Terry, Jennifer: An American Obsession: Science, Medicine, and Homosexuality in Modern Society. Chicago: The University of Chicago Press, 1999. (englanniksi)
  • Vilkka, Hanna: Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-462-0.
  • Hautanen, Tarja: Yksityistilaisuus: Turkulaisten homojen ja lesbojen kulttuurihistoriaa. Helsinki: Seksuaalinen tasavertaisuus ry, 2005. ISBN 952-9862-17-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Homoseksuaalisuus.