Michel Foucault

Wikipedia

Michel Foucault

Michel Foucault (15. lokakuuta 1926, Poitiers – 25. kesäkuuta 1984, Pariisi) oli ranskalainen filosofi ja ”ajatusjärjestelmien historian” professori Collège de Francessa. Foucault tunnetaan ennen kaikkea tietoa, valtaa ja itsetekniikoita koskevasta ajattelustaan. Foucault on yksi aikamme lainatuimpia ajattelijoita ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa 1900-luvun tunnetuimpia ranskalaisia älykköjä.

Foucault'n ajattelu ylitti tutkimusalojen rajat ja hänen kirjoituksillaan onkin ollut erittäin suuri vaikutus monilla alueilla, etenkin yhteiskuntatieteissä, historiantutkimuksessa ja tieteenhistoriassa.

Foucault ei itse halunnut määritellä omaa asemaansa minkään filosofisen koulukunnan mukaan. Hän luonnehti itseään usein vain nietzscheläiseksi ja viimeisinä vuosinaan liitti ajattelunsa Immanuel Kantin aloittamaan ”kriittisen filosofian” perinteeseen. Hänen ajattelunsa nousi ranskalaisesta tieteenhistorian ja filosofian perinteestä ja kiinnostuksesta tiettyjä perinteisen filosofian vieroksumia ilmiöitä kuten hulluutta, sairautta, laittomuutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Foucault halusi myös koetella filosofiaa muiden tiedonmuotojen suhteen ja käsitteli ajattelussaan erityisesti psykiatriaan, lääketieteeseen, historiaan, ihmistieteisiin, kirjallisuuteen, rikosoikeuteen ja teologiaan liittyviä aiheita.

Foucault'n ajatteluun vaikutti vahvasti 1960-luvun strukturalismi ja häntä onkin usein pidetty ns. jälkistrukturalistisena ajattelijana. Arvostelijoidensa taholta Foucault on myös usein liitetty postmodernismiin. Itse hän sanoi, ettei ymmärtänyt mihin ongelmiin tai ajattelusuuntaan käsitteellä postmoderni viitataan. Strukturalismin ansiona hän oli nähnyt subjektin kysymyksen uudelleen järjestämisen ja sen keskeisen filosofisen roolin hylkäämiseen. Vaikka etenkin Jürgen Habermas arvosteli Foucault'ta valistuksen perinteestä luopumisesta, Foucault itse katsoi jatkaneensa ajattelussaan valistuksen itsekriittistä perinnettä ja historiallisen järjen itsekritiikkiä. Viimeisinä vuosinaan hän nimesi ajattelunsa pyrkimykseksi tehdä filosofista omaa itseämme ja olemassaoloamme kyseenalaistavaa historiallista ontologiaa. Foucault pysyikin loppuun asti ns. filosofisen humanismin ja antropologian kriitiikkona.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Vaikutus
- 2.1 Maailmalla
- 2.2 Suomessa
3 Tuotanto
4 Kirjallisuutta
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: lista tekstiksi

Foucault syntyi 15. lokakuuta 1926 Poitiersissa Ranskassa ylemmän porvariston kolmilapsisen perheen toisena lapsena.

1946–50 opiskelee École Normale Supérieuressa.
Harjoittelijana Sainte-Annen psykiatrisessa sairaalassa.
1952–55 Psykologian opettajana Lillen yliopistossa.
1955–58 Pienen kulttuuri-instituutin johtajana Upsalassa.
Tutustuu Georges Duméziliin
1955–1960 kulttuurilähettiläänä Varsovassa.
1959–60 Kulttuuri-instituutin johtajana Hampurissa
1960 Palaa Ranskaan, väitöskirja Hulluuden historia
1962 Filosofian professorina Clermont-Ferrandissa
1962 Tapaa Gilles Deleuzen
1966 Sanat ja asiat -teoksesta valtava menestys
1966–68 Tunisiassa filosofian professorina.
1968 Filosofian laitoksen johtajana Pariisi VIII:ssa.
1969 Collège de Francen professoriksi.
1971 Perustaa Groupe d'information sur les prisons (GIP) -järjestön tuottamaan tietoa vankiloiden olosuhteista.
Osoittaa ahkerasti mieltään eriaisista yhteiskunnallisista epäkohdista.
1975 Tutustuu Yves Montadiin ja Simone Signoretiin, joiden kanssa kirjoittaa yhteiskunnallisia kannanottoja.
1977 Järjestää varjovastaanoton Idän toisinajattelijoille.
1978 Vierailee Iranissa ja kirjoittaa Iranin vallankumouksesta.
1978 Vierailee Japanissa ja opiskelee Zeniä.
1981 Tukee aktiivisesti Puolan solidaarisuus liikettä.
Vierailee ahkerasti Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.
1984 Kuolee 25. kesäkuuta AIDSin aiheuttamiin neurologisiin komplikaatioihin

[muokkaa] Vaikutus

Foucault'n teoksiin viitataan jatkuvasti eri tieteenaloilla, kuten filosofiassa, historiassa, politiikan tutkimuksessa, sosiologiassa, taiteen ja kirjalisuuden tutkimuksessa, antropologiassa, kielitieteessä, kasvatustieteissä, naistutkimuksessa, hallinto-opissa ja niin edelleen. Foucault onkin tällä hetkellä yksi eniten ja laajiten keskustelluista viime vuosisadan ajattelijoista.

[muokkaa] Maailmalla

Erityisesti Foucault'n vaikutus on näkynyt seuraavien tutkijoiden töissä:

Hubert Dreyfus (filosofia)
John Rajchman (filosofia)
Ian Hacking (tieteenfilosofia)
Martin Kusch (tieteenfilosofia)
Paul Veyne (historia)
François Ewald (oikeushistoria)
Nikolas Rose (hallinnon tutkimus)
Mitchell Dean (hallinnon tutkimus)
Giorgio Agamben (poliittinen filosofia)
Antonio Negri (poliittinen filosofia)
Jacques Rancière (poliittinen filosofia)
Paul Rabinow (antropologia)
Edward Said (kulttuurintutkimus)
Judith Butler (feministinen filosofia)

[muokkaa] Suomessa

Suomessa Foucault on vaikuttanut erityisesti sosiologien, politiikan tutkijoiden ja naistutkijoiden ajatteluun. Foucault'sta ovat kirjoittaneet erityisesti Ilpo Helén, Markku Koivusalo, Martin Kusch, Mika Ojakangas, Johanna Oksala ja Tuija Pulkkinen.

[muokkaa] Tuotanto

[muokkaa] Teokset

Maladie mentale et psychologie, Presses Universitaires de France, coll. « Quadrige », Paris, 1954 (réimpr. 1962), 112 p.
Histoire de la folie à l'âge classique. Folie et déraison, Gallimard, coll. « Tel », Paris, 1961, 583 p.
Naissance de la clinique. Une archéologie du regard médical, Presses Universitaires de France, Paris, 1963, 212 p.
Raymond Roussel, Gallimard, Paris, 1963, 256 p. (ISBN 2-07-032728-0)
Les mots et les choses. Une archéologie des sciences humaines, Gallimard, coll. « Bibliothèque des sciences humaines », Paris, 1966, 405 p.
La pensée du dehors, Fata Morgana, Paris, 1966, 72 p.
L'archéologie du savoir, Gallimard, coll. « Bibliothèque des Sciences humaines », Paris, 1969, 288 p.
Sept propos sur le septième ange, Fata Morgana, Paris, 1970, 64 p.
L'ordre du discours, Gallimard, Paris, 1971, 88 p.
Ceci n'est pas une pipe, Fata Morgana, Fontfroide-le-Haut, 1973, 90 p.
Surveiller et punir. Naissance de la prison, Gallimard, Paris, 1975, 328 p.
Histoire de la sexualité, vol. 1 : La volonté de savoir, Gallimard, Paris, 1976, 224 p.
Histoire de la sexualité, vol. 2 : L'usage des plaisirs, Gallimard, Paris, 1984, 296 p.
Histoire de la sexualité, vol. 3 : Le souci de soi, Gallimard, Paris, 1984, 288 p.
Dits et écrits, vol. 1 : 1954–1975, Gallimard, coll. « Quarto », Paris, 2001, 1708 p.
Dits et écrits, vol. 2 : 1976–1988, Gallimard, coll. « Quarto », Paris, 2001, 1736 p.

[muokkaa] Suomennetut teokset

Seksuaalisuuden historia, Gaudeamus 1999. Suomentanut Kaisa Sivenius.
Tarkkailla ja rangaista, Otava 2001. Suomentanut Eevi Nivanka. Jälkisanat Ilpo Helén.
Foucault/Nietzsche, Tutkijaliitto 2003. Suomentaneet Turo-Kimmo Lehtonen ja Jussi Vähämäki, esipuhe Mika Ojakangas.
Tiedon arkeologia, Vastapaino 2005. Suomentanut Tapani Kilpeläinen.

[muokkaa] Suomennettuja artikkeleita

Maurice Florence(Foucault): Foucault. Tiede & Edistys 4/2003. Suomentanut Tuomo Tiisala.
Seksuaalisuus ja yksinäisyys. Nuori voima 1/2001.
Mikä tekijä on? Nuori voima 1/2006.
Rajallinen järjestelmä kohtaa rajattoman vaateen. Teoks. Eräsaari & Rahkonen: Hyvinvointivation tragedia. Gaudeamus 1995.
Kant ja moderni filosofia nykyisyyden ontologiana. Teoks. Koivisto, Mäki ja Uusitupa (toim.): Mitä on Valistus. Vastapaino 1995

[muokkaa] Kirjallisuutta

Han, Béatrice. Foucault's Critical Project: Between the Transcendental and the Historical. Stanford University Press, 2003.
Gilles Deleuze, Foucault, Éditions de Minuit, Paris, 1986, 141 p.
Hubert L. Dreyfus & Paul Rabinow, Michel Foucault: Beyond Structuralism and Hermeneutics. The University of Chicago Press 1983.
Gary Gutting, Michel Foucault's archaeology of scientific reason. Cambridge University Press 1989.

[muokkaa] Elämäkertoja

Eribon, Didier. Michel Foucault. Vastapaino 1993.
Macey, David. The Lives of Michel Foucault. New York: Pantheon Books, 1994.
Miller, James. The Passion of Michel Foucault. New York: Simon and Schuster, 1993.
David Halperin, Saint-Foucault: Towards a Gay Hagiography.

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

Alhanen, Kai: Käytännöt ja ajattelu Michel Foucault'n ajattelussa. Gaudeamus 2007.
Helén, Ilpo: Michel Foucault'n valta-analytiikka. Teoksessa Heiskala (toim.): Sosiologisen teorian nykysuuntauksia. Gaudeamus, 1994.
Koivusalo, Markku: Michel Foucault ja tuottavan vallan järjestys. Teoksessa Tontti, Jarkko & Mäkelä, Kaisa (toim.): Filosofien oikeus II. Suomalainen lakimiesyhdistys 2001.

Kusch, Martin: Tiedon kentät ja kerrostumat Michel Foucault'n tieteentutkimuksen lähtökohdat. Kustannus Pohjoinen, Oulu 1993.

Ojakangas, Mika: "Suvereeni ja rahvas. Carl Schmitt kohtaa Michel Foucault'n". Teoksessa Politiikka pois paikoiltaan, Jyväskylän yliopisto 1998.

Oksala, Johanna: Filosofin ruumis: Michel Foucault (1926–1984). Teoksessa Filosofin kuolema. Summa 2004.

Oksala, Johanna: Foucault ja feminismi. Teoksessa Ruumiin kuvia. Gaudeamus, 1997.

Tuori, Kaarlo: Foucault’n oikeus – Kirjoituksia oikeudesta ja sen tutkimisesta. WSOY Lakitieto 2002.

[muokkaa] Lehtiartikkeleita suomeksi

Koivusalo, Markku: Foucault ja elämän hallitseminen: kristillisestä tottelevaisuudesta laskelmoiviin taloussubjekteihin. Tiede & edistys 4/2005.
Koivusalo, Markku: Ajattelun hajautunut aineellisuus. Tiede & Edistys 1/2006
Ojakangas, Mika: "Genealogiasta". Tiede ja Edistys 4/1992.
Pulkkinen, Tuija: Foucault, genealogia, ja poliittinen teoria. Politiikka 3/1996.
Teema: Seksuaalisuuden symposium: puheenvuoroja Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historiasta. Tiede & Edistys 1/1999.
Teema: Tekijänoikeus, tekijä ja Foucault. niin & näin 4/1998.