Thomas Nagel

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Thomas Nagel (s. 1937) on yhdysvaltalainen filosofi, joka toimii filosofian ja oikeustieteen professorina New Yorkin yliopistossa. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.

Nagel tunnetaan reduktionismin kritiikistään esseessään "What Is it Like to Be a Bat?" (1974). Siinä Nagel korostaa sitä, että vain jos jollain olennolla on tietoisia kokemuksia, vain silloin tuntuu joltain olla kyseinen organismi. Tällainen olemassaolo on aina subjektiivinen; kokemukset kokee aina yksilö, omasta näkökannastaan. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksistaa ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, ei tämä kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. Thomas Nagel tiivisti kantansa esittämällä että vain lepakko tietää minkälaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää ; Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Näin tarkinkaan neurologine kuvaus ei pysty selittämään sitä miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.

Nagel tunnetaan myös panoksestaan eettisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.

[muokkaa] Teoksia

  • The Possibility of Altruism (1970)
  • Mortal Questions (1979)
  • The View from Nowhere (1986)
  • What Does It All Mean?: A Very Short Introduction to Philosophy (1987)
  • Equality and Partiality (1991)
  • Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)
  • The Last Word (1997)
  • The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)
  • Concealment and Exposure and Other Essays (2002)

[muokkaa] Aiheesta muualla


Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
Simon Blackburn | Ned Block | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | Charles Taylor | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty vieraskielisen Wikipedian artikkelista, ja siitä puuttuvat lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.
Henkilökohtaiset työkalut