Hans-Georg Gadamer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans-Georg Gadamer
Syntynyt 11. helmikuuta 1900
Marburg, Saksa
Kuollut 13. maaliskuuta 2002
Heidelberg, Saksa
Asuinpaikka Saksa, Puola
Tutkimusala filosofia
Tutkinnot Marburgin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Martin Heidegger
Tunnetuimmat työt filosofinen hermeneutiikka, hermeneuttinen kehä
Muistolaatta Breslaussa.

Hans-Georg Gadamer (11. helmikuuta 1900 Marburg13. maaliskuuta 2002 Heidelberg), oli saksalainen filosofi, jonka filosofia edusti hermeneuttista suuntausta.

Gadamerin isä oli Marburgin yliopiston rehtori. Vastoin isänsä toiveita nuori Gadamer ei lähtenyt luonnontieteelliselle vaan humanistiselle uralle. Hän aloitti opintonsa Breslaussa. Gadamer palasi Marburgiin, jossa tutustui uuskantilaisiin ajattelijoihin Paul Natorp ja Nicolai Hartmann. Hän asui myös Freiburgissa, jossa hän opiskeli Martin Heideggerin johdolla. Heidegger sai sittemmin professuurin Marburgista, ja Gadamer seurasi häntä Marburgiin. Gadamer irtautui uuskantilaisuudesta Heideggerin vaikutuksesta. Toisin kuin Heidegger, Gadamer ei koskaan ryhtynyt myötäilemään kansallissosialismia, eikä hän liittynyt kansallissosialistiseen puolueeseen.

Sodan jälkeen Gadamer sai viran Leipzigin yliopistosta, jossa hän toimi yliopiston rehtorina. Hän ei kuitenkaan pitänyt kommunistisesta Saksan demokraattisesta tasavallasta juuri enempää kuin kolmannesta valtakunnastakaan, vaan siirtyi länteen, aluksi Frankfurt am Mainiin ja vuonna 1949 Heidelbergiin, jossa hänellä oli professuuri kuolemaansa asti.

Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta 1960. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan kanssa.

Wahrheit und Methode on filosofisen hermeneutiikan merkkiteos. Gadamer esittää siinä kattavan kritiikin aiemmasta hermeneutiikasta ja muotoilee teorian tulkinnasta ja ymmärtämisestä. Hänet tunnetaan myös kreikan filosofian tutkimuksesta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wahrheit und Methode. Grundzüge einer philosophischen Hermeneutik (1960)
  • Kleine Schriften (1967)
  • Philosophische Lehrjahre (1977)
  • Selbstdarstellung (1977)
  • Lob der Theorie (1983)
  • Das Erbe Europas (1989)
  • Über die Verborgenheit der Gesundheit (1993)
  • Gesammelte Werke (1985–1995, 10 osaa)
  • Der Anfang der Philosophie (1996)
  • Erziehung ist sich erziehen (2000)
  • Hermeneutische Entwürfe. Vorträge und Aufsätze (2000)
  • Platos dialektische Ethik. Phänomenologische Interpretationen zum Philebos (2000)
  • Im Gespräch, mit Silvio Vietta (2002)

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hermeneutiikka: Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Valikoinut ja suomentanut Ismo Nikander. Saksankieliset alkuperäisartikkelit vuosilta 1953–1980 sisältyvät Gadamerin teosten Gesammelte Werke osiin 2 ja 4. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-132-1.
  • Tontti, Jarkko (toim.): Tulkinnasta toiseen: Esseitä hermeneutiikasta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-152-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dutt, Carsten (toim.): Gadamers philosophische Hermeneutik und die Literaturwissenschaft: Marbacher Kolloquium zum 50. Jahrestag der Publikation von Wahrheit und Methode. Heidelberg: Universitätsverlag Winter, 2012. ISBN 978-3-8253-5954-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek