Claude Lévi-Strauss

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Claude Lévi-Strauss 2005

Claude Lévi-Strauss (28. marraskuuta 1908 Bryssel, Belgia30. lokakuuta 2009 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen antropologi ja filosofi. Hän kuuluu strukturalistisen paradigman perustajiin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Claude Lévi-Strauss suoritti ylioppilastutkintonsa Pariisissa sijaitsevassa Lycée Condorcet’ssa. Tämän jälkeen hän suoritti korkeakouluopintonsa, ensin Pariisin yliopistossa oikeustieteellisen tutkinnon ja sitten Sorbonnessa filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1931. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1948.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden vuoden filosofian opetustyön jälkeen, ensin Mont-de-Marsanissa ja sitten Laonissa, Lévi-Strauss nimettiin jäseneksi yliopistovaltuuskuntaan, jonka matka suuntautui Brasiliaan. Hän toimi São Paulon yliopiston opettajana vuosina 19351938. Hän järjesti ja johti vuosina 19351939 useita etnografisia tutkimusretkiä Mato Grossoon ja Amazonin alueelle.

Kun Lévi-Strauss palasi Ranskaan toisen maailmansodan aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi 19391940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin. Siellä hän opetti New Yorkin New School for Social Researchin alaisuuteen perustetussa École Libre des Hautes Étudesissä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa Henri Focillonin, Jacques Maritainin, Jean Perrinin ja muiden tieteilijöiden kanssa.[2] Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös de Gaullen Vapaan Ranskan armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäläissyntyiseen kielitieteilijään Roman Jakobsoniin, joka tutustutti hänet Ferdinand de Saussuren ajatuksiin.

Tieteellinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häntä pyydettiin palaamaan takaisin Ranskaan vuonna 1944 maan ulkoministeriön toimesta. Kuitenkin vuonna 1945 hän palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvoksesi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen tieteelliselle työskentelylleen. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi l'École pratique des hautes études-korkeakouluun ja tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti aina eläkkeelle jäämiseensä saakka, joka tapahtui vuonna 1982. Hänen tunnetuin suomalainen oppilaansa lienee musiikkitieteen professori Eero Tarasti.

Elämän ehtoo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähestyessään sadan vuoden ikää Claude Lévi-Strauss otti entistä enemmän etäisyyttä aikalaisiinsa. Kun hän vuoden 2005 alkupuolella esiintyi julkisesti, kyse oli hyvin harvinaisesta ilmestymisestä Ranskan televisioon:

»Havaitsen nykyajan tuhot. Kyse on hirvittävästä elävän luonnon tuhosta ja myös sen laajuudesta – ihmislaji elää eräänlaisen sisäisen myrkytystilan vallassa. Jos sallitaan sanoa, kun ajattelen nykyhetkeä ja maailmaa, jossa olen päättämässä omaa taivaltani, niin se ei totisesti ole maailma, josta minä pidän.[3]»

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Claude Lévi-Strauss oli jäsenenä seuraavissa ulkomaisissa akatemioissa:

  • Yhdysvaltain tiedeakatemia
  • Amerikan kirjallisuus- ja taideakatemia ja instituutti
  • Ison-Britannian akatemia
  • Alankomaiden akatemia
  • Norjan kirjallisuus- ja tiedeakatemia.

Hän oli muun muassa seuraavien yliopistojen kunniatohtori:

  • Brysselin yliopisto
  • Oxfordin yliopisto
  • Chicagon yliopisto
  • Stirlingin yliopisto
  • Upsalan yliopisto
  • Montrealin yliopisto
  • Meksikon autonominen ja kansallinen yliopisto
  • Lavalin yliopisto Québecissä
  • Zairen kansallinen yliopisto
  • Visva Bharati yliopisto Intiassa
  • Yalen yliopisto
  • Harvardin yliopisto
  • Johns Hopkins -yliopisto
  • Columbian yliopisto.

Hän on saanut muun muassa:

  • 1966 Viking Fundin kultaisen mitalin ja palkinnon,
  • 1967 CNRSn kultainen mitali,
  • 1973 Erasmus -palkinnon,
  • 1986 Nonino säätiön palkinnon,
  • 1996 Aby M. Warburg -palkinnon ja
  • 2002 Meister Eckhart -palkinnon.

Claude Lévi-Strauss valittiin 24. toukokuuta 1973 jäseneksi Ranskan akatemiaan. Hänen paikkansa, numero 29, kuului häntä ennen kirjailija Henry de Montherlantille.

Teoria sukulaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strukturalistisen metodin avulla Claude Lévi-Strauss on tuonut uuden ja tuoreen tuulahduksen sukulaisuuden suhteiden tutkimiseen. Hän on ensimmäisenä korostanut voimakkaasti liiton merkitystä sukulaisuuden osana. Hän on herättänyt huomiota korostamalla vaihdannan välttämättömyyttä ja vastavuoroisuutta seurauksena insestin kieltämisestä. Tästä näkökulmasta hän kannattaa ajatusta, että kaikki inhimilliset yhteiskunnat perustuvat vähintäänkin sukulaisuuteen: kyse on siis eräänlaisesta atomiytimestä, joka on siis sukulaisuus. Tämä globaali teoria on paremmin tunnettu terminä liittoteoria.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La vie familiale et sociale des indiens Nambikwara, 1948.
  • Les structures élémentaires de la parenté, 1949.
  • Race et Histoire, 1952. (Suom. Jussi Träskilä, Rotu, historia ja kulttuuri, 2004),
  • Tristes tropiques, 1955. (Suom. Ville Keynäs, Tropiikin kasvot, 1997 ja 2003)
  • Anthropologie structurale, 1958.
  • Le totémisme aujourd'hui, 1962.
  • La pensée sauvage, 1962.
  • Les mythologiques: Le cru et le cuit, 1964.
  • Les mythologiques: Du miel aux cendres, 1967.
  • Les mythologiques: L'origine des manières de table, 1968.
  • Les mythologiques: L'homme nu, 1971.
  • Anthropologie structurale deux, 1973.
  • La voie des masques, 1975.
  • Le regard éloigné, 1983.
  • La potière jalouse, 1985.
  • De près et de loin, 1988.
  • Histoire de lynx, 1991.
  • Regarder, écouter, lire, 1993.
  • Saudades du Brasil, 1994.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clément, Catherine: Claude Lévi-Strauss, que sais-je?. Paris: PUF, 2003.
  • Izard, Michel (toim.): Claude Lévi-Strauss — L'Herne N°82. L'Herne, 2004.
  • Keck, Frédéric: Claude Lévi-Strauss et la pensée sauvage. Paris: PUF, 2004.
  • Keck, Frédéric: Claude Lévi-Strauss, une introduction. Pocket, 2005.
  • Leach, Edmund: Lévi-Strauss. (Claude Lévi-Strauss, 1970.) Suomentanut Arto Kytöhonka. Kurki-kirja. Helsinki: Tammi, 1970.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rothstein, Edward: Claude Lévi-Strauss Dies at 100 The New York Times. 4.11.2009. Viitattu 6.11.2009.
  2. Kyseessä oli Charles de Gaullen Lontoossa istuvan pakoilaishallituksen aloitteesta ja alaisuudessa New Yorkiin vuonna 1942 perustettu "ranskalais-belgialainen maanpakolaisyliopisto", joka kokosi sodan aikana suojiinsa huomattavan joukon eurooppalaisia pakolaistieteilijöitä.
  3. France 2, torstai 17. helmikuuta 2005. Ohjelma: Campus-la-centième. Päätoimittaja: Laurent Lemire

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Henry de Montherlant
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 29
1973– ⇒
Seuraaja:
-
Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek