Antropologia

Antropologia (muinaiskreikaksi ἄνθρωπος, anthrōpos, 'ihminen' ja -λογία, -logia, oppi) eli ihmistutkimus on ihmislajille ominaisia piirteitä ja ihmisen kulttuuria tutkivan tieteen yleisnimitys. Antropologia ei varsinaisesti ole erillinen tieteenala, vaan eri tieteenaloista muodostuva kokonaisuus. Antropologia jakautuu kahteen osa-alueeseen: fyysiseen eli biologiseen antropologiaan sekä sosiaali- eli kulttuuriantropologiaan. Biologinen antropologia tutkii ihmisten evoluutiota ja fyysisiä piirteitä. Kulttuuriantropologia tutkii ihmisyhteisöjä ja yhteiskuntia.

Vanhastaan antropologiaa on pidetty toisaalta ihmisen tutkimisena eläinlajina, eläinkunnan osana, ja toisaalta alkukantaisten kulttuurien tutkimuksena vastakohtana kehittyneitä yhteiskuntia tutkineelle sosiologialle. Nykyisin kulttuuriantropologia ymmärretään lähinnä kulttuurien vertailevaksi ja yleisiä säännönmukaisuuksia etsiväksi tutkimukseksi.

Joskus antropologiaan luetaan mukaan myös arkeologia, joka tutkii ihmisten jättämiä aineellisia jäänteitä. Myös kielitiede ja historiantutkimus voidaan lukea joko humanistisiksi tai antropologisiksi tieteiksi.

Biologinen antropologia

Pääartikkeli: Biologinen antropologia

Biologinen eli fyysinen antropologia tarkoittaa monia erityisaloja yhdistävää tutkimusta, jossa keskitytään tutkimaan ihmisen evoluutiota, rotutyypillisiä ominaisuuksia, ihmisten sopeutumista erilaisiin (maantieteellisiin tai ilmastollisiin) olosuhteisiin sekä genetiikkaa.

Paleoantropologia

Tutkii ihmisen erityisominaisuuksia ja niiden kehittymistä muihin lajeihin nähden. Tutkimusala on myös kiinnostunut ihmisen historiallisista liikkeistä maapallolla ja ihmisen varhaisesta yhteisöelämisestä, kulttuurikäyttäytymisestä.

Kulttuuriantropologia

Kulttuuriantropologia ei ole tieteenhaara vaan yleisnimi monet erityisalat kuten psykologian, kielitieteen ja sosiologian yhdistävälle tutkimuksille. Kulttuuriantropologia tutkii ihmistä luovana kulttuurisena olentona. Ensimmäisenä kulttuuriantropologina on pidetty Bernardino de Sahagúnia, joka tutki 1520-luvulla asteekkien kulttuuria heidän pääkaupunkinsa Tenochtitlánin tuhoamisen jälkeen.

Varhaisen evolutionismin kausi

Evolutionismi eli kehitysoppi voidaan jakaa kolmeen eri kauteen: varhaiseen (1725–1840) ja toiseen varhaiseen (1840–1890) ja uusevolutionismiin (1890 eteenpäin). Varhaiselle evolutionismille oli tyypillistä, että vieraat ulkoeurooppalaiset kulttuurit nähtiin alkukantaisina ja kehittymättöminä. Ajateltiin, että vain valkoinen eurooppalainen rotu oli saanut riittävät henkiset kyvyt korkeaan älyyn ja kulttuuriin (ks. kulttuurideterminismi).

Toinen varhaisen evolutionismin kausi

Toinen varhaisen evolutionismin kausi sai uusia näkökulmia darwinismista. Ajateltiin, että kulttuurilla oli alku- eli syntykehto, jossa järjestyksen tulo eli kulttuurin kehittyminen on saanut alkunsa. Kultturin ajateltiin väistämättä liikkuvan kohti korkeimpana muotona pidettyä eurooppalaista kulttuuria. Toisen varhaisen evolutionismin kauden aikana esiteltiin mm. uskonnon synty- ja kehitysteorioita ja yhteiskunnallisen järjestyksen muotojen kuten perheen ja avioliiton syntyteorioita.

Uusevolutionismi

Uusevolutionismi on kehittynyt varsinaisesti vasta 1950-luvulta lähtien. Se tutkii ihmisen ja kulttuurin muutosta irtisanoutuen 1700- ja 1800-lukujen painolastista. Uusevolutionismissa ajatellaan, että kehitys on välttämätön kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina vallitseva empiirisesti osoitettu tosiasia.

Nykyisiä tutkimussuuntia

Sosiaaliantropologia

Sosiaaliantropologia tutkii sosiaalisia verkostoja. Käsite tarkoittaa Pohjoismaissa ja Britanniassa suurin piirtein samaa kuin kulttuuriantropologia.

Tutkimushaaran edustajia ovat esimerkiksi A. R. Radcliffe-Brown, W. H. R. Rivers, Raymond Firth ja E. E. Evans-Pritchard.

Poliittinen antropologia

Poliittinen antropologia on kiinnostunut valtarakenteista ja vallan ilmenemismuodoista kulttuurissa ja sosiaalispoliittisissa ympäristöissä. Poliittiseen antropologiaan liittyy myös lakia tutkivan eli oikeusetnologian haara sekä sotaa tutkiva antropologian haara.

Tämän tutkimushaaran edustajia: Ronald Cohen, E. Adamson Hoebel, P. J. Bohannan.

Talousantropologia

Talousantropologia on erikoistunut tutkimaan talousjärjestelmiä. Se tutkii esimerkiksi talousjärjestelmien ja luonnon suhdetta, tuotannon ja hyvinvoinnin jakautumista yhteisössä sekä tekniikkaa ja teknisen kehityksen vaikutuksia talouteen.

Tämän tutkimushaaran edustajia: George Dalton, Karl Polanyi, M. Herskowits.

Lääketieteellinen antropologia

Lääketieteellinen antropologia on varsin uusi antropologisen tutkimuksen ala. Lääketieteellisen antropologian tutkimuksellisia aloja ovat esimerkiksi elintapojen vaikutukset terveyteen sekä lääketieteellisen kansantiedon kerääminen ja tutkimus (etnomedisiina). Lääketieteelliseen antropologian yksi alalaji on psykiatrinen antropologia, joka on erikoistunut tutkimaan mentaalisten häiriöiden, mielisairauksien, huumeongelmien yms. suhdetta kulttuuriin.

Uskontoantropologia

Pääartikkeli: Uskontoantropologia

Uskontoantropologia tutkii ihmistä uskonnollisen maailman jäsenenä, uskonnollista käyttäytymistä. Se pyrkii selvittämään uskonnon kokemiseen ja ilmenemiseen ja muodostumiseen liittyviä tekijöitä.

Tämän tutkimushaaran edustajia: Lucien Lévy-Bruhl, Paul Radin, Mircea Eliade.

Lingvistinen antropologia

Lingvistinen antropologia eli etnolingvistiikka tutkii puhetta ja kieltä, niiden rakenteita, ominaisuuksia ja sosiaalisia merkityksiä. Etnolingvistiikkaa laajempi kielen tutkimuksen alue on semiotiikka.

Esteettinen antropologia

Esteettisen antropologian haaraan kuuluu muun muassa taideantropologia, musiikkiantropologia eli etnomusikologia. Esteettistä antropologiaa on hyvin lähellä myös folkloristiikka eli kansanrunouden tutkimus. Esteettisen antropolgian tutkimus käsittelee ihmisen taidetta ja henkistä perinnettä ilmaisun ja viestinnän välineenä, niiden sosiaalisia merkityksiä sekä riippuvuutta taloudellisista tai uskonnollisista tekijöistä.

Psykologinen antropologia

Ruth Benedict.

Psykologinen antropologia (etnopsykologia) on tutkimusalue, johon sisällytetään yleisesti myös kasvatusantropologia. Psykologinen antropologia tutkii ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia, aistimuksia ja ihmisen tiedollisia ominaisuuksia. Psykologinen antropologia on myös kartoittanut juuri ihmislajille tyypillisiä universaaleja psyykkisiä ominaisuuksia.

Tämän tutkimushaaran edustajia: A. I. Hallowell, Margaret Mead, Francis Hsu, Geoffrey Gorer, Ruth Benedict, Erik H. Erikson.

Filosofinen antropologia

Pääartikkeli: Filosofinen antropologia

Filosofinen antropologia on filosofian osa-alue, joka tutkii ihmistä ja ihmisluontoa. Se pyrkii yhdistämään ihmisyyttä koskevat empiiriset ja fenomenologiset tutkimustulokset, pyrkimyksenään ymmärtää ihmisiä sekä oman sosiaalisen ympäristönsä tuotteina että omien arvojensa tuottajana.

Muita

• Teologinen antropologia

Kuuluisia antropologeja

Franz Boas.

• Franz Boas
• Mary Douglas
• E. E. Evans-Pritchard
• Clifford Geertz
• E. T. Hall
• Claude Lévi-Strauss
• Bronisław Malinowski
• A. R. Radcliffe-Brown
• Marshall Sahlins

Suomalaisia

• Martti Grönfors
• Matti Sarmela
• Marja-Liisa Swantz
• Edvard Westermarck

Kirjallisuutta

• Eriksen, Thomas Hylland: Toista maata? Johdatus antropologiaan. (Small places, large issues: An introduction to social and cultural anthropology, 2001.) Suomentaneet Maarit Forde ja Anna-Maria Tapaninen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-916-4.

Aiheesta muualla

• DOAJ: Anthropology. Antropologian Open Access -aikakausjulkaisut (sivusto englanniksi, julkaisuista yksi myös suomeksi)
• Antropologi.info. (norjaksi)
• Mapping Transdisciplinarity in Human Sciences. New York: Nova Science Publishers, 2005. ISBN 1-59454-212-0. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
• Medicus, Gerhard: Basic Theory of Human Sciences (PPT) Innsbruckin yliopisto. (englanniksi)