Hilma Granqvist

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hilma Granqvist.

Hilma Natalia Granqvist (17. heinäkuuta 1890 Sipoo25. helmikuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen etnologi ja Palestiinan tutkija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän oli Edvard Westermarckin oppilaita samoin kuin Rafael Karsten ja Gunnar Landtman, ja hän saavutti kansainvälistä tunnustusta antropologisilla ja sosiologisilla Palestiinan-tutkimuksillaan. Hän oli yksi nykyaikaisen antropologian edelläkävijöistä.

Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granqvist pääsi ylioppilaaksi vuonna 1911 Svenska Fortbildningsläroverketistä ja valmistui samalla kansakoulunopettajaksi ja jatkoi opintojaan Ekenäs folkskoleseminariumissa, josta valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1914. Vuonna 1918 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon, josta valmistui vuonna 1921 kandidaatiksi opiskeltuaan käytännöllistä filosofiaa, pedagogiikkaa, historiaa, germaanista filologiaa ja ruotsin kieltä. Granqvistin pro gradu käsitteli uskonnon ja modernin maailmankatsomuksen välisestä jännitettä. Työssään hän arvosteli luterilaista uskonpuhdistusta siitä, että se oli jättänyt uskonnollisesta elämästä pois uskovalle psykologisesti tärkeät ripin ja pyhimysten kunnioituksen. Myös kirkon oli Granqvistin mukaan uudistuttava ja seurattava aikaansa, jotta se ei jäisi jälkeen yhteiskunnassa.[1] Hän kannatti myös kirkon ja valtion eroa.[2]

Väitöskirja ja tutkijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granqvist aloitti käytännöllisen filosofian lisensiaatintutkimuksensa Gunnar Landtmanin ohjauksessa — aiheena olivat Vanhan Testamentin naiset. Hän laski muun muassa, kuinka monta ammattia naiset Vanhassa Testamentissa harjoittavat. Hän pyrki esittämään, etteivät naisen rooleina olleet vain synnyttäjä ja äiti, toisin kuin 1900-luvun alun naisten asemaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa oletettiin.[1]

Jatkotutkimustaan varten Granqvist matkusti Saksaan keräämään arkistoaineistoa ja opiskeli samalla yleistä etnologiaa ja itämäisten uskontojen historiaa. Hänen osallistuttuaan saksalaisille teologeille tarkoitetulle arkeologian kurssille Palestiinassa tutkimussuunnitelmat muuttuivat. Hän päätti palata Palestiinaan tutkimaan ”konkreettisten ihmisten todellista arkielämää”.[1] Granqvist lähti vuosiksi 1925–1931 tekemään etnografista kenttätyötä Palestiinassa.

Helsingin yliopisto ei kuitenkaan kelpuuttanut Granqvistin jatkotutkimusta väitöskirjaksi, vaan se oli yliopiston asiantuntijoiden mielestä käsittelyltään ”kapea”.[3] Åbo Akademin professori Edvard Westermarck oli työhön tyytyväinen — olihan hän itse tutkinut 1900-luvun alussa vastaavia aiheita Marokossa. Niinpä Granqvist väitteli tohtoriksi vuonna 1932 Åbo Akademissa tutkielmallaan Marriage Conditions in a Palestinian Village I. Teoksen toinen osa valmistui vuonna 1935.[3]

Helsingin yliopisto suhtautui jälleen nurjasti Hilma Granqvistiin, kun hän muutama vuosi väittelemisensä jälkeen haki yliopiston dosentuuria. Nyt hänet kyllä todettiin päteväksi, mutta ongelma syntyi siitä, etteivät Helsingin professorit osaneet tai pystyneet päättämään eivätkä määrittelemään, millä alalla Granqvist olisi pätevä.[3] Todennäköisesti sukupuolensa vuoksi hän ei saanut myöskään virkaa Tammisaaren opettajankoulutuslaitoksen johtajana. Sen sijaan hän opetti hetken aikaa psykologiaa käsityönopettajaopistossa, kirjoitti artikkeleita sekä suomalaisiin että ruotsalaisiin lehtiin ja piti esitelmiä työväenopistoissa ja Suomen Yleisradiossa.[1]

Granqvist ei varsinaisesti osallistunut aikansa naisasialiikkeen toimintaan, mutta piti monia tasa-arvoa korostavia esitelmiä. Jo 1940-luvulla hän kehotti naisia pyrkimään ennemmin presidentiksi kuin presidentin puolisoksi.[1]

Yksi Granqvistin kiinnostuksen kohteita oli uskonnon asema modernisoituvassa maailmassa. Hänen mukaansa modernin ajan ihmisen tuli omaksua tieteellinen maailmankuva, mutta myös ymmärtää uskontoja historiallisina kulttuuri-ilmiöinä. Tutkimuksissaan palestiinalaisesta Artasin kylästä hän pyrki tekemään paikallisten ihmisten elämästä ymmärrettävää ja korosti toisenlaisen elämäntavan sisäistä järkiperäisyyttä.[1]

Granqvistin suomen- ja ruotsinkieliset aineistot ovat Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa. Valokuvia sekä englannin-, saksan- ja arabiankielisiä aineistoja on talletettu Brittiläiseen museoon Lontooseen.[4]

Elämänkaarisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granqvist kirjoitti etnografisen tutkimustyönsä pohjalta kaikkiaan viisi teosta, jotka käsittelevät Artasin kylän elämää 1920-luvulla. Kahta avioliittotapoja käsittelevää teosta seurasivat lapsuutta käsittelevät ja kansainvälistä tunnustusta saaneet Birth and Childhood in Arabian Village (1947) sekä Child Problems Among the Arabs (1950). ”Elämänkaarisarjan” päättää Muslim Death and Burial (1965).

Tutkimustyö Palestiinassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granqvist (vas.) Palestiinassa 1920- tai 1930-luvulla.

Palestiinassa Granqvistin tutkimustyö perustui osallistuvaan havainnointiin ja haastatteluihin. Haastattelujen perusteella hän tallensi tarkkaan Artasin kylän avioliittojen historiaa ja tapoja, loi niistä taulukoita ja esitti kylän avioliittojen ja sukujen historian noin sadan vuoden ajalta. Tutkimuksissa Granqvistia avusti myös kolme paikallista naista, mikä helpotti sekä kerätyn aineiston muistiinmerkintää että sen tulkitsemista. Väitöskirjassaan hän esittää keskeisenä väitteenä, että morsiusmaksun maksaminen ei ole vaimon ostamista vaan osa yhteisöllisten suhteiden järjestelyä, paikallisperinteitä ja islamilaista kulttuuria. Hän perustelee väitettään sillä, että aviomiehellä ei ole yksinvaltaa vaimoonsa vaan tämä pysyy aina osana isänsä sukua. Sisarusten väliset suhteet säilyvät avioliitoista huolimatta tärkeinä ja pitkäaikaisina. Avioliitto oli Granqvistin mukaan tärkeä kylän sosiaalisia suhteita järjestävä instituutio, jonka piirissä myös naisilla oli valtaa.[1]

Granqvistin kokoama arabiankielinen aineisto on yhä historiallisesti arvokas ja huolellisesti järjestelty kokonaisuus. Granqvist keräsi paikallisia kertomuksia, uskomuksia, sanalaskuja ja kansanihmisten perusteluja toimilleen. Hän myös valokuvasi paljon, yhteensä noin 1000 kuvan verran tutkimustensa aikana. Myös valokuvissa näkyy Granqvistin asenne tutkittavia kohtaan: hän pyrki kuvaamaan heidät aktiivisina oman elämänsä toimijoina sen sijaan, että olisi esittänyt heidät kiintoisina antropologisina tutkimuskohteina. Esimerkiksi kuvattujen henkilöiden nimet on kirjattu muistiin.[1]

Granqvist keskittyi vain yhden kylän tutkimiseen, ja näin hän erosi silloisesta antropologiasta, joka etsi kulttuureille yleisinhimillistä selitystä ja oli kiinnostunut yleispätevistä kulttuuri-ilmiöistä. Hän edusti Britanniassa kehittynyttä uutta antropologiaa paitsi painottaessaan kenttätutkimusta myös siksi, että pyrki ymmärtämään vieraita kulttuureja niiden omilla ehdoilla. Tältä osin hän oli Suomessa aikaansa edellä.[1]

Granqvistin genealogisten taulukoiden avulla voi Artasin kylän väestönkehityksestä vuosina 1860–1926 muodostaa tarkan kuvan. Taulukot ovat sittemmin olleet pohjana väestörekisterille aina vuoteen 1990 asti, jolloin Palestiinassa aloitettiin väestönlaskenta.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marriage conditions in a Palestinian village I. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1931.
  • Marriage conditions in a Palestinian village II. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1935.
  • Birth and childhood among the Arabs: Studies in a Muhammadan village in Palestine. Helsinki, Söderström 1947.
  • Child problems among the Arabs: Studies in a muhammadan village in Palestine. Helsinki, Söderström 1950.
  • Muslim death and burial: Arab customs and traditions studies in a village in Jordan. Helsinki, Societas Scientiarum Fennica, 1965.
  • Portrait of a Palestinian village: The photographs of Hilma Granqvist. Toimittanut Karen Seger. Esipuhe Shelagh Weir. London, Third World Centre for Research and Publishing, 1981. ISBN 0-86199-006-4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Vuorela 2000.
  2. Tiedenaisia: Hilma Granqvist. Viitattu 24.4.2014.
  3. a b c Nainen miesten maailmassa. Tiede 2000 8/1990, s. 58–59.
  4. Tiedenaisia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kokko, Sirkka: Hilma Granqvistin tie opettajattaresta tutkijaksi: Ensimmäinen tutkimusmatka Palestiinaan. Pro gradu. Turun yliopisto, yleinen historia, 1998.
  • Mäntylä, Jaakko: Kahden kansan ja kahden tutkijan luvattu maa: Aapeli Saarisalo ja Hilma Granqvist Palestiinaa tutkimassa 1920- ja 1930-luvuilla. Pro gradu. Turun yliopisto, yleinen historia, 2011.
  • Naili, Falestin: L’œuvre de Hilma Granqvist: L’Orient imaginaire confronté à la réalité d’un village palestinien. Revue d’études palestiniennes, 2007, s. 74–84. Artikkelin verkkoversio.
  • Willman, Jarkko: Ideal och verklighet: Hilma Granqvists studier av "Kvinnorna i Gamla testamentet" åren 1921–1925. Åbo, Åbo Akademi, 1997. ISBN 952-12-0033-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]