Hilma Granqvist

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hilma Granqvist (1890 Sipoo – 1972) oli suomalainen filosofian tohtori, etnologi ja Palestiinan tutkija. Hän oli Edvard Westermarckin oppilaita Rafael Karstenin ja Gunnar Landtmanin ohella, ja on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta antropologisilla ja sosiologisilla tutkimuksillaan Palestiinasta. Hän oli yksi modernin antropologian edelläkävijöistä.

Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granqvist syntyi Sipoossa 17.7.1890. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1911 Svenska Fortbildningsläroverketista valmistuen samalla kansakoulunopettajaksi, ja jatkoi opintojaan Ekenäs folkskoleseminariumissa, josta valmistui vuonna 1914. Vuonna 1918 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon, josta valmistui vuonna 1921 kandidaatiksi opiskeltuaan käytännöllistä filosofiaa, pedagogiikkaa, historiaa, germaanista filologiaa ja ruotsin kieltä. Granqvist kirjoitti pro gradunsa uskonnon ja modernin maailmankatsomuksen välisestä jännitteestä. Työssään hän arvosteli luterilaista uskonpuhdistusta siitä, että se oli jättänyt uskonnollisesta elämästä pois uskovalle psykologisesti tärkeät ripin ja pyhimysten kunnioituksen. Myös kirkon oli Granqvistin mukaan uudistuttava ja seurattava aikaansa, jotta se ei jäisi jälkeen yhteiskunnassa.[1]


Väitöskirja ja tutkijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granqvist aloitti käytännöllisen filosofian lisensiaattitutkimuksen Gunnar Landtmanin ohjauksessa tarkoituksenaan tutkia Vanhan Testamentin naisia. Hän kirjoitti tutkimustaan pitkälle, ja laski muun muassa, kuinka montaa ammattia naiset Vanhassa Testamentissa harjoittavat. Hän pyrki esittämään, ettei naisen Raamatun roolina ollut olla vain synnyttäjä ja äiti, toisin kuin 1900-luvun alun naisten asemaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa oletettiin.[2]

Tutkimustaan varten Granqvist matkusti Saksaan keräämään arkistoaineistoa, ja opiskeli samalla yleistä etnologiaa ja itämäisten uskontojen historiaa. Hänen osallistuttuaan saksalaisille teologeille tarkoitetulle arkeologian kurssille Palestiinassa suunnitelmat tutkimuksen suhteen muuttuivat. Hän päätti palata Palestiinaan tutkimaan ”konkreettisten ihmisten todellista arkielämää”[3]. Granqvist lähti vuosiksi 1925-1931 tekemään etnografista kenttätyötä Palestiinassa.

Helsingin yliopisto ei kuitenkaan kelpuuttanut Granqvistin tutkimusta väitöskirjaksi, vaan se oli yliopiston asiantuntijoiden mielestä käsittelyltään "kapea".[4] Åbo Akademissa työskentelevä professori Edvard Westermarck oli työhön tyytyväinen, olihan hän itse tutkinut 1900-luvun alussa vastaavia asioita Marokossa. Niinpä Granqvist väitteli tohtoriksi vuonna 1932 Åbo Akademissa teoksellaan Marriage Conditions in a Palestinian Village I. Teoksen toinen osa ilmestyi vuonna 1935.[4]

Toistamiseen Hilma Granqvistiin kohdistui Helsingin yliopiston nurjaa suhtautumista, kun hän muutama vuosi väittelemisensä jälkeen haki yliopiston dosentuuria. Nyt hänet kyllä todettiin päteväksi, mutta ongelma syntyi siitä, kun Helsingin professorit eivät osaneet tai pystyneet päättämään ja määrittelemään sitä, millä alalla Granqvist olisi pätevä.[4] Todennäköisesti sukupuolensa vuoksi hän ei saanut myöskään virkaa Tammisaaren opettajankoulutuslaitoksen johtajana. Sen sijaan hän opetti hetken aikaa psykologiaa käsityönopettajaopistossa, kirjoitti artikkeleita sekä suomalaisiin että ruotsalaisiin lehtiin ja piti esitelmiä työväenopistoissa ja Suomen Yleisradiossa.[5]

Granqvist ei varsinaisesti osallistunut aikansa naisasialiikkeen toimintaan, mutta piti monia tasa-arvoa korostavia esitelmiä. Jo 1940-luvulla hän kehotti naisia pyrkimään ennemmin presidentiksi kuin presidentin puolisoksi.[6]

Yksi Granqvistin kiinnostuksen kohteita oli uskonnon asema modernisoituvassa maailmassa. Hänen mukaansa modernin ajan ihmisen tuli omaksua tieteellinen maailmankuva, mutta myös ymmärtää uskontoja historiallisina kulttuuri-ilmiöinä. Tutkimuksissaan palestiinalaisesta Artasin kylästä hän pyrki tekemään paikallisten ihmisten elämästä ymmärrettävää ja korosti toisenlaisen elämäntavan sisäistä rationaalisuutta.[7]

Granqvistin suomen- ja ruotsinkieliset aineistot ovat Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa. Valokuvia, sekä aineistoja englannin, saksan ja arabian kielellä on talletettu Brittiläiseen museoon Lontooseen.[8]

Elämänkaarisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteensä Granqvist kirjoitti etnografisen tutkimustyönsä pohjalta viisi teosta, jotka käsittelevät Artasin kylän elämää 1920-luvulla. Kahta avioliittotapoja käsittelevää teosta seurasivat lapsuutta käsittelevät ja kansainvälistä tunnustusta saaneet Birth and Childhood in Arabian Village (1947) sekä Child Problems Among the Arabs (1950). ”Elämänkaarisarjan” päättää Muslim Death and Burial (1965).

Tutkimustyö Palestiinassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palestiinassa Granqvistin tutkimustyö perustui osallistuvaan havainnointiin ja haastatteluihin. Haastattelujen perusteella hän tallensi tarkkaan Artesin kylän avioliittojen historiaa ja tapoja, loi niistä taulukoita ja esitti kylän avioliittojen ja sukujen historian noin sadan vuoden ajalta. Tutkimuksissa Granqvistia avusti myös kolme paikallista naista, mikä helpotti sekä kerätyn aineiston muistiinmerkintää sekä sen tulkitsemista. Väitöskirjassaan hän esittää keskeisen teesin siitä, että morsiusmaksun maksaminen ei ole vaimon ostamista, vaan osa sosiaalisten suhteiden järjestelyä, paikallistraditioita ja islamilaista kulttuuria. Hän perustelee väitettään sillä, että aviomiehellä ei ole yksinvaltaa vaimoonsa, vaan tämä pysyy aina osana isänsä sukua. Sisarusten väliset suhteet pysyvät avioliitoista huolimatta tärkeinä ja pitkäaikaisina. Avioliitto oli Granqvistin mukaan tärkeä kylän sosiaalisia suhteita järjestävä instituutio, jonka piirissä myös naisilla oli valtaa.[9]

Granqvistin kokoama aineisto paikallisella arabian kielellä on yhä historiallisesti arvokas ja huolellisesti järjestelty kokonaisuus. Granqvist keräsi paikallisia kertomuksia, uskomuksia, sanalaskuja ja tavallisten ihmisten perusteluja toimilleen. Hän myös valokuvasi paljon, yhteensä noin 1000 kuvan verran tutkimustensa aikana. Myös valokuvissa näkyy Granqvistin asenne tutkittavia kohtaan: hän pyrki kuvaamaan heidät aktiivisina oman elämänsä toimijoina sen sijaan, että olisi esittänyt heidät mielenkiintoisina kohteina antropologiselle tutkimukselle. Kuvattujen henkilöiden nimet on esimerkiksi otettu ylös.[10]

Granqvist keskittyi vain yhden kylän tutkimiseen, ja siten erosi vallalla olevasta, laajoista kulttuuri-ilmiöistä kiinnostuneesta ja kulttuureille yleisinhimillistä selitystä etsivästä antropologiasta. Hän edusti Britanniassa kehittynyttä uutta antropologiaa kenttätutkimuksen painottamisen lisäksi siksi, että pyrki ymmärtämään vieraita kulttuureja niiden omilla ehdoilla. Tässä hän oli aikaansa edellä Suomessa.[11]

Granqvistin genealogisten taulukoiden avulla Artasin kylän väestön kehityksestä vuosilta 1860-1926 voi muodostaa tarkan kuvan. Taulukot ovat sittemmin muodostaneet pohjan väestörekisterille aina vuoteen 1990 asti, jolloin Palenstiinassa aloitettiin väestön laskeminen.[12]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marriage conditions in a Palestinian village : I. 200 p. Kuvitettu. Helsinki : Societas Scientiarum Fennica, 1931.
  • Marriage conditions in a Palestinian village : II. 366p. Kuvitettu. Helsinki : Societas Scientiarum Fennica, 1935.
  • Birth and childhood among the Arabs: studies in a Muhammadan village in Palestine, Helsinki, Söderström 1947: Reprinted 1975, New York : AMS Press. ISBN 0-404-57447-5
  • Child problems among the Arabs : studies in a muhammadan village in Palestine, Helsinki, Söderström 1950.
  • "Muslim death and burial : Arab customs and traditions studies in a village in Jordan," 287 p. Helsinki, Societas Scientiarum Fennica, 1965.
  • Portrait of a Palestinian village : the photographs of Hilma Granqvist editor : Karen Seger ; with a foreword by Shelagh Weir, 175 p. Kuvitettu. Lontoo, Third World Centre for Research and Publishing, 1981. ISBN 0-86199-006-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuorela 2000
  2. Vuorela 2000
  3. Vuorela 2000
  4. a b c Nainen miesten maailmassa, Tiede 2000, n:o 8 1990, s. 58-59.
  5. Vuorela 2000
  6. Vuorela 2000
  7. Vuorela 2000
  8. Tiedenaisia
  9. Vuorela 2000
  10. Vuorela 2000
  11. Vuorela 2000
  12. Vuorela 2000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorela, Ulla: Granqvist, Hilma. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- URN:NBN:fi-fe20051410 ISSN 1799-4349 http://www.kansallisbiografia.fi/. Viitattu 24.4.2014.

Tiedenaisia, Hilma Granqvist http://www.helsinki.fi/akka-info/tiedenaiset/granqvist.html Viitattu 24.4.2014


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokko, Sirkka: Hilma Granqvistin tie opettajattaresta tutkijaksi : ensimmäinen tutkimusmatka Palestiinaan. Pro gradu -työ : Turun yliopisto, yleinen historia, 1998.

Mäntylä, Jaakko: Kahden kansan ja kahden tutkijan luvattu maa : Aapeli Saarisalo ja Hilma Granqvist Palestiinaa tutkimassa 1920- ja 1930-luvuilla. Pro gradu -työ Turun yliopisto, yleinen historia, 2011.