Mircea Eliade

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mircea Eliade moldovalaisessa postimerkissä.

Mircea Eliade (13. maaliskuuta (J: 28. helmikuuta) 1907 Bukarest22. huhtikuuta 1986 Chicago) oli romanialainen uskontotieteilijä, kirjailija, filosofi ja Chicagon yliopiston professori.

Eliaden ajatteluun vaikuttivat mm. uskontotieteilijät Rudolf Otto ja Gerardus van der Leeuw. Hänen uskontotieteelliset tutkimuksensa koskivat mm. joogaa, šamanismia ja varhaiskantaisia uskontoja ja lineaarista ja syklistä aikakäsitystä. Hänen metodinsa oli vertaileva uskontotiede ja uskontofenomenologia. Tieteellisen työn ohella Eliade toimi myös lehtimiehenä ja kirjailijana. Mircea Eliaden teoksia on suomentanut Teuvo Laitila.

Uskontofenomenologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontofenomenologian tarkoitus on tutkia uskonnollisia kokemuksia ja ymmärtää uskonnollisen kokemuksen ominaispiirteitä. Sen tarkoituksena ei ole ensisijaisesti selittää niitä vaan pyrkiä tutkimaan millaisena uskonnollinen ihminen uskonnolliset kokemukset kokee. Kyseessä on ihmistieteiden metodologiaan kuuluva ymmärtämisen metodi. [1]

Ikuisen paluun myytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mircea Eliade tarkastelee kirjoissaan ikuisen paluun myyttiä. Eliaden mukaan eripuolella maailmaa vaikuttavia myyttejä yhdistävä tekijä on "ikuinen paluu".

Pyhä ja profaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mircea Eliade on kuuluisa käsitteiden pyhä ja profaani eli arkipäiväinen tuomisesta uskontotieteeseen.

Uskonnollinen ihminen saavuttaa rituaalin avulla kokemuksen pyhyydestä ja pitää tätä pyhää varsinaisena todellisuutena. Pyhä todellisuus on myyttistä todellisuutta, joka tavoitetaan rituaalin eli uskonnon harjoittamisen avulla. Uskonnollinen todellisuuskäsitys on siis myyttinen ja se todellistuu rituaalissa ja on ymmärrettävissä vain sen kautta. Rituaalin kautta myös havaittava maailma voidaan pyhittää, jolloin se koetaan uskonnollisesti merkityksellisenä. Rituaalissa myytti konkretisoituu ja "myyttinen alkuaika" palaa osaksi nykyhetkeä.[1]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikuisen paluun myytti: Kosmos ja historia. (Le mythe de l’éternel retour: Archetypes et répétition, 1949.) Suomentanut sekä esipuheen laatinut ja lisähuomautuksin varustanut Teuvo Laitila. Helsingissä: Loki-kirjat, 1993. ISBN 952-9646-06-2.
  • Pyhä ja profaani. (Das Heilige und das Profane, 1957.) Suomentanut Teuvo Laitila. Helsinki: Loki-kirjat, 2003. ISBN 951-825-013-8.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yoga: Essai sur l'origine de la mystique Indienne in 1933.
  • Oceanografie, 1934
  • Alchimia Asiaticam, 1934
  • Yoga: Essai sur les origines de la mystique indienne, 1936.
  • Cosmologie şi alchimie babiloniană, 1937.
  • Fragmentarium, 1939.
  • Comentarii la legenda Meşterului Manole, 1943.
  • Techniques du Yoga, 1948.
  • Traitè d'histoire des religions, 1949.
  • Le Chamanisme et les techniques archaïques de l'extase, 1951.
  • Images et Symboles, 1952.
  • Forgerons et alchimistes, 1956.
  • Le Mythe de l'eternel retour: archétypes et répetition, 1949.
  • Patterns in Comparative Religion, 1958.
  • The Sacred and the Profane: The Nature of Religion, 1957.
  • Myths, Dreams and Mysteries: the encounter..., 1959.
  • Images and Symbols: Studies in Religious Symbolism, 1961.
  • Patanjali et Yoga, 1962.
  • Myth and Reality, 1963.
  • Le Chamanisme, 1951.
  • The Two and the One, 1965.
  • The Quest: History and Meaning in Religion, 1969.
  • Zalmoxis, The Vanishing God, The University of Chicago Press, 1972.
  • Australian Religions, 1973.
  • Occultism, Witchcraft and Cultural Fashions, 1976.
  • A History of Religious Ideas, vol. I-III, 1978– 1985
  • Symbolism, the Sacred, and the Arts, 1986.
  • Encyclopedia of Religion, 1987.
  • The Harpercollins Concise Guide to World Religions, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anttonen, Veikko (1996). Ihmisen ja maan rajat: pyhä kulttuurisena kategoriana. Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura. ISBN 951-717-919-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]