Roland Barthes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Roland Barthes (12. marraskuuta 1915 Cherbourg25. maaliskuuta 1980 Pariisi) oli ranskalainen kirjallisuudentutkija ja semiootikko. Strukturalisteihin ja myöhemmin jälkistrukturalisteihin lukeutunut Barthes oli Ferdinand de Saussuren seuraaja. Barthesin teorian ytimenä on ajatus merkityksellistämisen kahdesta tasosta, denotaatiosta ja konnotaatiosta.

Barthesin kenties tunnetuin teos on Mytologioita (1957). Se on eräs kulttuurintutkimuksen klassikoista. Kirja koostuu lyhyistä esseistä, joissa Barthes analysoi erilaisia nyky- ja populaarikulttuurisia ilmiöitä ja tekstejä. Mytologioita sisältää myös teoreettisen artikkelin Myytti tänään, jossa Barthes hahmottelee myytin käsitettä sekä esittelee myös niin sanotun ensimmäisen ja toisen asteen merkityksen. Barthesin myöhemmässä tuotannossa näitä vastaavat juuri denotaatio ja konnotaatio. Barthesin käsitys myytistä on hyvin lähellä ajatusta ideologiasta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roland Barthes syntyi Cherbourgissa 12. marraskuuta 1915. Hänen isänsä oli meriupseeri, joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, joten Barthes jäi puoliorvoksi 1-vuotiaana. Barthes oli hyvin kiintynyt äitiinsä, jonka kanssa muutti Bayonneen ja sitten Pariisiin, jossa kävi koulunsa. Barthes sai klassisen sivistyksen Sorbonnen yliopistossa. Hän sairastui tuberkuloosiin 19-vuotiaana ja joutui viettämään useita vuosia keuhkotautiparantoloissa.

Barthes opetti kirjallisuutta eri oppilaitoksissa Biarritzissa (1939), Bayonnessa (1939−1940), Pariisissa (1942−1946) sekä Bukarestissa (1948−1949), Aleksandrian yliopistossa (1949−1950) ja toimi erilaisissa kulttuurivaihdon tehtävissä vuosina 1950−1952. Seuraavaksi hän teki tieteellistä tutkimustyötä valtion tieteellisessä tutkimuskeskuksessa ja École pratique des hautes études -korkeakoulussa. Lukuvuoden 1967−1968 hän opetti Johns Hopkins -yliopistossa Baltimoressa, Yhdysvalloissa. Ranskaan palattuaan hänet nimitettiin Collège de Francen semiologian professoriksi.

Barthes kuoli 26. maaliskuuta 1980 Pariisissa jouduttuaan auto-onnettomuuteen. Hän oli juuri syönyt lounasta Michel Foucault’n ja François Mitterrandin kanssa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le degré zéro de l’écriture, 1953
  • Mythologies, 1957 (Mytologioita, suom. Panu Minkkinen, Helsinki: Gaudeamus, 1994)
  • Sur Racine, 1963
  • Essais critiques, 1964
  • Éléments de sémiologie, 1964
  • Critique et vérité, 1966
  • Système de la mode, 1967
  • S/Z, 1970
  • L’empire des signes, 1970
  • Sade, Fourier, Loyola, 1971
  • Le plaisir du texte, 1973 (Tekstin hurma, suomentanut Raija Sironen, jälkisanat Erkki Vainikkala. Tampere: Vastapaino, 1993)
  • Roland Barthes par Roland Barthes, 1977
  • Image-Music-Text, 1977 (Essays selected and translated by Stephen Heath)
  • Fragments d’un discours amoureux, 1977 (Rakastuneen kielellä. suom. Tarja Roinila. Jyväskylä: Gummerus, 2000)
  • Sollers, écrivain, 1979
  • La chambre claire, 1980 (Valoisa huone, suomentaneet Martti Lintunen, Esa Sironen ja Leevi Lehto, Kansankulttuuri, Suomen valokuvataiteen säätiö, 1985)
  • L’obvie et l’obtus, 1982 (postuumisti)
  • Le bruissement de la langue, 1984 (postuumisti)
  • L’aventure sémiologique, 1985 (postuumisti)
  • Incidents, 1987 (postuumisti)
  • Œuvres complètes, 1993−1995 (3 nidettä)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mytologioita. (Mythologies, 1957.) Eurooppalaisia ajattelijoita. Suomentanut Panu Minkkinen. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-588-6.
  • Tekstin hurma. (Le plaisir du texte, 1973.) Suomentanut Raija Sironen. Jälkisanat: Erkki Vainikkala. Littera. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-61-6.
  • Tekijän kuolema, tekstin syntymä. Suomennoksen toimittanut Lea Rojola. Suomentaneet Lea Rojola ja Pirjo Thorel. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-68-3.
  • Rakastuneen kielellä. (Fragments d’un discours amoureux, 1977.) Suomentanut Tarja Roinila. Tunteiden filosofia. Helsinki: Nemo, 2000. ISBN 952-5180-03-4.
  • Pariisin iltoja. (Soirées de Paris, kirjoitettu 1979.) Ranskasta suomentanut Kari Lempinen. Helsinki: Odessa, 1988. ISBN 951-9178-34-1.
  • Valoisa huone. (La chambre claire: Note sur la photographie, 1980.) Suomentaneet Martti Lintunen, Esa Sironen ja Leevi Lehto. Helsinki: Kansankulttuuri: Suomen valokuvataiteen museon säätiö, 1985. ISBN 951-615-365-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gil, Marie: Roland Barthes: Au lieu de la vie. Flammarion, Paris 2012. ISBN 978-2-0812-4443-6
  • Magazine littéraire -lehden Roland Barthes -erikoisnumero. No 314, Octobre 1993.
  • Lehtonen, Maija (1984): "Roland Barthes". Parnasso s. 426−434.
  • Lehtonen, Mikko: Kyklooppi ja kojootti: Subjekti 1600–1900-lukujen kulttuuri- ja kirjallisuusteorioissa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Littera. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-76-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek