Tarja Roinila
Tarja Anneli Roinila (27. tammikuuta 1964 Jyväskylä[1] – 19. toukokuuta 2020 Helsinki[2]) oli suomalainen kääntäjä, kääntämisen opettaja, esseisti ja kolumnisti.[3][4]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roinila opiskeli Helsingin yliopistossa romaanista filologiaa, espanjan kieltä ja kulttuuria, kirjallisuustieteitä ja filosofiaa.[4] Hänen romaanisen filologian oppialaan kuuluva vuonna 1988 valmistunut pro gradu -työnsä käsitteli Michel Tournierin romaanin Kolmen kuninkaan kumarrus (alkuteos Gaspard, Melchior et Balthazar) tekstuaalista rakennetta.[5] 1990-luvulla Roinila toimi myös Nuori Voima -lehden päätoimittajana.
Roinila käänsi proosaa, runoutta ja filosofiaa espanjasta, ranskasta ja saksasta.[4][6] Hänen ensimmäinen suomennostyönsä oli Juan Rulfon romaani Pedro Páramo, jonka käännös julkaistiin elokuussa 1991.[7] Roinilalle myönnettiin vuonna 2010 kääntäjien valtionpalkinto Thomas Bernhardin romaanien Hakkuu ja Haaskio suomennoksista, vuonna 2013 J. A. Hollon palkinto Maurice Merleau-Pontyn esseekokoelman suomentamisesta (Filosofisia kirjoituksia, yhdessä Miika Luodon kanssa) ja vuonna 2016 valtion kirjallisuustoimikunnan viisivuotinen taiteilijaprofessoriapuraha.[8][9][10]
Roinila kuoli 19. toukokuuta 2020 liikenneonnettomuudessa Helsingin Herttoniemessä.[2]
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto myöntää vuodesta 2024 lähtien aloittelevalle kääntäjälle tai tulkille Tarja Roinilan mukaan nimetyn stipendin.[11]
Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bernhard, Thomas: Hakkuu: Muuan mielenkuohu. Helsinki: Teos, 2007.
- Bernhard, Thomas: Haaskio. Helsinki: Teos, 2009.
- Bernhard, Thomas: Vanhat mestarit: Komedia. Helsinki: Teos, 2013.
- Bernhard, Thomas: Häiriö. Helsinki: Teos, 2014.
- Bernhard, Thomas: Palkintopuhetta. Helsinki: Teos, 2014.
- Bernhard, Thomas: Kolme pienoisromaania. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2016.
- Bernhard, Thomas: Pakkanen. Helsinki: Kustannusyhtiö Teos, 2018.
- Bernhard, Thomas: Halvallasyöjät Wittgensteinin veljenpoika. Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2020.
- Müller, Herta: Tänään en halunnut tavata itseäni. Helsinki: Tammi, 2010.
Espanjasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alberti, Rafael: Neljästä totuudesta. Porvoo: WSOY, 1994.
- Andahazi, Federico: Anatomi. Helsingissä: Otava, 1998.
- Andahazi, Federico: Hurskaat sisaret. Helsingissä: Otava, 2001.
- Atxaga, Bernardo: Obabakoak. Helsinki: Tammi, 1994.
- Atxaga, Bernardo: Tuolla taivaalla. Helsinki: Tammi, 1999.
- Cortázar, Julio: Tarinoita kronoopeista ja faameista. Loki-Kirjat, 2001.
- García Morales, Adelaida: Etelä. Helsinki: Like, 1992.
- García Morales, Adelaida: Seireenien hiljaisuus. Helsinki: Like, 1993.
- Gopegui, Belén: Aukko kartalla. Helsinki: Andalusialainen koira,1996.
- Loriga, Ray: Kirkkaalta taivaalta. Helsinki: Tammi, 1997.
- Monterroso, Augusto: Musta lammas ja muita eläinsatuja. Helsinki: ai-ai, 1996.
- Rulfo, Juan: Tasanko liekeissä: Novelleja. Pedro Páramo: Romaani. Helsinki: Siltala, 2014.
Ranskasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bachelard, Gaston: Tilan poetiikka. Helsinki: Nemo, 2003.
- Barthes, Roland: Rakastuneen kielellä. Helsinki: Nemo, 2000.
- Beckett, Samuel: Mercier ja Camier. Helsinki: Basam Books, 2003.
- Merleau-Ponty, Maurice: Filosofisia kirjoituksia. (Toim. Luoto, M. & Roinila, T.) Helsinki: Nemo, 2012.
- Tellegen, Toon & Crowther, Kitty: Oravan syntymäpäivät ja muita eläinten juhlia. Helsinki: Nemo, 2003.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 763–764. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Jokinen, Juho: Herttoniemen pyöräturmassa kuoli arvostettu kääntäjä Tarja Roinila – ”Suomalainen kirjallisuuskenttä menettää aivan mittaamattoman aarteen.” Helsingin Sanomat. 19.5.2020. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 20.5.2020. Viitattu 20.5.2020.
- ↑ Tarja Roinila, kääntäjä, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen freelance-journalistit ry. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ a b c Kulttuurivaihtoa kääntäen. Goethe-Institut. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Roinila, Tarja: Le paragraphe en tant qu’unité textuelle : Dans un extrait de Gaspar, Melchior & Balthasar de Michel Tournier. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Romaaninen filologia. 1988.
- ↑ Tarja Roinila. (Arkistoitu – Internet Archive) Lukukeskus – Läscentrum ry. Viitattu 19.3.2018.
- ↑ Rulfo, Juan: Tasanko liekeissä: Novelleja. Helsinki: Like, 1998. ISBN 951-578-410-7.
- ↑ Prose prizes. Books from Finland, 7.5.2010. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Vuoden 2013 Mikael Agricola- ja J. A. Hollo -palkintojen voittajat julkistettu 10.4.2013. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Kirjailija Saila Susiluoto ja kääntäjä Tarja Roinila saivat viisivuotiset taiteilijaprofessoriapurahat. (Arkistoitu – Internet Archive) Taiteen edistämiskeskus 19.08.2016. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Tarja Roinila -stipendin julkistus & keskustelu. Tekstin talo ry.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
