Thomas Bernhard

Thomas Bernhard
Henkilötiedot
Syntynyt	9. helmikuuta 1931 Heerlen, Alankomaat
Kuollut	12. helmikuuta 1989 (58 vuotta) Gmunden, Itävalta
Kansalaisuus	hollantilais-itävaltalainen
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	saksa
Esikoisteos	Auf der Erde und in der Hölle. 1957 (runoja) Frost. 1963 (proosaa)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
thomasbernhard.at
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nicolaas Thomas Bernhard (9. helmikuuta 1931 Heerlen, Alankomaat – 12. helmikuuta 1989 Gmunden, Itävalta) oli itävaltalainen proosakirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä kirjallisuuden tärkeimmistä eurooppalaisista modernisteista. Erityisesti Ranskassa ja Yhdysvalloissa hänen tuotantoaan pidetään "yhtenä kirjallisuuden suurimmista saavutuksista toisen maailmansodan jälkeen", mutta toisaalta hän on varsinkin kotimaassaan kiistelty kirjailija.

Elämäkerta

Thomas Bernhard syntyi aviottoman suhteen seurauksena Alankomaissa vuonna 1931. Bernhardin isä, itävaltalainen puuseppä Alois Zuckerstätter, ei osallistunut lapsensa kasvattamiseen, niinpä Thomas Bernhardin kasvattivat hänen äitinsä Herta Bernhard ja äidin avioiduttua tämän puoliso Emil Fabjan. Alois Zuckerstätter teki sittemmin 1940 Berliinissä itsemurhan, joskin Bernhard itse väittää hänen kuolleen 1943. Herta Bernhard kuoli 1950 syöpään..

Bernhard vietti lapsuutensa isovanhempiensa luona Wienissä ja Seekirchenissä. Isoisä, kirjailija Johannes Freumbichlerin antoi pojalle kasvatuksen, joka muokkasi Bernhardista kirjailijan, joka näkyy myöhemmässä tuotannossa. Freumbichler oli Bernhardin tavoin sivistynyt, mutta äärimmäisen kriittinen kotimaataan ja sen instituutioita, erityisesti koulua ja kirkkoa, kohtaan. Bernhard kävi vuodesta 1941 Salzburgissa kansallissosialistista koulua, ja sinä aikana hän joutui kokemaan toisen maailmansodan kauhut. Omaelämäkerroissaan Bernhard kertoi pelon olleen fasistisen kasvatuksen paineessa ainoa koulumenestyksen, varsinkin liikunnan, motiivi. Hänen mukaansa toisen maailmansodan ja natsivallan päätyttyä ja koulun muututtua katoliseksi ainoa muutos koulussa oli Adolf Hitlerin kuvan vaihtuminen Jeesuksen kuvaan.^lähde?

Bernhard keskeytti koulun 1947. Hän työskenteli sittemmin oppisopimuksella ruokakaupassa, mutta sai kosteassa kellarissa vakavan keuhkosairauden. Hän vietti seuraavat kaksi vuotta toipilaana, osan ajasta jopa kuolemansairaiden osastolla. Sairausaika oli Bernhardin kirjailijanuralla tärkeä vaihe, sillä silloin hän alkoi kirjoittaa, ja kuolemasta tuli hänelle tärkeä teema. Työskennellessään ruokakaupassa Bernhard oli paljon tekemisissä tavallisten mutta äärimmäisen köyhien ihmisten kanssa, joilta hän omaksui myöhemmin kirjoissaan käyttämänsä puhetyylin, jossa mitään ei jätetä sanomatta vaan ajatus saa virrata vapaasti.

Toivuttuaan Bernhard aloitti musiikin ja teatteritaiteiden opiskelun Salzburgin Mozarteumissa, josta hän valmistui 1957. Opiskellessaan hän työskenteli toimittajana ja kirjoitti lyhytproosaa. Valmistuttuaan Bernhard kirjoitti runokirjoja, ja vihdoin vuonna 1963 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Pakkanen (Frost, 1963), joka kiinnitti heti Itävallan kirjallisuuspiirien huomion.

Bernhard oli suosionsa huipulla seuraavalla teoksellaan Amras (1964), jossa kerronta kulkee päiväkirjamerkintöjen, fragmenttien varassa. Hän sai teoksesta Julius Campe -palkinnon.. Vuonna 1967 hän sai toisesta romaanistaan Verstörung (1967) Wildgans-palkinnon.^lähde?

Kolme vuotta myöhemmin hän sai romaanista Das Kalkwerk (1970) Georg Büchner -palkinnon. Das Kalkwerkillä Bernhard alkoi vahvistaa asemaansa erinomaisena prosaistina. 1970 hän aloitti näytelmien kirjoittamisen, ja Ein Fest für Boris sai ensi-iltansa. Verströrung sai tähän aikaan osakseen kielteistä huomiota. Saksankielisen Euroopan vaikutusvaltainen kirjallisuuskriitikko Marcel Reich-Ranicki katsoi Bernhardin menneen teoksessaan liian pitkälle. Teos oli häneen mukaansa liian täynnä kammottavia ja perverssejä elementtejä, ja se soti romaanin ekonomiaa vastaan. Lisäksi Bernhard julistaa maalaisten olevan suurempia raakalaisia ja rikollisia kuin kaupunkilaiset. Reich-Rainicki piti teosta negatiivisena ja epäonnistuneena kotiseuturomaanina.

Bernhard osti 1960-luvun puolivälissä suuren talon Itävallan Obernathalista, jossa hän vietti loppuelämänsä lukuun ottamatta säännöllisiä matkoja ulkomaille kirjoittamaan. Hän ei avioitunut mutta asui itseään lähes 37 vuotta vanhemman Hedwig Stavianicekin kanssa. Bernhard kuoli 12. helmikuuta 1989 kotonaan velipuolensa Peter Fabjanin läsnä ollessa.

Tuotanto

Bernhardia pidetään yleisesti yhtenä kirjallisuuden tärkeimmistä modernisteista, mutta elinaikanaan hän ei saavuttanut suosiota kotimaassaan, lähinnä siksi, että hän arvosteli Itävaltaa kirjoissaan ja niiden ulkopuolella voimakkaasti. Kirjoitukset saivat kuitenkin hänen kuolemansa jälkeen yllättävän suosion. Viimeisenä vastalauseena Bernhard kielsi testamentissaan kirjojensa uudelleenjulkaisun ja näytelmiensä esittämisen Itävallassa. Kieltoa on tosin sittemmin kierretty, ja esimerkiksi Bernhardin näytelmiä on saatu esittää, kunhan ne kunnioittavat alkuperäistä materiaalia.^lähde?

Bernhardin useimmat proosateokset ovat pitkiä monologeja, joiden kertoja ja toinen keskeinen henkilö ovat yleensä oppineistoa, taiteilijoita tai yhteiskunnasta syrjäytyneitä. Toinen on dominoivampi persoonallisuus, ja useimpien romaanien aihe käsittelee näiden henkilöiden suhdetta, persoonallisuutta ja sen autenttisuutta: esimerkiksi romaaneissa Haaskio (Der Untergeher 1983) ja Hakkuu: Muuan mielenkuohu (Holzfällen: Eine Erregung, 1984) joku keskeinen hahmo on omaksunut vahvemman roolin taatakseen taiteellisen menestyksen.

Bernhardin kirjoitustyyli on hyvin kaukana perinteisestä: lauseet ovat spiraalinomaisia, itseään toistavia, pitkiä – joskus jopa yli sivun mittaisia – ja rakenteellisesti monimutkaisia. Kerronta ei ole lineaarista, vaan se siirtyy luontevasti assosiaatioiden avulla asiasta toiseen. Tämä yhdistettynä kappalejaon puuttumiseen tekee Bernhardin kirjoitustyylistä musiikillista ja tajunnanvirtaa muistuttavaa. Vakavista teemoista huolimatta Bernhardin romaaneissa on läsnä myös huumoria kirjoittajalle hyvin ominaisella tavalla. Bernhardin proosassa on nähty viitteitä eksistentialismista ja hänen näytelmänsä on usein liitetty absurdiin teatteriin.

Bernhardin viisiosainen omaelämäkerrallinen teos ilmestyi 1975-1982. Se on julkaistu Olli Sarrivaaran suomentamana 2011-2013 nimillä Syy, Kellari, Hengitys, Kylmyys ja Muuan lapsi. Bernhard perusteli omaelämäkerran kirjoittamista sillä, että hän halusi varmistaa, ettei joku toinen kirjoita asioista väärin.

Bernhardia arvosteltiin aiemmin siitä, että hän kävi menneisyyden tuulimyllyjen kimppuun, varsinkin kun suvaitsevaisuus voitti Euroopassa alaa. Kari Hukkila kuitenkin näkee hänen tekstiensä ajankohtaisuuden nyt, kun vihapuhe on vallannut alaa Euroopassa. Bernhard iskee yksinpuheluillaan tätä vihapuhetta vastaan, jopa sitä läheten. Hukkilan näkee eron vihapuheen ja Bernhardin korkeakirjallisen taiteen välillä komiikassa, jonka nauravien lauseiden "nauru on mustaa, elämänmyönteistä, ironista ja itseironista".

Teokset

Proosa Die heiligen drei Könige von St. Vitus, 1955 Der Schweinehüter, 1956 Frost, 1963 Amras, 1964 Vertsörung, 1967 Prosa, 1967 Ungenachm 1968 Watten: Ein Nachlass, 1969 An der Baumgrenze, 1969 Ereignisse, 1969 Das Kalkwerk, 1970 Gehen, 1971 Midland in Stilfs, 1971 Der Ignorant und der Wahnsinnige, 1972 Der Kulterer, 1974 Die Salzburger Stücker, 1975 Korrektur, 1975 Die Ursache, 1975 Der Keller, 1976 Der Wetterfleck, 1976 Der Stimmenimitator, 1978 Der Atem, 1978 Ja, 1978 Vor dem Ruhestand, 1979 Der Weltverbesserer, 1979 Die Erzählungen, 1979 Der Billigesser, 1980 Die Kälte, 1981 Über allen Gipfeln ist Ruh, 1981 Am Ziel, 1981 Ein Kind, 1981 Beton, 1982 Wittgensteins Neffe, 1982 Die Stücke, 1983 Der Untergeher, 1983 Der Schein trügt, 1983 Der Theatermacher, 1984 Holzfällen: Eine Erregung, 1984 Alte Meister: Komödie, 1985 Auslöschunbg: Ein Zerhall, 1986 Elisabeth II, 1987 Der deutsche Mittagstisch, 1988 Claus Peymann kauft sich eine Hose und geht mit mir essen, 1990 Meine Preise, 2009

Runokokoelmat Auf der Erde und in der Hölle, 1957 Unter dem Eisen des Mondes, 1958 In hora mortis, 1958 Ave Vergil, 1981 Gesammelte Gedichte 1–4, 1991 Näytelmät Die Rosen der Einöde, 1959 Der Berg, 1970 Ein Fest für Boris, 1970 Der Italianer, 1971 Die Jagdgesellschaft, 1974 Die Macht der Gewohnheit, 1974 Der Präsident, 1975 Die Berühmten, 1976 Minetti, 1976 Immanuel Kant, 1978 Heldenplatz, 1988

Suomennetut teokset

• Häiriö. (Verstörung, 1967.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-394-3.
• Kolme pienoisromaania. (Amras, 1964, Watten. Ein Nachlass, 1971, Gehen, 1971, suom. Amras, Kortinpeluu, Kävely). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2016. ISBN 978-951-851-702-6.
• Kolme kertomusta. (Der Kulterer, Der Italiener, An der Baumgrenze, 1969, suom. Kulterer, Italialainen, Puurajalla.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2014. ISBN 978-952-5850-41-3.
• Syy. (Die Ursache, 1975.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2011. ISBN 978-952-585-010-9.
• Kellari: Vetäytyminen. (Der Keller: Eine Entziehung, 1976.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2011. ISBN 978-952-5850-19-2.
• Hengitys: Päätös. (Der Atem: Eine Entscheidung, 1978.) Suom. Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2012. ISBN 978-952-5850-24-6.
• Kyllä. (Ja, 1978.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2013. ISBN 978-952-5850-35-2. Jälkisanat: Raimund Fellinger
• Kylmyys: Eristys. (Die Kälte: Eine Isolation, 1981.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2012. ISBN 978-952-5850-25-3.
• Muuan lapsi. (Ein Kind, 1982.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2013. ISBN 978-952-5850-27-7.
• Betoni. (Beton, 1982.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Kisko: Lurra Editions, 2008. ISBN 978-952-99442-5-5.
• Haaskio. (Der Untergeher, 1983.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-170-3.
• Hakkuu: Muuan mielenkuohu. (Holzfällen: Eine Erregung, 1984.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-095-9.
• Vanhat mestarit. (Alte Meister: Komödie, 1985.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-392-9.
• Palkintopuhetta. (Meine Preise, 2009.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-393-6.
• Thomas Bernhard & Gerhard Fritsch: Kirjeenvaihtoa (Thomas Bernhard - Gerhard Fritsch - Der Briefwechsel, 2013). Suomentanut Olli Sarrivaara. Lurra Editios, 2016. ISBN 978-952-5850-58-1
• Pakkanen. (Frost, 1963.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos,, 2018. ISBN 978-951-851-836-8. Jälkisanat: "Kova pakkanen: otteita suomentajan työpäiväkirjasta"
• Halvalla syöjät; Wittgensteinin veljenpoika. (Billigesser, 1980, Wittgensteins Neffe, 1982). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2020. ISBN 978-952-363-078-9.

Näytelmä

• Teatterintekijä, 1988

Lähteet

• Kujansivu, Heikki: "Thomas Bernhard ja itävaltalaisen ihmisen oikosulku". Teoksessa: Kähkönen, Lotta & Meretoja, Hanna (toim.) Muistijälkiä. Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-810-7.
• Roinila, Tarja: "Jälkisanat". Teoksessa: Bernhard, Thomas, Hakkuu. Muuan mielenkuohu. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-095-9.

Muut lähteet

• Thomas Bernhard: Gathering Evidence: a memoir. Vintage, 2003. ISBN 0-679-73809-6.
• Thomas Bernhard, Sophie Wilkins: On the Mountain. Quartet Books, 1991. ISBN 0-7043-0206-3.

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Thomas Bernhard Wikisitaateissa
• Thomas Bernhardin perikunta
• Englanninkielinen Thomas Bernhardille omistettu sivusto
• Thomas Bernhard Teoksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Maailman suurin liioittelija kaataa kaiken - Kiistelty Thomas Bernhard sai nyt ensimmäisen suomennoksensa (HS 11.11.2007)^{[vanhentunut linkki]}
• Teemu Manninen: Kaikkein tärkein kirjailija (Arkistoitu – Internet Archive) (HS 18.8.2013)