Teatteri

Teatteri on taidemuoto, jossa näyttelijät esiintyvät yleisön edessä puhetta, musiikkia, tanssia, liikkeitä ja eleitä hyödyntäen. Tavanomaisen kerronnan lisäksi teatterilla on useita eri muotoja, kuten ooppera, baletti, pantomiimi, kiinalainen ooppera ja kabuki.

Teatterin historia

Pääartikkeli: Teatterihistoria

Nykyisen länsimaisen teatterin juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan. Vaikka varhaisemmillakin kulttuureilla oli ollut jumalmyytteihin liittyviä esityksiä joihin oli kuulunut tanssia ja laulua, vasta antiikin Kreikassa teatteri sai nykyisenkaltaisia institutionaalisia piirteitä. Myös antiikin Kreikan teatterisanastoa on siirtynyt paljon nykyaikaan. Tunnetuimpana alun perin katsomoa tarkoittanut sana theatron (θέατρον) , josta useissa kielissä tunnettu teatteri on peräisin. Ensimmäiset teatterimuodot olivat tragedia ja komedia.

Teatterin muotoja

Perinteisen puheteatterin lisäksi teatterilla on useita muita muotoja. Esimerkiksi musikaaliteatterissa esiintyjät myös laulavat. Tanssia, teatteria, musiikkia ja toisinaan sirkustaidettakin yhdistellään poikkitaiteellisesti tanssiteatterissa. Myös ooppera ja operetti juontavat juurensa teatteriin. Yhteisöteatteri on teatterimuoto, jossa teatterin keinoja käytetään mm. yhteisön ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Yhteisöteatterissa on myös tavallista, että yhteisön jäsen osallistuu toimintaan, pelkän katsomisen sijaan. Tunnetuimpia yhteisöteatterin muotoja ovat mm. prosessidraama ja Augusto Boalin kehittämä Forum-teatteri. Muita teatterimuotoja ovat nukketeatteri ja naamioteatteri. Harrastajateatteri on yksi teatterin muoto, kuten yliopisto-opiskelijoiden tekemä osallistava musiikkiteatteri, nimeltään speksi.

Teatterilaitokset Suomessa

Suomessa on noin 56 valtionosuusteatteria, joiden toimintaa tuetaan julkisista varoista. Lisäksi Suomessa on 107 rekisteröitynyttä lain ulkopuolista ammattiteatteria. Niiden etuna on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi kantaesityksiä tai muuta kokeilevampaa ohjelmistoa laitosteattereita paremmin.

Tunnettuja suomalaisia teattereita ovat Helsingissä sijaitseva Suomen Kansallisteatteri, Tampereen Työväen Teatteri sekä Helsingin ja Turun kaupunginteatterit. Teatteri- ja orkesterilain ulkopuolisista teattereita ovat mm. Rakastajat-teatteri, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja Universum.

Suomessa on myös lukuisia harrastajateattereita, joista tunnetuimpia lienevät Kellariteatteri sekä Ylioppilasteatteri.

Teatteritaiteen koulutuksesta Suomessa

Teatterialalle on yleisesti ottaen runsaasti pyrkijöitä huolimatta siitä, että ala on fyysisesti ja psyykkisesti raskas. Teatterialan ammatillista korkeakoulutusta annetaan Teatterikorkeakoulussa Helsingissä ja Tampereen yliopistossa. Yliopistotasolla on myös kaksi erityistä teatteria tutkivaa oppiainetta, teatteritiede Helsingin yliopistossa sekä teatterin ja draaman tutkimus Tampereen yliopistossa – nämä aineet kuitenkin ennen kaikkea tutkivat teatteria, eivätkä anna suoraa ammatillista pätevyyttä teatteriammatteihin.

Myös monet ammattikorkeakoulut ja muut oppilaitokset tarjoavat teatterialan koulutusta, kuten musiikkiteatterin ja teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta. Alan ammatillista täydennyskoulutusta Suomessa järjestää Teatterikorkeakoulun koulutus- ja kehittämispalvelut. Muutamissa kansanopistoissa, kuten Lahden kansanopistossa ja Seurakuntaopistolla Järvenpäässä, järjestetään teatterin ja sitä lähellä olevien alojen koulutusta, jotka antavat valmiuksia alan ammatillisiin opintoihin ja toimivat samalla valmennuskursseina korkeakouluopintoihin.

Bertolt Brechtin jako

• Aristoteelinen teatteri
• Eeppinen teatteri

Katso myös

• Teatterihistoria
• Dramatisointi
• Neljäs seinä
• Kiinalainen teatteri
• Japanilainen teatteri: no-teatteri, kabuki-teatteri
• Commedia dell'arte
• Draama
• Näytelmä
• Näyttelijä
• Teatteri-ilmaisun ohjaaja
• Forum-teatteri
• Yleisötyö

Erilaisia teattereita

• Antiikin Kreikan teattereiden katsomot rakennettiin luonnonrinteisiin. Keskusta varattiin laululle ja tanssille, pieni näyttämö näytelmillä.

• Roomalaiset teatterit rakennettiin puusta tai kivestä puoliympyräksi. Näyttelijöiden suojaksi näyttämöllä oli katto.

• Renessanssin teatterit muistuttivat kaukaa Rooman teattereita, mutta yleisö oli vain yhdellä puolella.

• Elisabetin ajan Englannissa näyttämöllä oli monta sisäänkäyntiä, joita tarvittiin mutkikkaissa juonikuvioissa.

• Nykyajan näyttämöt voidaan muunnella. Eräässä versiossa yleisö ympäröi näyttämön joka puolelta.

• Pyynikin kesäteatterissa Tampereella katsomo pyörii mahdollistaen eri lavastusten yhtäaikaisen käytön luonnonmaisemassa

• Samppalinnan Kesäteatteri