Teatteri

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taidemuotoa. Sanalla teatteri voidaan tarkoittaa myös rakennusta, jossa teatteria esitetään.

Teatteri on taidemuoto, jossa näyttelijät esiintyvät yleisön edessä puhetta, musiikkia, tanssia, liikkeitä ja eleitä hyödyntäen. Tavanomaisen kerronnan lisäksi teatterilla on useita eri muotoja, kuten ooppera, baletti, pantomiimi, kiinalainen ooppera ja kabuki.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Teatterin historia

Pääartikkeli: Teatterihistoria

Nykyisen länsimaisen teatterin juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan. Vaikka varhaisemmillakin kulttuureilla oli ollut jumalmyytteihin liittyviä esityksiä joihin oli kuulunut tanssia ja laulua, vasta antiikin Kreikassa teatteri sai nykyisenkaltaisia institutionaalisia piirteitä. Myös antiikin Kreikan teatterisanastoa on siirtynyt paljon nykyaikaan. Tunnetuimpana alun perin katsomoa tarkoittanut sana Theatron, josta useissa kielissä tunnettu teatteri on peräisin. Ensimmäiset teatterimuodot olivat tragedia ja komedia.

[muokkaa] Teatterin muotoja

Perinteisen puheteatterin lisäksi teatterilla on useita muita muotoja. Esimerkiksi musikaaliteatterissa esiintyjät myös laulavat. Tanssia, teatteria, musiikkia ja toisinaan sirkustaidettakin yhdistellään poikkitaiteellisesti tanssiteatterissa. Myös ooppera ja operetti juontavat juurensa teatteriin. Yhteisöteatteri on teatterimuoto, jossa teatterin keinoja käytetään mm. yhteisön ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Yhteisöteatterissa on myös tavallista, että yhteisön jäsen osallistuu toimintaan, pelkän katsomisen sijaan. Tunnetuimpia yhteisöteatterin muotoja ovat mm. prosessidraama ja Augusto Boalin kehittämä Forum-teatteri. Yksi teatterimuodoista on nukketeatteri, joka Suomessa mielletään lastenteatteriksikenen mukaan?, mutta sitä voidaan pitää myös vakavasti otettavana taidemuotona. Toinen vähemmän tunnettu teatterimuoto on naamioteatteri. Harrastajateatteria voidaan aiheellisesti pitää yhtenä teatterin muotona. Suomessa toimii myös lukuisia harrastajateattereita. Yksi harrastajateatterin muoto on yliopisto-opiskelijoiden tekemä osallistava musiikkiteatteri, nimeltään speksi.

[muokkaa] Teatterilaitokset Suomessa

Suomessa on noin 56 valtionosuusteatteria, joiden toimintaa tuetaan julkisista varoista. Lainsuojattomiksi teattereiksi kutsutaan sellaisia, jotka eivät kuulu teatterilain tuen piiriin. Niiden etuna on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi kantaesityksiä tai muuta kokeilevampaa ohjelmistoa laitosteattereita paremmin. Suuurin osa käy teatteri-kerhoa. Se on todella hyvä alku teatterin uralle.

Suomessa on myös lukuisia harrastajateattereita ja muita esiintyjäryhmiä. Tunnetuimpia suomalaisia teattereita lienevätkenen mukaan? Helsingissä sijaitseva Suomen Kansallisteatteri, Tampereen Työväen Teatteri sekä Helsingin ja Turun kaupunginteatterit.

[muokkaa] Teatteritaiteen koulutuksesta Suomessa

Teatterialalle on yleisesti ottaen runsaasti pyrkijöitä huolimatta siitä, että ala on fyysisesti ja psyykkisesti raskas. Esityksethän ajoittuvat iltoihin ja viikonloppuihinkenen mukaan?. Teatterialan korkeakoulutusta annetaan Helsingissä Teatterikorkeakoulussa ja Helsingin Yliopistolla (teatteritiede) sekä Tampereen yliopistossa. Myös monet ammattikorkeakoulut ja muut oppilaitokset tarjoavat teatterialan koulutusta, kuten musiikkiteatterin ja teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta. Alan ammatillista täydennyskoulutusta Suomessa järjestää IADE, Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti.

[muokkaa] Tunnettuja näytelmiä

[muokkaa] Bertolt Brechtin jako

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Erilaisia teattereita

  • Antiikin Kreikan teattereiden katsomot rakennettiin luonnonrinteisiin. Keskusta varattiin laululle ja tanssille, pieni näyttämö näytelmillä.
  • Rooman teatterit rakennettiin puusta ja kivestä puoliympyräksi. Näyttelijöiden suojaksi näyttämöllä oli katto.
  • Renessanssin teatterit muistuttivat kaukaa Rooman teattereita, mutta yleisö oli vain yhdellä puolella.
  • Elisabetin ajan Englannissa näyttämöllä oli monta sisäänkäyntiä, joita tarvittiin mutkikkaissa juonikuvioissa.
  • Nykyajan näyttämöt voidaan muunnella. Eräässä versiossa yleisö ympäröi näyttämön joka puolelta.
  • Pyynikin kesäteatterissa Tampereella katsomo pyörii mahdollistaen eri lavastusten yhtäaikaisen käytön luonnonmaisemassa
Henkilökohtaiset työkalut