Teatteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sarah Bernhardt Hamletina (1899)

Teatteri on taidemuoto, jossa näyttelijät esiintyvät yleisön edessä puhetta, musiikkia, tanssia, liikkeitä ja eleitä hyödyntäen. Tavanomaisen kerronnan lisäksi teatterilla on useita eri muotoja, kuten ooppera, operetti, baletti, pantomiimi, kiinalainen ooppera ja kabuki.

Teatterin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Teatterihistoria

Teatteri antiikin Kreikassa

Länsimaisen teatterin historia ulottuu antiikin Kreikkaan. Erilaisten teatteriesitysten kustannuksiin osalistuminen kuului antiikin kaupunkivaltiossa kansalaisten velvollisuuksiin. Vaikka varhaisemmillakin kulttuureilla oli ollut jumalmyytteihin liittyviä esityksiä, joihin kuului tanssia ja laulua, vasta antiikin Kreikassa teatteri sai nykyisenkaltaisia institutionaalisia piirteitä. Näyttelijät hyödynsivät teatteriesityksissä erilaisia naamioita ja näyttelijöinä saattoivat toimia ainoastaan miehet.

Kreikassa teatteritaide kiinnittyi laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja näytelmät sisälsivät elementtejä uskonnollisista rituaaleista ja poliittisesta vaikuttamisesta. Nykyisessä teatterisanastossa on edelleen käytössä antiikin kulttuurista peräisin olevaa sanastoa. Esimerkkinä voidaan mainita alkujaan katsomoa tarkoittanut sana theatron (θέατρον), josta useissa kielissä tunnettu teatteri on peräisin. Tunnetuimpia antiikin näytelmäkirjailijoita ovat Aiskhylos, Euripides ja Sofokles.

Nykyinen teatteri on lainannut antiikista myös näytelmäaiheita, teatterikritiikin periaatteita ja klassisia henkilökohahmoja, Teatteriarkkitehtuuri on saanut vaikutteita antiikista, jossa teatterikatsomot rakennettiin ulos rinteisiin ja ne hyödynsivät luonnon omia akustisia ominaisuuksia. Varhaisimmat teatterimuodot olivat tragedia, komedia ja satyyrinäytelmät. Ensimmäisiin teatteritaiteen teoreetikoihin lukeutuu Aristoteles, joka tarkasteli teatterin erilaisia muotoja Retoriikka-teoksessaan.

Teatterin muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen puheteatterin lisäksi teatterilla on useita muita muotoja. Esimerkiksi musikaaliteatterissa esiintyjät myös laulavat. Tanssia, teatteria, musiikkia ja toisinaan sirkustaidettakin yhdistellään poikkitaiteellisesti tanssiteatterissa. Myös ooppera ja operetti juontavat juurensa teatteriin. Yhteisöteatteri on teatterimuoto, jossa teatterin keinoja käytetään mm. yhteisön ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Yhteisöteatterissa on myös tavallista, että yhteisön jäsen osallistuu toimintaan, pelkän katsomisen sijaan. Tunnetuimpia yhteisöteatterin muotoja ovat mm. prosessidraama ja Augusto Boalin kehittämä Forum-teatteri. Muita teatterimuotoja ovat nukketeatteri ja naamioteatteri. Harrastajateatteri on yksi teatterin muoto, kuten yliopisto-opiskelijoiden tekemä osallistava musiikkiteatteri, nimeltään speksi.

Teatterilaitokset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on noin 56 valtionosuusteatteria, joiden toimintaa tuetaan julkisista varoista. Lisäksi Suomessa on 107 rekisteröitynyttä teatteri- ja orkesterilain ulkopuolella olevaa ammattiteatteria. Niiden etuna on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi kantaesityksiä tai muuta kokeilevampaa ohjelmistoa laitosteattereita paremmin.

Tunnettuja suomalaisia teattereita ovat Helsingissä sijaitseva Suomen Kansallisteatteri, Tampereen Työväen Teatteri sekä Helsingin, Turun ja Kuopion kaupunginteatteri. Teatteri- ja orkesterilain ulkopuolisista teattereita ovat mm. Rakastajat-teatteri, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja Universum.

Suomessa on myös lukuisia harrastajateattereita, joista tunnetuimpia lienevät Kellariteatteri sekä Ylioppilasteatteri.

Teatteritaiteen koulutuksesta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterialalle on yleisesti ottaen runsaasti pyrkijöitä huolimatta siitä, että ala on fyysisesti ja psyykkisesti raskas. Teatterialan ammatillista korkeakoulutusta annetaan Teatterikorkeakoulussa Helsingissä ja Tampereen yliopistossa. Yliopistotasolla on myös kaksi erityistä teatteria tutkivaa oppiainetta, teatteritiede Helsingin yliopistossa sekä teatterin ja draaman tutkimus Tampereen yliopistossa – nämä aineet kuitenkin ennen kaikkea tutkivat teatteria, eivätkä anna suoraa ammatillista pätevyyttä teatteriammatteihin.

Myös monet ammattikorkeakoulut ja muut oppilaitokset tarjoavat teatterialan koulutusta, kuten musiikkiteatterin ja teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta. Alan ammatillista täydennyskoulutusta Suomessa järjestää Teatterikorkeakoulun koulutus- ja kehittämispalvelut. Muutamissa kansanopistoissa, kuten Lahden kansanopistossa ja Seurakuntaopistolla Järvenpäässä, järjestetään teatterin ja sitä lähellä olevien alojen koulutusta, jotka antavat valmiuksia alan ammatillisiin opintoihin ja toimivat samalla valmennuskursseina korkeakouluopintoihin.

Bertolt Brechtin jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia teattereita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antiikin Kreikan teattereiden katsomot rakennettiin luonnonrinteisiin. Keskusta varattiin laululle ja tanssille, pieni näyttämö näytelmillä.
  • Roomalaiset teatterit rakennettiin puusta tai kivestä puoliympyräksi. Näyttelijöiden suojaksi näyttämöllä oli katto.
  • Renessanssin teatterit muistuttivat kaukaa Rooman teattereita, mutta yleisö oli vain yhdellä puolella.
  • Elisabetin ajan Englannissa näyttämöllä oli monta sisäänkäyntiä, joita tarvittiin mutkikkaissa juonikuvioissa.
  • Nykyajan näyttämöt voidaan muunnella. Eräässä versiossa yleisö ympäröi näyttämön joka puolelta.
  • Pyynikin kesäteatterissa Tampereella katsomo pyörii mahdollistaen eri lavastusten yhtäaikaisen käytön luonnonmaisemassa