Sirkus
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Sirkus on yleensä paikasta toiseen liikkuva esitys, johon yleensä kuuluu akrobaatteja, jonglööreitä, taituroivia eläimiä kouluttajineen, klovneja ja muita taiteilijoita.
Sirkuksen perinteinen esiintymispaikka on sirkusteltta, jonka areena eli maneesi on useasti päällystetty sahanpuruilla. Ennen vanhaan sirkuksen saapuminen paikkakunnalle ilmaistiin sirkuskulkueen avulla. Nykypäivänä joillakin sirkuksilla on oma pysyvä esiintymispaikka, eivätkä ne matkusta. Suomessa toimii esimerkiksi Tanssiteatteri Hurjaruuth, joka tuottaa ja toteuttaa joka talvi talvisirkuksen Helsingissä Kaapelitehtaalla. Kaikissa sirkuksissa ei ole eläinnumeroita. Suomessa laki rajoittaa eläinten käyttämistä sirkuksissa, ja joidenkin sirkuseläinten maahantuonti on luvanvaraista ja joidenkin pitäminen täysin kiellettyä (esim. norsut).lähde?
Tärkeässä roolissa perinteisessä sirkusesityksessä artistien lisäksi ovat juontaja eli sirkustirehtööri sekä orkesteri, joka myötäilee kaikkia ohjelmanumeroita. Klovnien tehtävänä on yleisön hauskuuttamisen lisäksi nivoa eri numerot toisiinsa yhdessä sirkustirehtöörin ja orkesterin kanssa.lähde? Perinteisiä klovnityyppejä ovat tirehtöörityyppi, musikaalinen tyyppi sekä Augustus-tyyppi, jolle tuppaa käymään köpelösti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Alun perin taiteilijat huomasivat että oli helpompaa vaihtaa esiintymispaikkaa kuin esitystä.lähde?
[muokkaa] Antiikin Rooma
Sanan alkujuuret ovat kreikan kielessä, jossa kirkos merkitsee pyöreää. Sana sirkus nykyisessä merkityksessään on peräisin latinan kielestä, jossa termiä circus käytettiin kuvaamaan pyöreää esiintymisaluetta, sirkusareenaa, erityisesti kilpa-ajorataa. Sirkuksissa esitettiin yleisölle valjakkokilpailuja. Gladiaattoritaisteluita, eläinten kesytystä ja vankien teloituksia järjestettiin lähinnä amfiteatterissa. Tuolta ajalta on peräisin myös Juvenaliksen lentävä lause "leipää ja sirkushuveja", sillä valjakkoajot olivat usein varsinkin Roomassa Rooman valtakunnan keisarin tai poliitikkojen järjestämiä tapahtumia, jolla pyrittiin pitämään kansa tyytyväisenä, vaikka maassa olikin inflaatiota ja muita ongelmia. Keisarit jakoivat myös leipää ihmisten hengenpitimiksi (annona). Rooman valtakunnan hajotessa silloinen sirkusperinne katosi Länsi-Euroopasta lähes kokonaan, ja vain rippeet ja muistikuvat jäivät elämään. Idässä Bysantissa kilpa-ajot jatkuivat. Roomalainen sirkus on kenties jättänyt jälkensä mm. espanjalaiseen härkätaisteluun.
[muokkaa] Keskiaika
Keskiajalla kiertävät viihdyttäjät, trubaduurit, tarinankertojat kiertelivät kaupungista ja kylästä toiseen, tuoden mukanaan uutisia ja viihdyttäenkin. Vuosituhannen vaihtuessa jonglööri tuli mukaan kiertelevään joukkoon.
[muokkaa] Uusi aika
Renessanssin aikana trubaduurien kiertävää elämäntapaa alettiin paikoitellen hyljeksiä. Heitä pidettiin irtolaisina, joten ammattikunta alkoi hakeutua pysyvimmille esiintymisareenoille, teattereihin ja kapakoihin. Myöhemmin ammattikunta löysi uuden tavan esittää taitojaan ja ansaita kyläjuhlissa ja markkinoilla, jolloin mukaan tulivat mm. karhun kesyttäjät ja nuorallatanssijat. Markkinahumuun kuului erilaisten taitojen esittely isoimman kurpitsan kasvatuksesta hevosten jalostukseen saakka, ja niin hevostaituruus ja vikellys saivat oman areenansa.
Varsinaista sirkusta saatiin kuitenkin odottaa 1700-luvun loppupuoliskolle, jolloin Philip Astley aloitti toimintansa. 1769 Hän osti kiinteistön Westminsterin siltaa lähellä, Lontoossa, ja rakensi sille ensimmäisen sirkusrakennuksen, jonka nimeksi tuli The New British School or Amphitheater Riding Ring. Ensimmäinen esitys tapahtui vuonna 1770, ja siitä tuli pian niin suosittu, että amfiteatteri katettiin vuoteen 1779 mennessä. Näin oli syntynyt nykyaikainen sirkus, vaikkei Astleyn esitystä siksi kutsuttukaan kuin vasta 1782.
[muokkaa] Sirkusesitysten sisällöstä
Tyypilliseen sirkusesityksessä on ilma-akrobatiaa (trapetsi-, köysi- tai kangastaiteilijoita jne.), akrobatiaa (kuten permanto- tai notkeusakrobaatteja). Myös hyppyjä ponnahduslaudalta tai trampoliinilta nähdään yksin ja ryhmässä sekä erilaisia ihmispyramideja. On myös jonglöörausta eri välineillä (pallot, keilat, renkaat, devil's stickit, diabolo), henkeä salpaavia tikarinheittoesityksiä, hämmästyttäviä taikureita sekä tasapainoilijoita (yksipyöräisellä ajajia, käsilläseisojia, nuorallatanssijoita jne.). Perinteisessä sirkuksessa on yleensä myös mukana eläinnumeroita, erityisesti koulutettuja hevosia, koiria ja eksoottisia eläimiä. Oma lukunsa ovat klovnit ja yleisön mielenkiintoa ylläpitävät ns. taukopellet numeroiden välissä.
[muokkaa] Sirkuksen kansainvälisyys
Varsinkin Aasian mantereella sirkuksella on erityisen pitkät perinteet. Intialaiset käärmeenlumoajat ja fakiirit ovat esiintyneet kauan yleisölle. Näissä kysyksissä lienee myös mystiikan tavoittelua, mihin ei intialaisilla uskonnoilla liene paljonkaan kielteistä sanottavaa.lähde? Kiinalainen sirkus on myös erittäin vaativaa, taidokasta ja usein akrobatiapainotteista.kenen mukaan? Vajaan kahden miljoonan asukkaan Mongolia tuottaa myös erittäin laadukasta sirkustaidetta. Sama koskee entisen Neuvostoliiton Keski-Aasian tasavaltoja kuten Uzbekistania.
Pohjoismaista tunnettu perinteinen sirkus on norjalainen Trolle Rodin ja ruotsalainen uuden sirkuksen suuri nimi Cirkör. Suomessa tällä alalla on vahvoilla Jernströmin perheen ympärille keskittynyt, paljon kansainvälisiäkin esiintyjiä käyttävä Sirkus Finlandia. Suomessa sirkus tunnustettiin olemassa olevaksi taidemuodoksi vasta 2000-luvun käänteessä.lähde?
Muusta Euroopasta sanottakoon, että sirkuskulttuurin juuret ovat Ranskassa.lähde?
[muokkaa] Uusi sirkus - nykysirkus
Yhdysvalloissa ja Ranskassa 1960-luvun lopulla alkanut esittävän taiteen murros johti myös sirkuksen kehittymiseen. Vapaiden sirkuskoulujen perustaminen Ranskassa 1970-luvun alussa mahdollisti myös sirkusperheiden ulkopuolelta tulevien nuorten tulemisen sirkuksen pariin.
Uusi sirkustaide - cirque nouveau - alkoikin elpyä ja uudistua taiteiden välisen vuoropuhelun myötä. 1980-luvun alussa Ranskan valtio otti sirkustaiteen lisääntyvän taloudellisen tuen piiriin. Chalon-en-Champagneen perustettu kansallinen sirkustaiteenkeskus (CNAC) sirkuskorkeakouluineen alkoi kehittää sirkusta määrätietoisesti.
1990-luvun puoliväliin mennessä sirkus oli taidemuotona siirtynyt uuteen vaiheeseen. Nykysirkukseksi (cirque contemporaine) nimetty moderni taidesirkus sisältää rikkaan kirjon esittävää taidetta. Toisaalta painopisteessä on eri sirkuslajien itsenäistyminen ja esitysten rakentaminen yhden sirkuslajin ominaislaadun varaan. Toinen valtaväylä on sirkuksen kehittäminen rinnan ja sisäkkäin muiden taiteenlajien kanssa kehittäen muotoja, joiden määritteleminen sirkukseksi voi olla vaikeaa - ja tarpeetontakin.
Kansainvälisesti sirkuksen modernien muotojen tunentuin edustaja on kanadalainen Cirque du Soleil, jonka esityksissä yhdistyvät korkea tekninen sirkustaito ja visuaalinen rikkaus. Taiteellisesti kehittyneintä sirkus on Ranskassa, jossa valmistuu vuosittain noin 300 nykysirkusteosta, kirjojin vaihdellessa intiimistä sooloteoksista suuriin, yhden sirkuslajin "baletteihin" ja kokeellisiin taiteidenvälisiin "ultrasirkuksen" produktioihin.
[muokkaa] Sirkuksen nykytila Suomessa
Nykyään sirkustoiminnan suosio on voimakkaassa kasvussa Suomessa. Monilla kunnilla on omat nuorisosirkusryhmänsä, mainittakoon uranuurtajista Haminan teinisirkus (Suomen vanhin nuorisosirkus), ulkomaillakin mainetta saanet tamperelainen Sorin Sirkus ja Circus Helsinki. Myös Lappeenrannassa toimii nuorisosirkus Sirkus Tuikku, ja Espoossa Espoon esittävän taiteen koulu järjestää sirkusopetusta sekä Sirkuskoulu Keikaus. Pääkaupunkiseudulla toimivat myös Linnanmäen sirkuskoulu sekä Pukinmäen sirkuskoulu. Lahdessa toimii Nuokun Sirkus, Imatralla Imatran Nuorisosirkus, Kuopiossa Kuopion Lastensirkus, Lappeenrannassa Sirkus Tuikku, Savonlinnassa Taidekoulu hyrrä ja Hyvinkäällä Hakasirkus. Myös Pohjois-Suomessa on mahdollisuuksia harrastukseen esimerkiksi Oulun Tähtisirkuksessassa Oulussa, ja Sirkus Taika-Ajassa Rovaniemellä.
Suomen suurin ammattisirkus on 1976 perustettu Sirkus Finlandia. Nykysirkusryhmistä kansainvälisesti tunnetuimpia ovat maan vanhin alan ryhmä, Maksim Komaron ja Jani Nuutisen perustama Circo Aereo sekä Ville Walon ja Kalle Hakkaraisen Association WHS -ryhmä. Nuorempia ryhmiä ovat muun muassa Taikateatteri 13, MedAndraOrd, Agit-Cirk, Circus Ruska ja Sirkus Supiainen sekä Sirkus Kumiankka ja Cirko Primeraves.
Turussa koulutetaan sirkusopettajia Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiassa, jonka koulutus on nelivuotinen. Lahdessa on kolmivuotinen sirkusalan peruskoulutuksen linja Koulutuskeskus Salpauksessa.
Suomeen perustettiin myös Cirko - Uuden Sirkuksen Keskus ry, vuonna 2002. Cirko toimii helsinkiläisenä nykysirkuksen tuotantoyhteisönä, joka järjestää Helsingissä esityssarjoja sekä CIRKO - Helsingin nykysirkusfestivaalia. Vuonna 2006 perustettu Sirkuksen Tiedotuskeskus on suomalaisen sirkusalan kehitysorganisaatio, jonka tehtävänä on muun muassa koota ja levittää sirkustietoutta, luoda ja ylläpitää kansainvälisiä sirkusalan suhteita, tukea sirkuksen vientiä sekä toimia välittäjätahona sirkusalan ja julkisen päätöksenteon välillä tavoitteenaan sirkustaiteen aseman parantaminen Suomessa ja kansainvälisellä toimintakentällä.
[muokkaa] Kuuluisia sirkustähtiä ja sirkustirehtöörejä
[muokkaa] Sirkustähtiä
- Henna Kaikula,käsinseisoja
- Bill Irwin, klovni
- Doll perhe, kääpiösisarukset
- Emmett Kelly, klovni
- Grock, klovni
- Fratellinin perhe, klovniperhe
- Pinkkipää Zip, luonnonoikku
[muokkaa] Sirkustirehtöörejä
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sirkus Finlandia
- Sirkus Lahna
- Sirkus Florentino
- Kuopion Sirkus
- Sorin Sirkus
- Tivoli Sariola (sirkustoimintaa 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa)
- Linnanmäen sirkuskoulu
- Circus Helsinki
- Sirkus Kumiankka
- Cirko Primeraves
- Tanssiteatteri Hurjaruuth
- Suomen Nuorisosirkusliitto
- Cirko, Suomen uuden sirkuksen keskus ry
- Marcomagia Oy
- Nuokun Sirkus
