Gladiaattori

Jean-Léon Gérômen maalaus Pollice Verso vuodelta 1872, joka kuvaa gladiaattoritaistelua.

Gladiaattori (lat. gladiator, miekkamies) oli Rooman valtakunnan aikaisen kansanhuvituksen esiintyjä. Gladiaattorin tehtävä oli taistella yleensä muita gladiaattoreita tai eläimiä vastaan. Pääosa taisteluista ei päättynyt gladiaattorien kuolemaan, mutta joskus häviäjä surmattiin. Roomalaiset omaksuivat gladiaattorinäytökset etruskeilta. Etruskit järjestivät taistelunäytöksiä hautajaisissa.

Gladiaattorien historia

Nimitys gladiaattori on lähtöisin latinan kielen sanasta gladius (miekka), joka oli yksi gladiaattoreiden käyttämistä aseista. Usein gladiaattorit olivat sotavankeja, tuomittuja rikollisia tai orjia. Myös vapaita Rooman kansalaisia pestautui eri syistä gladiaattoreiksi.

Gladiaattoritaistelut liittyvät kiinteästi keisari-instituutioon, jossa hallitsijat pönkittivät asemaansa mahdollisimman näyttävillä teurastuksilla. Tätä varten kaikkialle valtakuntaan kohosi amfiteattereita, joista kuuluisin on Rooman Colosseum. Amfiteattereiden yhteydessä toimineet gladiaattorikoulut toimivat myös rangaistuslaitoksina joissa tuomitut saivat mahdollisuuden vapauteen tai kunnialliseen kuolemaan taistellen. Tuomittujen lisäksi kouluihin kirjautui myös vapaaehtoisia jotka taistelivat rahasta.

Kuuluisin gladiaattori lienee Spartacus, joka johti vuonna 73 eaa. laajaa gladiaattorien ja orjien kapinaa. Keisari Commodukselle gladiaattoritaistelut olivat pakkomielle, ja hän alkoi itsekin esiintyä gladiaattorina.

Gladiaattoritaistelut pyrkivät jäljittelemään roomalaisten ja heidän tunnetuimpien vihollistensa välisiä taisteluja. Gladiaattoritaistelut eivät kuitenkaan ensisijaisesti pyrkineet historialliseen aitouteen vaan näyttävyyteen ja gladiaattorien kohtaamisten nykyvastineena on pidetty esimerkiksi väkivaltaisia elokuvia ja urheilulajeja. Lisäksi, kuten Gladiaattorit-kirjan tekijä Fik Meijer huomauttaa, oli roomalainen yhteiskunta julma, sotaisa ja säälimätön, joten sellaisia olivat huvituksetkin.

Ensimmäinen näytäntöihin hillitsevässä tarkoituksessa puuttunut hallitsija oli keisari Konstantinus Suuri, joka määräsi vuonna 325, että ennen gladiaattoreiksi tuomitut rikolliset tuli siitä lähtien tuomita kaivoksille. Syynä tähän lienee ollut lähinnä kivilouhoksilla vallinnut työvoimapula, koska näytännöt jatkuivat edelleen.

Gladiaattorityypit

Eri gladiaattorit erikoistuivat eri aseisiin. Oli suosittua asettaa vastakkain gladiaattorit, joiden aseistus ja varustus poikkesivat toisistaan suuresti.

Gladiaattorien tyypit:

• Andabatae pitivät kasvot peittävää kypärää. He saattoivat mahdollisesti taistella myös silmät sidottuina ja ratsain. He taistelivat ainoastaan toisiaan vastaan.
• Dimachaeri taistelivat kahdella miekalla ja ainoastaan toisiaan vastaan.
• Bestiari taistelivat villieläimiä vastaan, käyttäen keihäitä, tikareita ja miekkoja.
• Equites taistelivat ratsain aseinaan keihäs ja gladius.
• Essedari olivat kelttiläistyylisiä vaununajajia.
• Hoplomachi taistelivat täydessä suojavarustuksessa, joka perustui kreikkalaisten hopliittien varusteisiin. Heidän aseenaan oli gladius ja suojana pieni pyöreä kilpi.
• Mirmillones tai murmillones olivat saaneet nimensä kalan (murma) mukaan, jonka kuva oli kaiverrettu heidän kypäräänsä. Heidän aseenaan oli gladius ja suojana ovaali, gallialaistyylinen kilpi.
• Provocatores taistelivat samniittien kanssa. Heidän varusteistaan ei ole tietoa.
• Retiarii kantoivat kolmipiikkistä atrainta (fuscina), tikaria ja verkkoa (iaculum). Heidän yläruumiinsa oli paljas, eikä heillä ollut kypärää. Ainut suojavaruste oli vasemman olkapään peittävä metallisuojus (galerus) ja vasemman käsivarren peittävä manica. Yleensä he taistelivat secutoreja ja murmilloja vastaan.
• Samnites eli samniitit kantoivat korkeaa neliskulmaista kilpeä (scutum) ja miekkaa (gladius). Heillä oli kasvot peittävä kypärä.
• Secutores taistelivat samantyyppisin asein ja varustein kuin murmillot, mutta heidän kypärässään oli ainoastaan kaksi pyöreää silmänaukkoa. Heidän vastustajiaan olivat yleensä retiariukset.
• Thraces käyttivät samantyyppisiä varusteita ja aseita kuin hoplomachukset, mutta heillä oli pyöreä kilpi ja käyrä tikari. He olivat saaneet nimensä traakialaisilta, ja he taistelivat yleensä murmilloja tai hoplomachuksia vastaan.
• Venatores, metsästäjät, metsästivät nimensä mukaisesti villieläimiä, käyttäen keihäitä, jousia, tikareita, verkkoja sekä ajokoiria apunaan.

Muuta

Suetoniuksen mukaan gladiaattorit tervehtivät keisaria fraasilla Have imperator, morituri te salutant ("Terve keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua"). Tervehdys esitetään joskus myös muodossa Nos morituri te salutamus ("Me jotka tulemme kuolemaan, tervehdimme sinua").

Alun perin gladiaattoritaisteluissa, kun hävinnyt makasi maassa ja voittaja oli valmis viimeiseen miekanpistoon, hän kysyi katsojien mielipidettä. Katsomo näytti tuomionsa peukalolla. Ratkaisun teki juhlien isäntä (keisari, jos hän oli paikalla). Jos tappion kärsinyt haluttiin säästää hengissä, peukalo käännettiin alas, mikä tarkoitti, että voittaja iski miekkansa hiekkaan, mutta jos haluttiin nähdä verta, osoitettiin peukalolla ylös, eli kurkkuun, ja voittaja surmasi hävinneen.

Kirjallisuutta

• Meijer, Fik: Gladiaattorit: Taistelijat kuoleman areenoilla. (Gladiatoren: Volksvermaak in het Colosseum, 2003.) Suomentanut Sanna van Leeuwen. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22971-1.