Otho
Wikipedia
| Imperator Marcus Otho Caesar Augustus | |
|---|---|
 |
|
| Rooman keisari | |
|
15. tammikuuta – 16. huhtikuuta 69 |
|
| Edeltäjä | Galba |
| Seuraaja | Vitellius |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 32 Ferentium |
| Kuollut | 16. huhtikuuta 69 Rooma |
Marcus Salvius Otho (25. huhtikuuta 32 – 16. huhtikuuta 69) oli Rooman keisari alkaen 15. tammikuuta 69 kuolemaansa asti. Vuosi 69 oli ns. neljän keisarin vuosi.
Otho oli etruskisukua ja hänen isänsä oli Lucius Salvius Otho, merkittävä poliitikko ja keisari Tiberiuksen läheinen ystävä. Otholla oli myös suhde erääseen häntä vanhempaan naiseen, joka tutustutti hänet keisari Neroon. Hänestä ja Nerosta tulikin läheiset ystävät ja lopulta Nero nimitti hänet vuonna 58 Lusitanian maaherraksi.[1]
Neron vastaisessa kapinassa hän kuitenkin kannatti Galbaa. Tähän saattoi olla osasyynä se, että Nero oli aikoinaan ottanut Othon vaimon Poppaea Sabinan omaksi vaimokseen Othon ollessa Lusitaniassa. Neron kuoltua Galba nousi keisariksi, jolloin Otho toivoi pääsevänsä hänen seuraajakseen. Kun Galba ei toiminut Othon toiveiden mukaisesti, hän yllytti pretoriaanit surmaamaan Galban ja huudattamaan itsensä keisariksi. Tämän jälkeen hän meni senaatin puheille, joka ei voinut muuta kuin hyväksyä Othon keisarius.[2]
Lusitaniassa Otho oli saanut paljon kokemusta hallinnollisista tehtävistä, jota hän pystyi hyödyntämään keisarina ollessaan. Hänen aiempi huoleton elämäntyylinsä kuitenkin nakersi luottamusta ja senaatin erimielisyydet pretoriaanikaartin kanssa vaikeuttivat Othon keisariutta.[3]
Samanaikaisesti Germanian legioonat olivat kuitenkin jo huudattaneet Vitelliuksen keisariksi. Kuultuaan tästä, Otho yritti neuvotella Vitelliuksen kanssa mutta turhaan. Vitelliusta kannattavat joukot etenivät kohti Roomaa ja lopulta Othon joukot kärsivät tappion 14. huhtikuuta 69 Bedriacumissa. Taistelun jälkeen hän teki itsemurhan 16. huhtikuuta ollessaan 36 vuotias.[3]
On kerrottu, että riistämällä henkensä hän olisi yrittänyt estää sisällissodan[4], jolloin hän olisi uhrautuvin Rooman keisareista. Dio Cassius kertoo: "Elettyään miehistä häpeämättömimmin - hän kuoli uljaimmin. Otettuaan imperiumin valtaansa mitä rikollisimmin - hän jätti sen kunniakkaimmin".[5]
[muokkaa] Lähteet
- Cassius Dio: The Roman history Volume VIII Books 61-70. Loeb Classical Library, translation Earnest Carey, 1961.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit, s. 106-108. Karisto oy, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
| Edeltäjä Galba |
Rooman keisari |
Seuraaja Vitellius |
