Claudius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 41–54 hallinnutta Rooman keisaria. Claudius saattaa viitata myös Claudius Gothicukseen, joka hallitsi 268–270.
Tiberius Claudius Caesar Augustus Germanicus
Château de Versailles, salon de la paix, buste d'empereur romain (Claude).jpg
Rooman keisari
24. tammikuuta 4113. lokakuuta 54
Edeltäjä Caligula
Seuraaja Nero
Tiedot
Syntynyt 1. elokuuta 10 eaa.
Lugdunum
Kuollut 13. lokakuuta 54 (63 vuotta)
Rooma

Tiberius Claudius Caesar Augustus Germanicus (synt. Tiberius Claudius Drusus, myöh. Tiberius Claudius Nero Germanicus, yleisesti Claudius) (1. elokuuta 10 eaa.13. lokakuuta 54) oli Rooman keisari, joka hallitsi 24. tammikuuta 4113. lokakuuta 54.

Claudius julistettiin keisariksi heti veljenpoikansa Caligulan salamurhan jälkeen, ja hän osoittautui lyhyessä ajassa oppineeksi ja kyvykkääksi hallitsijaksi, jonka valtakaudella käynnistettiin suuria rakennushankkeita ja sotilasvalloitusten myötä Rooman valtakunnan hallintoalue laajeni entisestään. Keisarin epäonnistunut yksityiselämä kuitenkin johti hänen salamurhaansa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Claudius.

Claudius syntyi 1. elokuuta 10 eaa. nimellä Tiberius Claudius Drusus. Hän syntyi Lugdunumin kaupungissa Galliassa, mikä myöhemmin teki hänestä ensimmäisen Italian ulkopuolella syntyneen Rooman keisarin. Ensimmäinen ei-italialainen keisari oli kuitenkin Hispaniassa syntynyt Trajanus.

Claudiuksen vanhemmat olivat keisari Tiberiuksen veli Drusus ja yläluokkainen roomalaisnainen Antonia. Claudiuksella oli kaksi vanhempaa sisarusta, isoveli Germanicus ja isosisko Livilla, mutta molemmat kuolivat ennen kuin Claudiuksesta tehtiin keisari: vuonna 19 Germanicus menehtyi sotaretkellä Aasiassa ja vuonna 31 keisari Tiberius teloitti Livillan epäiltynä liittolaisuudesta Sejanuksen kanssa. Claudius oli äitinsä puolelta sukua Marcus Antoniukselle ja Augustuksen siskolle Octavialle. Kun vuonna 9 Drusus kuoli, Antonia ei enää mennyt uudelleen naimisiin ja kasvatti lapsensa yksin. Claudius sai lapsuudessaan opetusta monilta antiikin arvostetuilta historioitsijoilta ja filosofeilta, mukaan lukien Liviukselta ja Athenodoros Kananalaiselta.

Claudius oli koko elinaikansa ajan sukunsa väheksymä, mikä todennäköisesti johtui hänen koomisesta olemuksestaan. Historioitsija Suetoniuksen kirjoitusten mukaan Claudius puhui änkyttäen, käveli ontuvasti ja hänen polvensa ja päänsä tärisivät jatkuvasti. Kun Claudius nauroi tai raivostui, hän kuolasi ja hänen nenästään valui räkää. Antiikin maailmassa änkytyksen kaltaisia oireita pidettiin ilmiselvänä merkkinä vähäjärkisyydestä, joten Claudiuksen sukulaiset kuvittelivat hänen olevan henkisesti jälkeenjäänyt. Syy Claudiuksen oireisiin on epäselvä, mutta nykyhistorioitsijat ovat ehdottaneet muiden muassa poliota, CP-vammaisuutta tai Touretten syndroomaa. On kuitenkin epäilty, että Claudius olisi tarkoituksellisesti liioitellut oireitaan ja esiintynyt vajaaälyisenä harmittomana miehenä, jotta häntä ei olisi teloitettu, kuten keisarit Tiberius ja etenkin Caligula tekivät liian vallanhimoisina pidetyille sukulaisilleen.

Vaikka Claudiusta ei pidetty erityisen älykkäänä, todellisuudessa hän oli erittäin oppinut mies. Suvun hyljeksintä mahdollisti tulevan keisarin kattavat opinnot, ja keisarinakin hän käytti valtaosan ajastaan kirjallisiin harrasteisiin hallinnon sijaan. Hän kirjoitti useita tietoteoksia, etenkin historiasta, ja oli viimeinen tunnettu sukupuuttoon kuolleen etruskin kielen taitaja. Kaikki Claudiuksen kirjoitukset, mukaan lukien kattava selonteko etruskien historiasta, ovat kuitenkin ajan myötä kadonneet. Claudiuksen on myös sanottu yrittäneen nuoruudessaan kirjoittaa Rooman sisällissodista kertovan teoksen, mutta koska hänen sukulaisensa pitivät kirjan aihetta epäsopivana, teos jäi lopulta keskeneräiseksi eikä sitä ikinä julkaistu.

Nuoruusvuosinaan Claudius haaveili korkea-arvoisesta poliittisesta asemasta, joten hän pyysi sedältään keisari Tiberiukselta lupaa aloittaa cursus honorum eli roomalaisten keskuudessa arvostettu virkamiehen ura. Tiberius suostui ja nimitti veljenpoikansa virkamieheksi, mutta pian Claudius pyysi entistä vaikutusvaltaisempaa ammattia. Tiberius raivostui ja lopetti Claudiuksen uran virkamiehenä, luultavasti koska liian vaikutusvaltaisen ammatin myöntäminen vähälahjaisena pidetylle miehelle olisi kansan silmissä heikentänyt keisarillista arvovaltaa. Pettyneenä Claudius hylkäsi unelmansa ja vetäytyi tavanomaiseen, rauhalliseen elämäänsä.

Tiberiuksen kuoleman jälkeen keisariksi nousi Caligula, joka vuonna 37 nimitti Claudiuksen konsuliksi, mutta edes korkea virka-asema ei päättänyt hänen sukunsa väheksyntää. Mielenvikaiseksi hallitsijaksi osoittautuneella Caligulalla oli tapana kiristää Claudiukselta rahaa ja nöyryyttää häntä senaatin edessä, minkä seurauksena Claudius kärsi voimakkaasta stressistä ja hänen terveydentilansa heikkeni, mikä ilmeni jatkuvana sairasteluna.

Keisarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence Alma-Tademan maalaus Gratusista julistamassa verhon takana piileskelevän Claudiuksen imperaattoriksi.

24. tammikuuta 41 Caligula ja hänen perheensä joutuivat salamurhan uhreiksi. Claudius itse oli juuri murhahetkellä Caligulan palatsissa, mutta ei ole varmuutta, oliko hän mukana salaliitossa keisarin murhaamiseksi.

Kuuluisa tarina kertoo, että pretoriaanikaartin sotilas nimeltä Gratus löysi verhon takana piileskelleen, pelokkaan Claudiuksen ja yhtäkkiä nimitti hänet imperaattoriksi. Tämän jälkeen Claudius vietiin läheiseen varuskuntaan ja kaartin jäsenet huusivat hänet keisariksi. Samoihin aikoihin Rooman senaatti oli jo suunnittelemassa paluuta tasavaltaan, mutta pian levisi huhuja pretoriaanikaartin suojelemasta uudesta keisarista. Kaartin vaatimusten edessä senaatti joutui taipumaan ja julisti Claudiuksen virallisesti keisariksi. Hän omaksui hallitsijanimekseen Tiberius Claudius Nero Caesar Drusus.

Valtakautensa alussa Claudius käynnisti massiivisen rakennusohjelman, jonka merkittävimpiin saavutuksiin lukeutuvat muiden muassa Portusin satamakaupunki, Ostian satama sekä Aqua Claudian, Aqua Virgon ja Anio Novusin akveduktit. Hän laajensi Rooman kaupunkia ja rakennutti sinne paljon uusia kerrostaloja, kauppapaikkoja, kirjastoja, kylpylöitä ja muita julkisia rakennuksia. Hänen valtakautensa aikana Rooman väkiluku kasvoi huomattavasti, kun ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkiin. Claudius myös kehotti roomalaisia perustamaan uusia siirtokuntia valtakunnan rajoille.

Claudiuksen politiikka kansalaisoikeuksien suhteen oli vapaamielistä. Orjien oikeuksia parannettiin huomattavasti, joten Claudiuksen valtakaudella orjan tappaminen oli murhaksi tuomittava rikos ja monille vapautetuilla orjille myönnettiin roomalaisessa yhteiskunnassa hyväpalkkalaisia ammatteja. Claudiuksen taloussihteeri oli Marcus Antonius Pallas, vapautettu orja. Keisari laski edeltäjänsä Caligulan asettamaa korkeaa verotusta, ja tiettävästi osa valtakunnan kaupungeista julistettiin vapaiksi kaikista veroista. Claudius rajoitti oikeudenkäyntien julkisuutta, mutta tämän seurauksena kidutus ja teloitukset lisääntyivät. Claudiuksen määräyksestä Rooman kansalaisina esiintyneitä ulkomaalaisia saatettiin rangaista ankarasti, toisinaan jopa myymällä heidät orjuuteen. Kansansuosionsa keisari varmisti järjestämällä kansalle gladiaattoritaisteluita ja muita huvituksia. Sen sijaan suhteet senaattiin olivat huonot, koska keisari keskittyi politiikan sijasta mieluummin muihin virkatoimiin ja vapaa-ajan viettoon.

Claudiuksen rintapatsas.

Kaikki Claudiuksen toimet eivät olleet yhtä menestyksekkäitä. Kerran hän ehdotti aakkosuudistusta, joka olisi tuonut latinalaisin aakkosiin kolme uutta kirjainta, mutta uudistui epäonnistui. Hän ei myöskään onnistunut tasoittamaan rikkaiden ja köyhien roomalaisten välistä elintasokuilua, vaan historioitsija Plinius vanhempi huomauttaa, että muutamat varakkaat roomalaiset olivat rikkaampia kuin Rooman tasavallan rikkaimpana miehenä pidetty Crassus.

Claudius ei ikinä ollut suuri sotapäällikkö, mutta silti hänen valtakaudellaan Rooman valtakunnan hallintoalue laajeni merkittävästi. Sotatoimet etenivät erityisesti Britanniassa, jonka valloitti Aulus Plautius, yksi Claudiuksen kyvykkäimmistä kenraaleista. Myöhemmin on sanottu, että vaikka Claudius ei ollut kiinnostunut sodankäynnistä, hänellä oli kyky nimittää Rooman armeijan johtoon ammattitaitoisia sotapäälliköitä.

Claudius oli naimisissa neljästi. Ensimmäinen vaimo oli Plautia Urgulanilla, mutta vuonna 24 Claudius erosi hänestä saatuaan selville vaimonsa aviorikoksen. Toinen vaimo oli Tiberiuksen luottomiehen, pretoriaanikaartin komentajan Aelius Sejanuksen sukulainen Aelia Paetina, jonka kanssa hän avioitui vuoden 28 tienoilla. Aelian kanssa Claudius sai tyttären Antonian, jota keisari Nero tavoitteli myöhemmin turhaan puolisokseen. Sejanuksen tuho päätti tämän avioliiton, minkä myötä Claudiuksesta tuli jälleen keisarilliseen sukuun kuuluva vapaa poikamies. Kolmas ja tunnetuin vaimo oli Valeria Messalina, joka on surullisenkuuluisa uskottomuudestaan. Messalinan kanssa Claudius sai kaksi lasta, jotka tunnetaan nimillä Britannicus ja Octavia. Edellinen nimitettiin kruununperijäksi heti syntyessään, mutta Neron nousun myötä hän menetti asemiaan vallanperimyksessä. Britannicuksen sisar Octavia päätyi puolestaan aikanaan Neron puolisoksi, mikä oli osaltaan tasoittamassa tämän tietä keisarilliselle valtaistuimelle. Kun Messalina yritti anastaa Claudiukselta vallan ja asettaa rakastajansa Gaius Siliuksen uudeksi keisariksi, Claudius teloitti molemmat syytettyinä maanpetoksesta. Messalinan jälkeen Claudius avioitui veljentyttärensä, Caligulan sisaren Agrippinan kanssa.

Keisari Claudius kuoli 13. lokakuuta 54. Perimätiedon mukaan Claudiuksen murhasi Agrippina, joka houkutteli aviomiehensä syömään myrkkysieniä. Yleisen uskomuksen mukaan Agrippina motiivina oli tehdä pojastaan Nerosta uusi keisari ennen kuin Claudiuksen laillisesta perijästä Britannicusista olisi tullut keisari. Claudiuksen ruumis polttohaudattiin ja senaatti julisti hänet jumalaksi, minkä jälkeen tuhkauurna laitettiin Augustuksen mausoleumiin. Kun vuonna 410 Alarikin sotajoukot polttivat Rooman, visigootit murtautuivat mausoleumiin ja varastivat Claudiuksen ja muiden rakennukseen haudattujen keisarien tuhkauurnat.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2004. ISBN 951-0-18515-9.
  • Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Claudius.
  • Garret G. Fagan: Claudius An Online Encyclopedia of Roman Emperors.
Edeltäjä
Caligula
Rooman keisari
 
Seuraaja
Nero