CP-vamma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
CP-oireyhtymä
CP-vammainen lapsi tutkittavana.
CP-vammainen lapsi tutkittavana.
ICD-10 G80
ICD-9 343
OMIM 603513 605388
MedlinePlus 000716

CP-vamma (engl. cerebral palsy)[1] on syntymässä tai varhaislapsuudessa saatu pysyvä aivovaurio, joka vaikeuttaa vartalon liikkeiden hallintaa ja lihaskoordinaatiota. Vamman aiheuttaa vaurio yhdellä tai useammalla aivoalueella, jotka säätelevät liikkumista ja liikkeiden hallintaa. Vaurio voi tapahtua raskauden aikana, pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa, kuitenkin ennen kolmatta ikävuotta. CP-vamman todennäköisyyttä kasvattava riskitekijä on yli 35 vuoden synnytysikä.[2]

Englannin kielen sana cerebral viittaa aivoihin ja palsy liikkeiden tai asennon säilyttämiseen liittyvään häiriöön. CP-vamma siis tarkoittaa, että aivoissa tapahtuneen (cerebral) vaurion takia henkilö ei kykene käyttämään joitakin kehonsa lihasryhmiä normaalilla tavalla (palsy). CP-vamma ei ole etenevää, geneettistä tai periytyvää laatua. Vamma on elinikäinen ja parantumaton. Erilaisten terapioiden (kuten fysio-, toiminta- ja puheterapia) sekä apuvälineiden avulla voidaan kohentaa CP-vammaisten henkilöiden elämänlaatua ja edistää tasavertaista osallistumista yhteiskunnassa.

CP-vamma on liikuntavamma, eikä yksinään vaikuta muuhun aivotoimintaan. Toisaalta CP-vammaan voi liittyä liitännäisvammoja, yleisimpänä puhevamma (80 %:lla CP-vammaisista). Muita lisävammoja voivat olla esimerkiksi hahmotushäiriöt (n. 50 %), epilepsia (30 %), vaikea henkinen kehitysvammaisuus (25 %), sekä kuulo- ja näkövammat (10–15 %). CP-vamman ei ole ainakaan itsessään todettu heikentävän yksilön elinajanodotetta.[3]

CP-vammaan kuuluu yleensä liikuntavammaisuutta, pakkoliikkeisyyttä tai halvaus. Henkinen kehitys on normaalia noin puolella CP-vammaisista.[4] CP-vammaisten toimintakyky vaihtelee suuresti: joillakin vamma ilmenee vain pienenä toimintahäiriönä, toisilla vaikeana monivammaisuutena.

Suomessa on noin 6 500 CP-vammaista.[5] Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 130–140 CP-vammaista lasta.[6] Suomessa CP-vammaisten etuja ajaa vuonna 1965 perustettu Suomen CP-liitto.

Vammatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spastinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spastinen CP-vamma on yleisin CP-vammatyyppi, jota esiintyy noin 80 %:lla kaikista CP-vammaisista. Spastisuus tarkoittaa, että yhden tai useamman lihasryhmän lihasjänteys, tonus on pysyvästi kohonnut. Kohonnut lihasjänteys vaikeuttaa lihaksen työtä. Spastinen CP-vamma näkyy ulospäin jäykkänä ja vaikeannäköisenä liikkumisena ja joissakin tapauksissa esimerkiksi esineeseen tarttuminen ja irti päästäminen voi olla vaikeaa. Vaikeimmissa tapauksissa lihasjänteys on niin suuresti kohonnut, että omaehtoinen liikkuminen on mahdotonta.

Vammatyyppi voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan sen mukaan, mikä lihasryhmä on spastinen. Diplegialla tarkoitetaan alaraajojen spastisuutta, mutta myös yläraajojen toiminta voi olla vaikeutunutta. Tieteellinen nimitys alaraajapainotteiselle CP-vammalle on diplegia spastica (suom. spastinen diplegia). Hemiplegiassa spastisuutta on toisen puolen (vasen / oikea) raajoissa. Tetraplegiassa sekä ylä- että alaraajat ovat spastiset.

Atetoottinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atetoottisessa CP-vammassa (esiintyvyys noin 10 %) henkilöllä esiintyy nopeita, tahattomia liikkeitä päässä, käsissä ja vartalossa. Ne ilmenevät etenkin puhuessa, syödessä tai esimerkiksi tavoitellessa jotakin esinettä, toisin sanoen tilanteissa, joissa liikkeiden koordinoiminen on välttämätöntä. Kasvojen pakkoliikkeet vaikeuttavat nielemistä ja puhumista. Stressitilanteet lisäävät pakkoliikkeitä ja unen aikana ne häviävät. Ihmisillä, joilla on atetoottinen CP-vamma on usein alentunut lihastonus, joten he eivät pysty säilyttämään seisoma- tai kävelyasentoa.

Ataktinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ataktinen CP-vamma on melko harvinainen CP-vamman muoto (esiintyvyys 5-10 %:lla CP-vammaisista). Tyypillistä ataktikolle on alentunut lihasjänteys ja huono liikkeiden hallinta. Kävely on leveäraiteista ja epävakaata, ja pikkutarkkoja tehtäviä suoritettaessa (esimerkiksi kirjoittaminen) heillä esiintyy vapinaa. Tämä vaikeuttaa hienomotorisia toimintoja.

Sekamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 10 %:lla CP-vammaisista esiintyy samanaikaisesti kahta tai jopa kolmea edellä esitetyistä CP-vamman muodoista. Yleisin sekamuoto on spastisen ja atetoottisen CP-vamman yhdistelmä, jolloin esiintyy sekä kohonnutta lihasjänteyttä että pakkoliikkeitä. Spastisen ja atetoottisen CP-vamman yhdistelmässä lihasjäykkyys ilmenee useimmiten aluksi selvemmin ja pakkoliikkeitä alkaa esiintyä 9 kk-3 vuoden iässä.

Tunnettuja CP-vammaisia henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Wu YW, Croen LA, Shah SJ, Newman TB, Najjar DV. Cerebral palsy in a term population: risk factors and neuroimaging findings. Pediatrics. 2006 Aug;118(2):690-7. [1]
  3. http://www.ofcp.on.ca/guide.html
  4. http://www.cc.jyu.fi/~vamtutk/kscp1.htm
  5. CP-vamma cp-liitto.fi. Helsinki: Suomen CP-liitto ry. Viitattu 2.4.2009.
  6. http://www.cp-liitto.fi/vammat/cp_vamma.html
  7. http://www.irishwriters-online.com/christybrown.html
  8. Publications.parliament.uk: Publications & Records

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]