Spastisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Spastisuus tai jäykkähalvaus tarkoittaa sairauden aiheuttamaa lihasjäykkyyden lisääntymistä.[1] Spastisen lihaksen jänteys on kohonnut, ja pienikin ärsytys nostaa sitä entisestään. Spastisuutta esiintyy kohonneesta liikettä vastustavasta jänteydestä aina kivuliaisiin, kouristaviin spasmeihin. Sileän lihaksiston spasmeja ei yleensä pidetä spastisuutena.

Spastisuus ei välttämättä aiheuta potilaalle halvausoireen lisäksi muuta merkittävää haittaa, eikä sitä välttämättä hoideta jollei se vaikeuta normaalia elämää tai ole kivuliasta.

Spastisuuden tavallisimpia syitä ovat aivoverenkiertohäiriöt, kasvaimet, aivo- ja selkäydinvammat, hydrokefalia ja MS-tauti sekä Parkinsonin tauti, lapsilla raskaudenaikaiset häiriöt, keskosuus ja hapenpuute[2]. Myös CP-vamma voi aiheuttaa spastisuutta. Spastisuutta voi syntyä myös joidenkin lääkkeiden, erityisesti psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksena.

Joillekin kaliumpitoiset elintarvikkeet, kuten appelsiinimehu ja mahdollisesti banaanit, ovat auttaneet spastisuuteen.

Hoitona käytetään fysioterapian lisäksi diatsepaamia ja baklofeenia. Joissakin vaikeissa tapauksissa spastisuutta voidaan helpottaa kirurgisella hoidolla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=spastisiteetti
  2. Juhani Wikström: "Spastisuuden hoito" Yleislääkärin käsikirja, 17.03.2003
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.