Kehitysvamma

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Downin oireyhtymä on yleinen kehitysvammaisuuden aiheuttaja.

Kehitysvamma merkitsee yksilön kehityksen aikana ilmi tullutta älyllistä jälkeenjääneisyyttä tai puutteellisuutta, jonka vuoksi henkilö ei pysty tulemaan ympäristössään toimeen ilman erityistä apua, hoitoa ja opetusta. Kehitysvamma viittaa vammaan ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Pelkästään fyysisesti poikkeava ihminen ei siis ole kehitysvammainen. Kehitysvamma ilmenee ennen 18 vuoden ikää.

Suomessa on arviolta noin 30 000 ihmistä, joilla on kehitysvamma.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kehitysvamman syyt

Kehitysvamma ei ole sairaus. Se on vaurio tai vamma, joka haittaa jokapäiväistä selviytymistä sitä vähemmän, mitä paremmin yhteiskunta kykenee ottamaan kehitysvammaisten erityiset tarpeet huomioon. Kehitysvammaisuuden syyt ovat moninaiset eli toisin sanoen syy voi olla ympäristössä ja/tai geneettinen. Vamma voi johtua joko geneettisestä perimästä, syntymää edeltävistä syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista, äidin raskaudenaikaisesta sairaudesta tai lapsuusiän sairauksista ja tapaturmista. Kehitysvammaisuuden riskiä lisääviä tekijöitä ovat muun muassa äidin korkea ikä tai raskaudenaikainen huumeiden tai alkoholin käyttö tai tupakointi. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä.

[muokkaa] Diagnoosi

Kehitysvammaisuuden diagnosointi on tarpeen tehdä moniammatillisena yhteistyönä, jossa ovat mukana lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä, mahdolliset terapeutit, opettajat/kasvattajat sekä luonnollisesti vanhemmat. Diagnoosiin tarvitaan lääketieteelliset tutkimukset sekä psykologin tutkimus ja laaja-alainen toimintakyvyn arviointi. Lääketieteelliset tutkimukset käsittävät arvion kehitysviivästymän syistä, terveydentilan tutkimisen ja mahdollisista lisävammoista ja sairauksista johtuvien erillisten haittojen arvioinnin. Psykologintutkimus sisältää arvion älyllisestä toimintakyvystä sekä neuropsykologisen tutkimuksen, jolla selvitetään tarkemmin oppimisen vaikeuksia. Tautiluokituksen ICD-10 mukaisesti kehitysvammaisuus jaetaan eri vakavuusasteisiin siten, että älykkyysosamäärä 50–69 vastaa lievää kehitysvammaisuutta, 35–49 keskitasoista kehitysvammaisuutta, 20–34 vaikeaa kehitysvammaisuutta ja alle 20 syvää kehitysvammaisuutta. Laaja-alainen toimintakyvyn arviointi sisältää käsitteellisen, sosiaalisen ja käytännöllisen selviytymisen erittelyn. Lisäksi on tarpeen selvittää asiakkaan ja hänen lähipiirinsä tilanne tuen ja palvelujen tarpeen arvioimiseksi. Muun muassa Downin syndrooma ja Fragile-X-oireyhtymä aiheuttavat kehitysvammaisuutta.

[muokkaa] Oppimiseen tarvitaan tukea

Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee syvästä kehitysvammaisuudesta lievään kehitysvammaisuuteen, joka ilmenee erityisesti oppimisen ja muistin vaikeuksina. Usein kehitysvammaiset tarvitsevat erityisopetusta. Monilla kehitysvammaisilla ihmisillä on lisävammoja, jotka saattavat vaikeuttaa liikkumista, puhetta tai vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Uusien asioiden oppiminen ja käsitteellinen ajattelu ovat kehitysvammaisille ihmisille vaikeampia kuin muille. Ihmisen persoonallisuudessa älykkyys on vain osa kokonaisuutta. Kasvatus, elämänkokemukset, oppiminen ja elinympäristö vaikuttavat kehitykseen, siihen millaisiksi ihmisiksi kasvamme.

[muokkaa] Pyrkimys yhdenvertaisuuteen

Jotta kehitysvammaiset ihmiset voisivat elää tasa-arvoisina jäseninä yhteiskunnassa, he tarvitsevat tukea, ohjausta ja palveluita. Nämä voivat liittyä kommunikaatioon, omatoimisuuteen, kodinhoitoon, sosiaalisiin taitoihin, ympäristössä liikkumiseen, terveyteen ja turvallisuuteen, kirjallisiin taitoihin, vapaa-aikaan ja työhön. Yksilöllinen, tarpeenmukainen tuki auttaa kehitysvammaista ihmistä elämään hyvää, hänelle luontaista itsenäistä elämää.[1]

[muokkaa] Asuminen Suomessa

Suomessa on noin 30 000 kehitysvammaista. Suurin osa asuu vanhempiensa tai muiden sukulaistensa luona. Vanhempien luona asumisen ja laitosasumisen lisäksi kehitysvammaisille järjestetään autettua, ohjattua ja tuettua asumista. Autettu ja ohjattu asuminen toteutuvat yleensä asuntoloissa. Autettuun asumiseen liittyy yövalvonta, jota ohjatussa asumisessa ei ole. Tuetussa asumisessa kehitysvammainen asuu omassa asunnossa, jossa käy tarvittaessa ohjaaja. Ryhmäkodeissa asuu yhteensä 9 000 kehitysvammaista. Tuettuja asuntoja on noin 3 000 kehitysvammaisella.[2]

[muokkaa] Myös perhe tarvitsee tukea

Kehitysvammaisen lapsen perheessä muu elämä jää helposti lapsen jalkohin. Omaisjärjestöjen perhetyömalli auttanut jaksamaan. Vanhemmat unohtavat usein itsensä huolehtiessaan lapsestaan ja tämän oikeuksista. Kun lapsi vaatii huomiota, vanhempien oma elämä jää helposti jalkoihin. Ei ehditä miettiä omaa hyvinvointia tai harrastuksia. Vanhempien jaksaminen on kuitenkin koko perheen hyvinvoinnin perusta, Ilman tukea perhe saattaa kokea kasvatustehtävän ylipääsemättömäksi ja syrjäytyä. Varsinkin haastava käytös [3] voi määrätä perheen arkirytmin lähes kokonaan. Monilla lapsilla on kehitysvamman lisäksi muita terveysongelmia.

[muokkaa] Heikkolahjaisuus

Heikkolahjaisuus on hieman normaalia vähäisempi älykkyys (älykkyysosamäärä 70-85), jota ei vielä luokitella älylliseen kehitysvammaisuuteen. [4]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
  2. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/08/685341 Uupuminen uhkaa kehitysvammaisten lasten vanhempia
  3. ↑ Haastava käytös
  4. ↑ http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=heikkolahjaisuus

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitysvamma
Henkilökohtaiset työkalut