Lääkäri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lääkäri
Yhdysvaltalainen lääkäri rokottaa lasta lavantautia vastaan vuonna 1943
Yhdysvaltalainen lääkäri rokottaa lasta lavantautia vastaan vuonna 1943
Tyyppi Ammatti
Toimiala Terveydenhuolto, Lääketiede
Koulutus Yliopisto
Työpaikka Sairaala, Terveyskeskus
Lähinimikkeitä Kirurgi
Kreikkalainen ruukku (470–460 eaa.), jossa kuva lääkäristä, joka hoitaa potilasta.

Lääkäri (lyhenne lääk.[1]) on lääketiedettä harjoittava terveydenhuollon ammattilainen. Lääkärin työn tarkoituksena on potilaiden terveyden palauttaminen tai ylläpitäminen ja sairauksien ehkäiseminen tutkimuksen, diagnosoinnin ja hoidon avulla. Teollisuusmaissa lääkärin tutkinto saavutetaan yliopistotasoisella koulutuksella, joka kestää tyypillisesti 4–7 vuotta. Länsimaissa lääkärin ammattia saavat yleensä harjoittaa vain lisensoidut, määritetyn koulutuksen suorittaneet ammattihenkilöt.

Lääkäri Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lääkärit Suomessa

Lääkäri on Suomessa lääketieteen lisensiaatin (LL tai lääket. lis.[1]) tai ulkomailla vastaavan koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattilainen, joka on saanut oikeuden harjoittaa lääkärinammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Suomessa terveydenhuoltoa valvoo ja lääkärinoikeudet antaa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Lääkärikoulutus kestää kuusi vuotta, ja sitä annetaan Suomessa Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa sekä Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa.

Peruskoulutuksen jälkeen lääkäri voi erikoistua jollekin lääketieteen erikoisalalle 5–6 vuotta kestävässä erikoistumiskoulutuksessa, jolloin hänestä tulee kyseisen alan erikoislääkäri. Lääkäri voi myös suorittaa tieteellisen jatkotutkinnon, jolloin hänestä tulee lääketieteen tohtori (LT tai lääket. toht.[1], aikaisemmin LKT tai lääket. ja kir. toht.[2]). Lääkärikoulutuksen saaneiden yleisimpiä ammattinimikkeitä ovat erikoistuva lääkäri, terveyskeskuslääkäri ja työterveyslääkäri[3].

Hyvä lääkäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinnen testin kehittäjän H. A. Rinnen kuva.

[4] Yhdysvaltalaistutkijat tarjoavat lääkärin aikapulan avuksi vuorovaikutustaitojen parantamista. Systemoidussa katsauksessa tutkijat löysivät aiheesta 9 alkuperäistutkimusta. Vaikka tutkimukset olivat heterogeenisia ja pääosin havainnoivia, niiden avulla voitiin luoda malli ajankäytön tehokkuuden parantamiseen. Viisi tässä esiteltyä ratkaisua rakennettiin vastaanoton peruselementtien ympärille.

1. Hyvän vuorovaikutussuhteen luominen ja ylläpitäminen. Tässä epäonnistuminen voi johtaa luottamuksen puutteeseen tai toisaalta pitkittyvään jaaritteluun. Ratkaisuna on tiedostetun lyhyt "alkukatsaus" jokaisen tapaamisen alkuun ("tähän jäätiin suhteessamme viimeksi").

2. Tietoinen havainnointi ja informaation vastaanottaminen. Epäonnistuminen voi johtaa siihen, ettei lääkäri huomaa keskittyneensä potilaalle vähemmän oleellisiin asioihin (esim. jakamaan tietoa jota potilas ei pysty vastaanottamaan). Ratkaisuna on potilaan ajatusten selvittäminen ja niihin keskittyminen lääkärin omien kiinnostuksen kohteiden sijaan.

3. Tärkeiden aiheiden jäljittäminen ja yhteinen etukäteisagenda. Ilman tätä vaarana on jumiutua vähemmän tärkeisiin, mutta ensimmäisenä esiin putkahtaneisiin asioihin, jolloin potilaalle tärkeisiin asioihin asti ei ehditä. Ratkaisuna on noudattaa selvää agendaa: avauksen jälkeen yhteenveto potilaan esittämistä asioista sekä yhdessä sopiminen siitä mitkä aiheet nyt käsitellään ja miksi.

4. Potilaan antamien emotionaalisten tai sosiaalisten vihjeiden huomioiminen. Potilaan perimmäinen huoli ei välttämättä selviä lääkärille, jos tämä jättää vihjeet huomiotta. Empatian osoittaminen vie lääkäriltä aikaa vain sekunteja, mutta voi lyhentää vastaanoton kokonaiskestoa, kun potilaan ei tarvitse palata huolenaiheeseensa enää uudelleen.

5. Potilaan näkökulmaan perehtyminen ja jatkosuunnitelman tekeminen yhdessä. Jos lääkäri ei huomaa potilaan erilaista ajattelutapaa, lääkäri saattaa tuhlata aikaansa jatkosuunnitelmaan, jolla ei ole edellytyksiä toimia. Ratkaisuna on käyttää hieman aikaa – yleensä korkeintaan jokunen minuutti – siihen että asettuu potilaan nahkoihin ja tekee jatkosuunnitelman yhdessä. Tällöin voidaan kuitenkin vähentää turhaa ajankäyttöä, jota tapahtuu väistämättä, elleivät lääkäri ja potilas puhu samaa kieltä ja pyri samaan lopputulokseen.

Mallin toimivuudesta terveyden lisääntymisen tai muiden lopputulosten näkökulmasta kaivataan tutkimuksia. Kliinikon näkökulmasta keinot kuulostavat eittämättä varsin toimivilta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.4.2013.
  2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Yliopistolliset_tutkinnot_Suomessa#L.C3.A4.C3.A4ketieteellinen
  3. Lääketiede: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? töissä.fi. Viitattu 13.1.2014.
  4. Hyvä vuorovaikutus tehostaa ajankäyttöä: Katariina Korkeila Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 38 / 2008 • s. 3079
  5. Mauksch LB, Dugdale DC, Dodson S ym. Relationship, communication, and efficiency in the medical encounter. Arch Intern Med 2008;168:1387-95.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lääkäri.