Ymmärrys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Lewis Reid, Ymmärtäminen (Understanding), 1896. Teos sijaitsee Yhdysvaltain kongressin kirjaston Thomas Jefferson -rakennuksessa Washingtonissa.

Ymmärryksellä tarkoitetaan kykyä omaksua tieto jostakin asiasta niin syvällisesti ja perusteellisesti, että osaa palauttaa asian helposti mieleensä ja käyttää asiaa koskevaa tietoa monipuolisesti hyväkseen. Puhuttaessa toisten ihmisten ajattelun ja toiminnan ymmärtämisestä tarkoitetaan kykyä empatiaan, taitoa nähdä asia toisten ihmisten näkökulmasta riippumatta siitä, mitä mieltä itse on asiasta.

Oppimisen vaiheita kuvaavassa Benjamin Bloomin taksonomiassa ymmärtäminen tulee toisena vaiheena tietämisen jälkeen. Tietämisen tasolla asia ainoastaan muistetaan, mutta sitä ei vielä ymmärretä. Seuraavalla tasolla asia myös ymmärretään, jotta sitä voitaisiin edelleen soveltaa, analysoida, syntetisoida ja arvioida.[1]

Kasvatustieteilijät Grant Wiggins ja Jay McTighe katsovat oppijan ymmärtäneen opittavan asian, jos hän kykenee:[2][3]

  1. selittämään asian: tuottamaan siitä perusteellisia ja perusteltavissa olevia esityksiä;
  2. tulkitsemaan oppimaansa; kertomaan asiasta tarinoita ja anekdootteja, tekemään analogioita, havainnekuvia, malleja yms.;
  3. soveltamaan oppimaansa muissakin tilanteissa kuin siinä missä asian alun perin oppivat (ns. siirtovaikutus);
  4. näkemään oppimansa asian perspektiivissä: muista näkökulmista, osana kokonaisuutta yms.;
  5. myötäelämään: arvostamaan muista näkökulmista asiaa katsovien käsityksiä; sekä
  6. olemaan tietoinen itsestään: omista rajoituksistaan, ennakkoluuloistaan ja muista ajattelutyylinsä erikoispiirteistä suhteessa opittuun asiaan.

Tiedonkäsittelyn tutkija Gregory Chaitinin mukaan ymmärryksessä on kyse eräänlaisesta tiedon pakkaamisesta tiivimpään muotoon.[4] Ymmärrämme esimerkiksi vuorokauden pimeän ja valoisan ajan vaihtelun oppimallamme mallilla siitä, miten maapallo pyörii suhteessa aurinkoon. Sama malli auttaa meitä ymmärtämään myös vuodenajat ja niiden tuomat lämpötilan ja valoisuuden vaihtelut, maiden väliset aikaerot, trooppisten alueiden lämpimyyden verrattuna arktisiin alueisiin jne. Olemme siis tiivistäneet, tietokonekielellä ”pakanneet”, valtavan määrän eri alojen tietoa yksinkertaiseen malliin, joka selittää ne kaikki. Samoin ymmärrämme helposti minkä tahansa kellonajan, koska olemme oppineet vuorokauden jakaantuvan 24 tuntiin, tunnin 60 minuuttiin ja minuutin 60 sekuntiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bloomin taksonomia, sivustolla Verkkokurssin tuotantoprosessi (TIE358), Jyväskylän yliopisto 2004. Viitattu 23.12.2013.
  2. Grant Wiggins, Jay McTighe: Understanding by Design, Expanded 2nd Edition 2012. ISBN 9780131950849.
  3. Six Facets of Understanding, sivustolla Designing Hybrid Instruction, Foothill–De Anza Community College District. Viitattu 23.12.2013
  4. Chaitin, Gregory: The Limits of Reason. Scientific American, Maaliskuu 2006, s. 74–81. Artikkeli Mainen yliopiston sivustolla (pdf) Viitattu 23.12.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.