Josephus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Roomalainen rintakuva, jonka uskotaan esittävän Josephusta.

Josephus (joskus myös Josefus), syntyjään Josef ben Mathitjahu (hepr. יוסף בן מתתיהו eli Joosef Matteuksenpoika), kreikaksi Iōsepos (Ιώσηπος), roomalaiselta nimeltään Titus Flavius Iosephus (n. 37 Jerusalem – n. 100 Rooma[1]), oli ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josephus oli papillista ja kuninkaallista sukua. Hän selviytyi Ensimmäisestä juutalaissodasta vuosina 6673 antauduttuaan Jotapatan piirityksen jälkeen ja siirryttyään roomalaisten puolelle. Hän asettui Roomaan. Hän sai Rooman valtakunnan kansalaisuuden ja nautti suosiota Vespasianuksen, Tituksen ja Domitianuksen hoveissa. Jerusalemin piirityksessä vuonna 70 Josephus oli Tituksen mukana piirittämässä Jerusalemia ja kehotti usein juutalaiskapinallisia antautumaan.

Siksi juutalaiset ovat suhtautuneet Josephukseen kaksijakoisesti. Toisaalta hän oli tärkeä juutalaisen uskon puolestapuhuja valtaapitäville roomalaisille, erityisesti Jerusalemin tuhon jälkeen. Hänen teoksensa ovat tärkeitä aikansa historiallisia lähteitä. Toisaalta häntä pidetään maanpetturina, koska hän jätti asemansa kapinajohtajana ja liittyi roomalaisiin. Näin hänen teoksiaan voidaan pitää puolueellisina ja roomalaisia suosivina.

Myöhemmällä iällä Josephus palasi juutalaisille juurilleen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josephus kirjoitti enimmäkseen kreikaksi. Hänen teoksensa ovat:

  • Juutalaissodan historia (kreik. Peri tu Iudaiku polemu, lat. Bellum Iudaicum tai De Bello Iudaico) (n. 7579)
  • Iudaike Arkhaiologia (lat. Antiquitates Iudaicae, "Juutalaisten muinaisajat") (n. 94)
  • Kata Apiona (lat. (De Antiquitate Iudaeorum) Contra Apionem, "Apionia vastaan") (n. 97)
  • Flauiu Iosepu bios (lat. Iosephi vita, "Flavius Josephuksen elämä", omaelämäkerta) (n. 99)
  • Esitelmä kreikkalaisille Hadeesta.

Josephus kirjoitti ensimmäisestä juutalaisten ja roomalaisten välisestä sodasta arameaksi kohderyhmänä Mesopotamian juutalainen yhteisö. Sen jälkeen hän kirjoitti kreikaksi laajemmasta ajanjaksosta – makkabealaisista Jerusalemin tuhoon. Tämä teos, Juutalaissodan historia, valmistui noin vuonna 75–79. Suuri osa kirjasta perustuu hänen omaan elämäänsä, paljolti hänen omiin hallinnollisiin ja sotilaallisiin kokemuksiinsa. Teos on tärkeimpiä Jeesuksen ajan Palestiinan poliittisten olojen historiallisia lähteitä.

Juutalaisten muinaisajat on juutalaisen kansan historia maailman luomisesta juutalaissotaan 60-luvun lopulle jaa. Se sisältää myös omaelämäkerrallisen liitteen, jossa Josephus puolustaa toimintaansa sodan loppupuolella. Hänen selontekonsa on samansuuntainen Vanhan testamentin kanssa, mutta ei täsmälleen samanlainen. Erojen on oletettu johtuvan siitä, että hänellä oli käytettävissään ehkä jopa Nehemian ajalta peräisin olevia muinaisia tekstejä, jotka olivat säilyneet Jerusalemin temppelin tuhosta. Koska hänellä oli läheiset suhteet roomalaisiin vallanpitäjiin, hän on saattanut saada jotkut tai jopa kaikki tekstit takaisin ja luvan niiden säilyttämiseen. Toisaalta Kuolleenmeren kääröjen on katsottu olleen juuri sellaisia Jerusalemin temppelin pyhiä asiakirjoja, jotka on piilotettu roomalaisilta. Nuo kaksi vaihtoehtoa eivät kuitenkaan sulje toisiaan täysin pois.

Apionia vastaan on juutalaisen uskon ja filosofian puolustus, joka tähdentää juutalaisuuden ikivanhoja juuria verrattuna paljon nuorempiin kreikkalaisiin traditioihin. Se hyökkää myös Apionin antiseemiläisiä näkemyksiä ja Manethon luomia myyttejä vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Louis Feldman, Steve Mason (1999). Flavius Josephus. Brill Academic Publishers.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Josephus, Flavius: Juutalaissodan historia. (Peri tū Hiūdaïkū polemū.) Suomentanut Pauli Huuhtanen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28945-0.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]