Konsuli (Rooma)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rooman valtakunta
Roman SPQR banner.svg

Osa historian artikkelisarjaa
Rooman valtakunnan hallinto

Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta
753 eaa.510 eaa.

Rooman tasavalta
510 eaa.27 eaa.
Rooman keisarikunta
27 eaa.476 jaa.

Länsi-Rooma
330476

Itä-Rooma
3301453

Virkamiehet
Konsuli
Preettori
Prokonsuli
Propreettori
Ediili
Kvestori
Tribuuni
Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori
Magister equitum
Sotatribuuni-konsuli
Kuningas
Triumviraatti
Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti
Dux
Officium
Prefekti
Vicarius
Vigintisexviri
Liktori
Magister militum
Imperaattori
Princeps senatus
Pontifex maximus
Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti
Cursus honorum
Rooman kansankokoukset
Rooman laki
Rooman kansalaisuus
Imperium

Konsuli (lat. consul) oli korkein virka Rooman tasavallassa. Rooman keisarien aikana konsuli oli korkea virkamies, jonka keisari nimitti.

Rooman konsulit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman tasavallassa konsulit valittiin sotaväenkokouksessa (comitia centuriata) ja ehdokkaiden täytyi olla yli 40-vuotiaita (42 plebeijeille). Vuosi, jona konsulit hallitsivat, sai nimen heidän mukaansa. Tasavallan ensimmäisinä vuosina valittiin ainoastaan kaksi konsulia, joilla oli veto-oikeus toistensa päätöksiin, ja joiden tuli olla patriisisukuisia, hoitamaan hallintoa senaatin ja kansan luottamusmiehinä. Ennen pitkää syntyi säätyriitoja, joiden tuloksena vakinaistettiin plebeijien etua valvovien kansantribuunien asema; alkuaan näitä oli 2-5, myöhemmin 10. Valtakunnan laajetessa ja tehtävien monipuolistuessa alettiin tarvita lisää eritasoisia virkamiehiä. Konsuleille jäi armeijan ylipäällikkyys, senaatin puheenjohtajan tehtävät sekä ulkopoliittiset edustusvelvollisuudet, joiden hoitamiseen käytettiin runsaasti legaatteja. Tasavallan loppuaikoina plebeijienkin mahdollisuudet päästä virkauralle lisääntyivät.

Viimeiset konsulit nimitettiin Justinianus I:n aikana, jonka jälkeen konsulin virasta tuli osa keisarilista asemaa. Itä-Roomassa keisarit käyttivät konsulin arvonimeä vuoteen 887. Itä-Roomassa nimitettiin konsuleiksi muitakin kuin keisareita jonkin verran myös vuoden 541 jälkeen, mm. valtakunnan liittolaismaan Venetsian dogeja.

Konsuliluetteloiden lyhenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsulien luettelossa käytetään usein lyhenteitä ja latinankielisiä termejä. Näiden joukossa muun muassa:

  • annus dictatoris diktaattorin vuosi (secundus: toinen, tertius: kolmas, ...)
  • consul suffectus, jos konsulina toiminut kuoli kesken kautensa tai hänet erotettiin virastaan, niin toinen henkilö valittiin hänen tilalleen ja hän toimi lopun vuoden consul suffectuksena.
  • C. Gaius
  • Imp. Imperaattori
  • L. Lucius
  • M. Marcus
  • P. Publius
  • Q. Quintus
  • T. Titus
  • Ti. Tiberius
  • Trib. Mil. Cons. Pot. Sotilastribuuni konsulin valtuuksin

Luetteloiden nimikäytäntöjä on selostettu myös artikkelissa Roomalainen nimi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]