Rooman tasavalta
Wikipedia
| Res publica Romana | |
|---|---|
| 509 eaa. – 27 eaa. | |
 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | Tasavalta |
| Hallitsija | Rooman konsuli |
| Pääkaupunki | Rooma |
| Uskonnot | Pakanauskonnot |
| Pinta-ala | 1 950 000 km² (50 eaa.) |
| Väkiluku | 56 800 000 (25 eaa.) |
| Virallinen kieli | Latina |
| Edeltäjä(t) | Rooman kuningaskunta |
| Seuraaja(t) | Rooman keisarikunta |
| Motto | Senatus Populusque Romanus |
Rooman tasavalta oli antiikin Rooman valtakunnan vaihe, jolloin valtiolla oli tasavaltainen hallintomuoto. Tasavallan aikana Rooma kehittyi kaupunkivaltiosta suurvallaksi, jonka vaikutus ulottui koko Välimeren alueelle.
Tasavalta syntyi legendan mukaan kuningaskunnan päättyessä 509 eaa. Tarquinius Superbuksen karkotukseen ja kesti yli 450 vuotta. Ajanjakson loppupuolella käytiin monia sisällissotia. Ajanjakson katsotaan päättyneen joko Julius Caesarin diktatuuriin (44 eaa.), Aktionin taisteluun (31 eaa.) tai Rooman senaatin Gaius Octaviukselle myöntämään augustus arvonimeen (27 eaa.). Tasavallan tunnus oli SPQR (Senatus Populusque Romanus (Rooman senaatti ja kansa)).
Rooman tasavallalle antoi leimansa aristokraattien eli patriisien ja plebeijien eli alemman säädyn välinen kamppailu vallasta. Valtataistelun seurauksena Roomalle muodostui monimutkainen ja pitkälle kehittynyt hallintojärjestelmä.
Tasavallan johdossa oli kaksi konsulia, jotka kansalaiset valitsivat vuoden mittaisiksi virkakausiksi. Konsulien tärkeimpänä tehtävänä oli johtaa armeijaa sodassa. Hätätilanteessa saatettiin konsulien sijaan nimittää Rooman diktaattori, joka sai kuitenkin pitää armeijan ylipäällikkyyden korkeintaan puoli vuotta. Rooman senaatti oli Rooman vallan keskus, ja se koostui vain patriisisukujen edustajista. Vuonna 451 eaa. laadittiin ensimmäiset kirjalliset lait, jotka kirjattiin kahteentoista pronssitauluun ja asetettiin julkisesti nähtäville Forumille.[1]
Tasavallan aikana Rooma alkoi laajentaa valtapiiriään. Aluksi tosin tasavallan alue pieneni ja sen väkiluku väheni, mutta Rooma onnistui vähitellen voittamaan kaikki Italian niemimaalla asuneet vihollisensa, muun muassa volskit, samnilaiset, etruskit ja umbrit. Osa voitetuista kansoista sai Rooman kansalaisuuden, osa säilytti itsehallinnon, mutta oli liitossa Rooman kanssa.[2]
Kun Roomasta kasvoi suurvalta, se joutui väistämättä hankaluuksiin Välimeren muiden suurvaltojen kanssa. Rooman pahimmaksi vastustajaksi osoittautui Karthago, jota vastaan roomalaiset kävivät kolme ns. puunilaissotaa, hävittäen lopulta vihollisensa kokonaan.[2]
Rooman nopea kasvu maailmanvallaksi sekä varallisuuden epätasainen jakautuminen aiheutti sisäpoliittisia jännitteitä, mikä johti tasavallan loppuaikoina verisiin kansalaissotiin.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lähteet
- Ahokas, Jaakko: Spectrum tietokeskus: 10. osa. WSOY, 1979. ISBN 951-0-07239-7.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Roman Republic Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.9.2009. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Ahokas 1979 s. 240-241.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Tom Holland: Rubikon – Rooman tasavallan loisto ja rappio. Suom. Pekka Tuomisto. Karisto, 2006. ISBN 951-23-4792-X.
