Venetsian tasavalta
Wikipedia
| Serenissima Repubblica di Venezia Venetsian tasavalta |
|||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 697 – 1797 | |||||||
|
|||||||
 |
|||||||
|
|
|||||||
| Valtiomuoto | Tasavalta | ||||||
| Doge | Venetsian doge | ||||||
| Pääkaupunki | Venetsia | ||||||
| Uskonnot | Roomalais-katolisuus | ||||||
| Virallinen kieli | venetsia, latina, italia | ||||||
| Edeltäjä(t) | Bysantin valtakunta | ||||||
| Seuraaja(t) | Ranska, Itävallan keisarikunta | ||||||
Venetsian tasavalta (venetsiaksi: Serenìsima Repùblica Vèneta, ital. Serenissima Repubblica di Venezia) oli 800-luvusta–1797 olemassa ollut kauppatasavalta. Venetsian kaupunki syntyi kansainvaellusten aikaan, kun joukko veneettejä pakeni mantereelta laguunin saarille. Venetsian valtionpäämiestä kutsuttiin dogeksi. Keskiajalla Venetsia oli Välimeren alueen tärkeimpiä kauppapaikkoja ja mahtava merivaltio. Sen alueisiin kuuluivat Veneton maakunta, Istrian niemimaa sekä nykyisin Kroatiaan kuuluva Dalmatian rannikkoalue, mutta ajoittain sillä oli alueita kauempanakin. muun muassa Kreeta oli vuosisatojen ajan Venetsian alaisuudessa.
Keskiajalla Venetsian vauraus perustui ennen kaikkea kaupankäyntiin itämaiden kanssa. Muun muassa lähes kaikki Eurooppaan tuotu pippuri kulki Venetsian kautta. Sen jälkeen kun Vasco da gama vuonna 1498 löysi meritien Intiaan, Venetsia kuitenkin menetti suurelta osaltaan merkityksensä kaukokaupan keskuksena. Sen jälkeen Venetsian menestys pohjautui ennen kaikkea taidokkaaseen käsityöhön; lähisaarten Muranon lasi ja Buranon pitsi olivat (ja ovat edelleen) haluttua kauppatavaraa.
Venetsian tasavalta menetti itsenäisyytensä 12. toukokuuta 1797, kun Napoleon Bonaparte jakoi sen alueet Itävallan ja Ranskan kesken. Napoleonin häviön jälkeen alue tuli kuulumaan kokonaan Itävaltaan. Vuonna 1848 tasavalta lyhyeksi ajaksi palautettiin, mutta pian se liitettiin jälleen Itävaltaan, kunnes se vuonna 1866 liitettiin Italiaan (Dalmatian rannikkoalueita lukuunottamatta).
[muokkaa] Merenvihkimisseremonia
Doge Pietro Orseolo II otti käyttöön vuotuisen merenvihkimisseremonian: joka vuosi juhannuspäivänä doge purjehti avomerelle mahtavalla kaleerillaan, Bucintorolla. Määrätyllä hetkellä toimitettiin Venetsian arkkipiispan johtama seremonia, jonka päätteeksi doge heitti mereen suuren rituaalisen kultasormuksen lausuen: "Me otamme sinut puolisoksemme, Meri, ikuisen valtamme symboliksi".
Tämän seremonian yhteydessä Venetsiasta ryhdyttiin käyttämään nimitystä La Serenissima (vapaasti suom. Ylhäisin meren kuningatar)
Seremonia päättyi Napoleonin valloitukseen, jolloin ranskalaiset vangitsivat viimeisen dogen ja kaleerikin poltettiin.
[muokkaa] Lähteet
- Venetsia, matkaopas, toim. Editions Berlitz ; asiatiedot: Don Larrimore ; käännös: Kaarina Turtia ; kuvat: Daniel Vittet; Lausanne / Hki : Editions Berlitz, Tammi 1977
