Preetori

Wikipedia
Ohjattu sivulta Preettori
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rooman valtakunta
Roman SPQR banner.svg

Osa historian artikkelisarjaa
Rooman valtakunnan hallinto

Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta
753 eaa.510 eaa.

Rooman tasavalta
510 eaa.27 eaa.
Rooman keisarikunta
27 eaa.476 jaa.

Länsi-Rooma
330476

Itä-Rooma
3301453

Virkamiehet
Konsuli
Preetori
Prokonsuli
Propreetori
Ediili
Kvestori
Tribuuni
Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori
Magister equitum
Sotatribuuni-konsuli
Kuningas
Triumviraatti
Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti
Dux
Officium
Prefekti
Vicarius
Vigintisexviri
Liktori
Magister militum
Imperaattori
Princeps senatus
Pontifex maximus
Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti
Cursus honorum
Rooman kansankokoukset
Rooman laki
Rooman kansalaisuus
Imperium

Preetori (vanh. preettori < lat. praetor) oli Rooman valtakunnan virkamies. Preetorien tehtäviin kuului oikeuden jakaminen ja provinssien hallinta. Preetorit saattoivat myös komentaa armeijoita silloin kun johtajana ei ollut konsuli.[1][2]

Kuten konsuleilla myös preetoreilla oli imperium, käskyvalta jolla he saattoivat päättää alaistensa hengestä. Preetoria seurasi aina kaksi liktoria (Rooman kaupungin ulkopuolella kuusi).[1]

Preettoriksi valittavan täytyi olla 39-vuotias tai vanhempi. Hänen täytyi myös roomalaisen virkamiesuran cursus honorumin mukaisesti olla toiminut kvestorina.

Ensimmäinen preetori valittiin 356 eaa. Vuonna 246 eaa. valittiin myös toinen preetori, praetor peregrinus, joka tuomitsi Rooman kansalaisten ja peregrinusten väliset kiistat. Vuodesta 227 eaa. alkaen alettiin valita kaksi uutta preetoria hallitsemaan uusia Sisilian ja Sardinian provinsseja. Vuonna 197 eaa. valittiin kaksi lisää hallitsemaan Espanjaan muodostettuja provinsseja.[2] Sulla lisäsi preetorien määrän kahdeksaan ja Julius Caesar vuorostaan lisäsi heidän määränsä ensin kymmeneen, sitten kahteentoista, neljääntoista ja lopulta kuuteentoista. Augustus vakiinnutti määrän kahteentoista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 268. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  2. a b Fuchs, J. W.: MMM Antiikin sanakirja, s. 224–225. Suom. Itkonen-Kaila, Marja. Otava, 1972.