Tetrarkia
Tetrarkia (m.kreik. τετραρχία) tarkoittaa järjestelmää, jossa neljä henkilöä hallitsevat yhdessä. Tetrarkialla tarkoitetaan erityisesti Rooman keisari Diocletianuksen vuonna 293 perustamaa järjestelmää. Tetrarkia perustui siihen, että valtakunta jaettiin kahden keisarin välillä, ja kumpikin hallitsi omaa valtakunnan puolikasta. Kumpikin keisari valitsi taas itselleen apukeisarin, jolla oli arvonimi caesar. Vanhempien keisarien arvonimi oli augustus. Apukeisareista oli määrä tulla keisarien seuraajia, kun he luopuivat vallastaan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diocletianuksen mielestä Rooman valtakunnan johtaminen oli käynyt mahdottomaksi tehtäväksi yhdelle miehelle. Vuoden 285 heinäkuussa Diocletianus adoptoi illyrialaisen Maximianuksen ja nimitti tämän caesariksi. Maximianus sai hallittavakseen valtakunnan länsiosan ja Illyrian länsipuolisen rajan puolustaminen. Diocletianus otti omalle vastuulleen vaarallisemman itärajan. Diocletianus loi myös itselleen ja Maximianukselle jumalalliset taustat. Maximianuksen esi-isäksi hän teki Herakleen ja omaksi itsensä pääjumala Juppiterin. Kun eräs Carausius julisti itsensä keisariksi vuonna 286 Britanniassa, korotti Diocletianus Maximianuksen augustukseksi eli saman arvoiseksi itsensä rinnalle. Kummallakin keisarilla oli omat hovinsa, armeijansa ja byrokratiansa. Kummallakin oli myös oma pretoriaaniprefekti, joka toimi heidän lähimpänä apulaisenaan.[1]
1. maaliskuuta 293 Diocletianus jatkoi uudistuksiaan. Kummallekin augustukselle nimitettiin oma apukeisarinsa, jonka titteliksi tuli caesar. Diocletianus valitsi apukeisarikseen entisen pretoriaaniprefektinsä Galeriuksen, joka hänkin oli Diocletianuksen ja Maximianuksen tapaan illyrialainen. Galerius sai aluksi vastuulleen Syyrian ja Egyptin puolustamisen persialaisia vastaan. Maximianuksen nuoremmaksi kumppaniksi nimitettiin Konstantinus Suuren isä Constantius, joka sai hallittavakseen Gallian ja Britannian. Kummatkin augustukset adoptoivat myös apukeisarinsa ja tekivät heistä kruununperillisensä. Galerius erosi vaimostaan ja meni naimisiin Diocletianuksen tyttären Valerian kanssa. Samoin Constantius otti uudeksi vaimokseen Maximianuksen tyttären Theodoran ja erosi entisestä vaimostaan Helenasta. Kummallakin caesarilla oli oma hovinsa ja pretoriaaniprefektinsä, mikä vain entisestään kasvatti valtakunnan byrokratiaa.[2]
| Itä-Rooma | Länsi-Rooma | |
| augustus | Diocletianus | Maximianus |
| caesar | Galerius | Constantius |
Rooma ei enää ollut keisarien asuinpaikka vaan he perustivat omat pääkaupunkinsa lähemmäs valtakunnan rajoja, jossa heitä tarvittiin.
- Diocletianus hallitsi Vähän-Aasian Nikomedeiasta käsin, lähellä Balkania ja Persian rajaa.
- Galerius hallitsi Sirmiumista, joka sijaitsi Balkanilla lähellä Tonavaa.
- Maximianus hallitsi Mediolanumista (nykyinen Milano).
- Constantius Chlorus hallitsi Augusta Treverorumista käsin, Reinin lähettyvillä.
Vuonna 305 Diocletianus erosi 20 vuoden hallituskauden jälkeen. Myös Maximianus erosi virastaan samaan aikaan ja Galerius ja Constantius nousivat samalla valtakunnan uusiksi augustuksiksi. Uusiksi caesareiksi valittiin Maximinus ja Severus.
| Itä-Rooma | Länsi-Rooma | |
| augustus | Galerius | Constantius |
| caesar | Maximinus | Severus |
Toinen tetrarkia ei kuitenkaan toiminut kauan. Kun Constantius kuoli vuonna 306, julistivat hänen sotilaansa hänen poikansa Konstantinuksen augustukseksi. Galerius nimitti kuitenkin Severuksen augustukseksi. Samalla Maximianuksen poika Maxentius kukisti Severuksen ja pakotti tämän eroamaan. Maxentius julistautui augustukseksi isänsä Maximianuksen kanssa. Vuonna 308 augustuksia olikin jo neljä, Galerius, Maxentius, Maximianus ja Konstantinus.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Warren Treadgold: A History of the Byzantine State and Society. Standford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2.