Tetrarkia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rooman valtakunta
Roman SPQR banner.svg

Osa historian artikkelisarjaa
Rooman valtakunnan hallinto

Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta
753 eaa.510 eaa.

Rooman tasavalta
510 eaa.27 eaa.
Rooman keisarikunta
27 eaa.476 jaa.

Länsi-Rooma
330476

Itä-Rooma
3301453

Virkamiehet
Konsuli
Preettori
Prokonsuli
Propreettori
Ediili
Kvestori
Tribuuni
Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori
Magister equitum
Sotatribuuni-konsuli
Kuningas
Triumviraatti
Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti
Dux
Officium
Prefekti
Vicarius
Vigintisexviri
Liktori
Magister militum
Imperaattori
Princeps senatus
Pontifex maximus
Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti
Cursus honorum
Rooman kansankokoukset
Rooman laki
Rooman kansalaisuus
Imperium
Diocletianus, Maximianus, Galerius ja Constantius Venetsiassa sijaitsevassa patsaassa.

Tetrarkia (muinaiskreikaksi τετραρχία) tarkoittaa järjestelmää, jossa neljä henkilöä hallitsevat yhdessä. Tetrarkialla tarkoitetaan erityisesti Rooman keisari Diocletianuksen vuonna 293 perustamaa järjestelmää. Tetrarkia perustui siihen, että valtakunta jaettiin kahden keisarin välillä, ja kumpikin hallitsi omaa valtakunnan puolikasta. Kumpikin keisari valitsi taas itselleen apukeisarin, jolla oli arvonimi caesar. Vanhempien keisarien arvonimi oli augustus. Apukeisareista oli määrä tulla keisarien seuraajia, kun he luopuivat vallastaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diocletianuksen mielestä Rooman valtakunnan johtaminen oli käynyt mahdottomaksi tehtäväksi yhdelle miehelle. Vuoden 285 heinäkuussa Diocletianus adoptoi illyrialaisen Maximianuksen ja nimitti tämän caesariksi. Maximianus sai hallittavakseen valtakunnan länsiosan ja Illyrian länsipuolisen rajan puolustaminen. Diocletianus otti omalle vastuulleen vaarallisemman itärajan. Diocletianus loi myös itselleen ja Maximianukselle jumalalliset taustat. Maximianuksen esi-isäksi hän teki Herakleen ja omaksi itsensä pääjumala Juppiterin. Kun eräs Carausius julisti itsensä keisariksi vuonna 286 Britanniassa, korotti Diocletianus Maximianuksen augustukseksi eli saman arvoiseksi itsensä rinnalle. Kummallakin keisarilla oli omat hovinsa, armeijansa ja byrokratiansa. Kummallakin oli myös oma pretoriaaniprefekti, joka toimi heidän lähimpänä apulaisenaan.[1]

1. maaliskuuta 293 Diocletianus jatkoi uudistuksiaan. Kummallekin augustukselle nimitettiin oma apukeisarinsa, jonka titteliksi tuli caesar. Diocletianus valitsi apukeisarikseen entisen pretoriaaniprefektinsä Galeriuksen, joka hänkin oli Diocletianuksen ja Maximianuksen tapaan illyrialainen. Galerius sai aluksi vastuulleen Syyrian ja Egyptin puolustamisen persialaisia vastaan. Maximianuksen nuoremmaksi kumppanit nimitettiin Konstantinus Suuren isä Constantius, joka sai hallittavakseen Gallian ja Britannian. Kummatkin augustukset adoptoivat myös apukeisarinsa ja tekivät heistä kruununperillisensä. Galerius erosi vaimostaan ja meni naimisiin Diocletianuksen tyttären Valerian kanssa. Samoin Constantius otti uudeksi vaimokseen Maximianuksen tyttären Theodoran ja erosi entisestä vaimostaan Helenasta. Kummallakin caesarilla oli oma hovinsa ja pretoriaaniprefektinsä, mikä vain entisestään kasvatti valtakunnan byrokratiaa.[2]

Länsi-Rooma Itä-Rooma
augustus Diocletianus Maximianus
caesar Galerius Constantius


Rooma ei enää ollut keisarien asuinpaikka vaan he perustivat omat pääkaupunkinsa lähemmäs valtakunnan rajoja, jossa heitä tarvittiin.

Vuonna 305 Diocletianus erosi 20 vuoden hallituskauden jälkeen. Myös Maximianus erosi virastaan samaan aikaan ja Galerius ja Constantius nousivat samalla valtakunnan uusiksi augustuksiksi. Uusiksi caesareiksi valittiin Maximinus ja Severus.

Länsi-Rooma Itä-Rooma
augustus Galerius Constantius
caesar Maximinus Severus


Toinen tetrarkia ei kuitenkaan toiminut kauan. Kun Constantius kuoli vuonna 306, julistivat hänen sotilaansa hänen poikansa Konstantinuksen augustukseksi. Galerius nimitti kuitenkin Severuksen augustukseksi. Samalla Maximianuksen poika Maxentius kukisti Severuksen ja pakotti tämän eroamaan. Maxentius julistautui augustukseksi isänsä Maximianuksen kanssa. Vuonna 308 augustuksia olikin jo neljä, Galerius, Maxentius, Maximianus ja Konstantinus.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Warren Treadgold: A History of the Byzantine State and Society. Standford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Warren Treadgold, A History of the Byzantine State and Society s.13-15
  2. Treadgold s.17
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.