Maximianus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keisari Maximianus roomalaisessa kolikossa

Marcus Aurelius Valerius Maximianus (noin 250310) oli Rooman keisarin Diocletianuksen hallitsijakumppani 1. maaliskuuta, 286305. Diocletianus teki aluksi Maximianuksesta caesarin ja antoi tämän hallittavaksi Länsi-Rooman. Myöhemmin Diocletianus korotti Maximianuksen augustukseksi ja nimitti Constantiuksen hänen caesarikseen. Diocletianus erosi virastaan vuonna 305 ja pakotti vastahakoisen Maximianuksen myös eroamaan. Constantius nimitettiin samalla Länsi-Rooman uudeksi augustukseksi. Maximianus yritti kuitenkin paluuta valtaan vuonna 306 Constantiuksen kuoleman jälkeen. Maximianus ja hänen poikansa Maxentius julistivat itsensä keisareiksi. Todellinen valta oli kuitenkin Maxentiuksella, ja vuonna 308 Maximianus kapinoi poikaansa vastaan, mutta epäonnistui. Maximianus pakeni Constantiuksen pojan Konstantinus Suuren luokse. Vuonna 310 Maximianus yritti jälleen päästä valtaan kapinoimalla Konstantinus vastaan, mutta tämä kukisti Maximianuksen ja otti tämän vangiksi. Maximianus kuoli vuonna 310, joko tekemällä itsemurhan tai joutumalla salamurhan uhriksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maximianus syntyi köyhään perheeseen Illyriassa, mutta eteni urallaan armeijassa. Maximianus taisteli Aurelianuksen ja Probuksen armeijoissa. Hän oli luultavasti mukana Caruksen sotaretkellä Persiaa vastaan vuonna 283. Caruksen kuoleman jälkeen armeija huusi erään Diocletianuksen keisariksi 20. marraskuuta 284. Diocletianus oli Maximianuksen tapaan illyrialainen.[1]

Diocletianuksen mielestä Rooman valtakunnan johtaminen oli käynyt mahdottomaksi tehtäväksi yhdelle miehelle. Vuoden 285 heinäkuussa Diocletianus adoptoi Maximianuksen ja nimitti tämän caesariksi, joka tuohon asti oli yleensä ollut kruununperillisen arvonimi. Maximianus sai hallittavakseen valtakunna länsiosan ja Illyrian länsipuolisen rajan puolustaminen. Diocletianus otti omalle vastuulleen vaarallisemman itärajan. Diocletianus loi myös itselleen ja Maximianukselle jumalalliset taustat. Maximianuksen esi-isäksi hän teki Herakleen ja omaksi itsensä pääjumala Juppiterin. Kun eräs Carausius julisti itsensä keisariksi vuonna 286 Britanniassa korotti Diocletianus Maximianuksen augustukseksi eli saman arvoiseksi itsensä rinnalle. Kummallakin keisarilla oli omat hovinsa, armeijansa ja byrokratiansa. Kummallakin oli myös oma pretoriaaniprefekti joka toimi heidän lähimpänä apulaisenaan.[2]

Tetrarkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diocletianus, Maximianus, Galerius ja Constantius Venetsiassa sijaitsevassa patsaassa. Patsas tuotiin Venetsiaan sotasaaliina neljännen ristiretken yhteydessä.
Pääartikkeli: tetrarkia

1. maaliskuuta 293 Diocletianus jatkoi uudistuksiaan ja loi järjestelmän jota kutsutaan tetrarkiaksi koska siinä oli yhteensä neljä keisaria. Kummallekin augustukselle nimitettiin oma apukeisarinsa, jonka titteliksi tuli caesar. Diocletianus valitsi apukeisarikseen entisen pretoriaaniprefektinsä Galeriuksen, joka hänkin oli illyrialainen. Galerius sai aluksi vastuulleen Syyrian ja Egyptin puolustamisen persialaisia vastaan. Maximianuksen nuoremmaksi kumppanit nimitettiin Konstantinus Suuren isä Constantius, joka sai hallittavakseen Gallian ja Britannian. Kummatkin augustuksest adoptoivat myös apukeisarinsa ja tekivät heistä kruununperillisensä. Galerius erosi vaimostaan ja meni naimisiin Diocletianuksen tyttären Valerian kanssa. Samoin Constantius oli jo aikaisemmin mennyt naimisiin tyttären Theodoran ja eronnut entisestä vaimostaan Helenasta.[3] Kummallakin caesarilla oli oma hovinsa ja virkamiehensä, mutta heillä ei kuitenkaan augustusten tapaan ollut omaa pretoriaaniprefektinsä.[4] Tämä kasvatti tietysti valtakunnan byrokratiaa entisestään.

Virasta eroaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. toukokuuta 305 Diocletianus luopui keisarinvallasta ja pakotti vastahakoisen Maximianuksen tekemään samoin. Galeriuksesta ja Constantiuksesta tuli uudet augustukset, Maximinus Daiasta ja Flavius Valerius Severuksesta heidän caesarinsa.

Paluu keisariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Constantius kuoli vuonna 306 armeija julisti hänen poikansa Konstantinuksen keisariksi. Pian tämän jälkeen Maximianuksen poika Maxentius julistautui keisariksi Roomassa. Tämä teki isästään oman hallitsijakumppaninsa. Isä ja poika taistelivat Severusta vastaan ja voittivat. Vuonna 307 Konstantinus meni naimisiin Maximianuksen tyttären Faustan kanssa. Vuonna 308 Maximianus yritti kapinoida poikaansa vastaan ja joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Vuonna 310 Maximianus yritti saada Konstantinuksen armeijat puolelleen mutta epäonnistui ja Konstantinus pakotti hänet tekemään itsemurhan.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maximianus oli naimisissa Syyriasta kotoisin olevan Eutropian kanssa. He saivat kaksi lasta, Maxentiuksen ja Faustan, jonka kanssa Konstantinus Suuri meni naimisiin. Flavia Maximiana Theodora, joka meni naimisiin Constantius I Chloruksen kanssa, oli luultavasti Eutropian lapsi aikaisemmasta avioliitosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alan K. Bowman et al.: The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-30199-8.
  • Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
  • Warren Treadgold: A History of the Byzantine State and Society. Standford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. An Online Encyclopedia of Roman Emperors – Diocletian
  2. Treadgold s. 13–15
  3. Treadgold s. 17
  4. The Cambridge Ancient History XII, s. 75

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maximianus.


Edeltäjä
Diocletianus
Rooman keisari
Hallitsijakumppani:
Diocletianus
Seuraaja
Galerius ja Constantius I Chlorus