Probus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imperator Caesar Marcus Aurelius Probus Pius Felix Invictus Augustus
Probus Musei Capitolini MC493.jpg
Probuksen rintakuva Musei Capitolinissa Roomassa.
Rooman keisari
276282
Edeltäjä Florianus
Seuraaja Carus
Tiedot
Syntynyt 19. elokuuta 232
Sirmium, Pannonia Inferior
Kuollut syyskuu tai lokakuu 282
Sirmium, Pannonia Inferior
Arvonimet Gothicus (277)
Germanicus Maximus (278)
Gothicus Maximus (278)
Persicus Maximus (279)
Medicus Maximus (279)
Aurelianus (hallitsi 270–275) roomalaisessa kolikossa.

Marcus Aurelius Probus (19. elokuuta 232syyskuu tai lokakuu 282) oli Rooman keisari vuosina 276282. Hän oli sotilaskeisari, ja useiden edeltäjiensä tavoin illyrialaista syntyperää. Itäinen armeija valitsi hänet keisariksi Tacituksen murhan jälkeen, jonka jälkeen Probus kukisti kilpailijansa Florianuksen. Suuren osan kaudestaan hän käytti taistelemalla valloittajia, etenkin germaaneja vastaan. Probus onnistui rauhoittamaan Reinin ja Tonavan rajaa ja hänen kautensa oli tärkeä 200-luvun kriisin päättymisen kannalta.[1] Probuksen sotilaat murhasivat hänet vuonna 282, kun hän oli matkalla kukistamaan usurpaattori Carusta.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura ennen keisariutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Probuksen varhaisista vuosista ei tiedetä paljoakaan. Hän syntyi 19. elokuuta 232 Sirmiumissa, Pannonia Inferiorissa. Hänen isänsä oli joko Maximus-niminen sotilastribuuni, tai Dalmatius-niminen puutarhuri. Probus toimi luultavasti tribuunina keisari Valerianuksen aikana, ja myöhemmin hän palveli ainakin Aurelianuksen armeijassa. Historia Augustan mukaan Aurelianus lähetti vuonna 272 Probuksen komentaman laivaston valtaamaan Egyptin provinssia palmyralaisilta. Probuksen joukot kukistivatkin palmyralaiset nopeasti ja pian provinssi oli Rooman hallinnassa. Vaikka Historia Augustan luotettavuus onkin kyseenalainen, ei ole mitään syytä etteikö Aurelianus antaisi näinkin tärkeää tehtävää kenraalilleen. Probus kuului todennäköisesti Aurelianuksen luotetuimpien ja parhaimpien kenraalien joukkoon. On mahdollista, että Aurelianus piti itse häntä todennäköisimpänä seuraajanaan, mutta tämä saattaa olla Probuksen omaa propagandaa.[3][4] Tacituksen aikana Probus nimitettiin idässä sijaitsevien provinssien johtoon (dux orientis).[5] Joskus hänet on sekoitettu erääseen Tenagino Probukseen, joka toimi Egyptin prefektinä Claudius Gothicuksen aikana.[6]

Nousu valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Tacitus kuoli kesäkuussa 276 Kappadokiassa. Pian tämän jälkeen hänen pretoriaaniprefektinsä Marcus Annius Florianus julistettiin keisariksi, mutta samaan aikaan Syrian, Palestiinan, ja Egyptin joukot julistivat Probuksen keisariksi. Florianus päätti marssia Probuksen joukkoja vastaan saadakseen rikkaan Egyptin provinssin haltuunsa nopeasti. Probus tiesi, että hänen joukkojensa lukumäärä oli paljon pienempi kuin vastustajan, joten hän päätti välttää taistelua. Florianus ei ollut saavuttanut joukkojensa täyttä luottamusta. Hänen sotilaansa eivät myöskään olleet tottuneet idän kuumaan ilmastoon, ja alkoivat pian kärsiä kovasta helteestä. Muutaman taisteluttoman viikon kuluttua Florianuksen joukot turhautuivat ja surmasivat komentajansa, tai pakottivat tämän tekemään itsemurhan. Taistelulta vältyttiin, ja Probus oli nyt valtakunnan kiistaton hallitsija.[4][7] Tämä tapahtui luultavasti elokuussa 276.[8]

Sotaretket Reinillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Probuksen tullessa keisariksi, tilanne Galliassa ja Reinin rintamalla oli huonontunut edelleen. Vaikka Aurelianus oli saanut suuria voittoja germaaneista, rajalinja Reinillä ja Tonavalla vaati jatkuvaa tarkkailua. Reinin alajuoksulla frankit olivat hyökänneet joen yli Galliaan. Etelämpänä longionit ja alemannit olivat myös ylittäneet Reinin ja hyökänneet Neckarjokea pitkin provinssiin.[9][10]

Probus oli konsulina vuonna 277. Hän marssitti armeijansa Vähästä-Aasiasta Propontiksen yli ja sitten Traakian, Moesian ja Pannonian provinssien läpi Reinille. Matkalla hän luultavasti soti gootteja vastaan, sillä hän otti jo tässä vaiheessa arvonimen Gothicus. Hän myös päätti teloituttaa loputkin Aurelianuksen murhaan osallistuneet upseerit ja sotilaat. Zosimoksen mukaan Probus teeskenteli sovintoa murhaan osallistuneiden henkilöiden kanssa ja houkutteli nämä illalliselle Perinthokseen Traakiaan (nykyinen Marmara Ereğli Turkin Euroopan puoleisessa osassa). Tarinan mukaan Probus vetäytyi kesken ruokailun toisaalle ja antoi sitten merkin sotilailleen, jotka surmasivat ruokaseurueen.[11]

Tämän jälkeen Probus kävi nopeasti Roomassa hakemassa senaatilta vahvistuksen keisariudestaan ja eteni armeijansa kanssa Reinille. Probus jakoi joukkonsa kahteen osastoon ja lähetti kenraalinsa taistelemaan frankkeja vastaan. Itse hän otti toisen armeijan komennon ja lähti longionien ja alemannien kimppuun. Sotaretket olivat menestyksekkäitä ja sekä Probus että hänen kenraalinsa olivat voittoisia. Zosimoksen mukaan roomalaiset onnistuivat kaappaamaan longionien päällikön Semnonin ja hänen poikansa, mutta vapauttivat heidät kun longionit lupasivat palauttaa sotasaaliinsa ja vangit. Zosimos kertoo, että eräs toinen longionien päällikkö nimeltään Igillus ei luovuttanut miestensä kaappaamia saaliita ja vankeja, jolloin Probus antoi vangita ja teloittaa hänet.[12][9]

Tämän jälkeen Probus soti burgundien ja vandaalien germaaniheimoja vastaan Raetian provinssissa. Roomalaisten armeija oli pienempi kuin germaanien, joten Probus päätti taistella mahdollisimman edullisissa asemissa. Hänen armeijansa onnistui ryhmittymään Liccajoen ja burgundien armeijan väliin. Probus käski tällöin sotilaitaan herjaamaan vihollista, ja yllyttämään heitä hyökkäämään. Burgundit lähtivätkin hyökkäykseen joen yli, mutta päästyään toiselle puolelle heidän rivinsä olivat hajonneet, ja Probus käski sotilaitaan hyökkäämään. Taistelu oli menestyksekäs ja päättyi roomalaisten voittoon. Tämän jälkeen burgundit lyötiin vielä toisessakin taistelussa. Kiinni jääneet värvättiin Rooman armeijaan ja lähetettiin Britanniaan. Kerrotaan, että yhdeksän germaaniheimojen kuningasta antautui Probukselle, mutta heitä ja heimojen nimiä on lähes mahdoton nimetä.[12][9][13]

Sotaretkien lisäksi Probus jälleenrakennutti 60 ryöstelyissä vahingoittunutta Gallian kaupunkia ja linnoitusta. Hän myös rakennutti lisää linnoituksia ja yritti korjata Gallian kehnoa taloudellista tilannetta muun muassa kannustamalla ihmisiä perustamaan lisää viinitarhoja. Probuksen sotaretket Galliassa ja Reinillä käsittivät luultavasti vuodet 277–278 tai 279. Vuonna 278 Probus otti arvonimen Germanicus Maximus,[12][9] ja Gothicus Maximus. Seuraavana vuonna hän oli kolmannen kerran konsulina.[14]

Taistelut Illyricumissa, Vähässä-Aasiassa ja Egyptissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunta vuonna 280.

Probus asutti suuria määriä germaaneja Rooman alueille. Muun muassa 100 000 bastarnia Traakiaan. Vuonna 279 Probus oli luultavasti Vähän-Aasian Kilikiassa, missä hän soti isaurialaisia vastaan. Zosimos kertoo, että isaurialainen rosvopäällikkö ja kapinallinen nimeltään Lydius oli joukkoineen ryöstellyt Kilikiaa ja Pamfyliaa sekä vallannut Lyykiassa sijaitsevan Kremnan kaupungin. Hänen omat miehensä lopulta surmasivat hänet. Historia Augusta mainitsee myös toisen päällikön nimeltään Palfurius tai Palfuerius, joka otettiin vangiksi ja teloitettiin. Lydius ja Palfurius/Palfuerius saattavat olla yksi ja sama henkilö, mutta asiasta ei ole varmuutta.[15] Joka tapauksessa levottomuudet olivat ilmeisesti tarpeeksi vakavia, joten Probuksen armeija saapui paikalle ja kukisti rosvot. Ehkäistäkseen väkivaltaisuuksien alkamisen uudestaan, Probus rakennutti linnoituksia alueelle ja antoi maita sotaveteraaneille.[16] Probus saattoi myös perustaa kolme uutta legioonaa, jotka sijoitettiin Isauriaan: Legio I Isaura Sagittarian, Legio II Isauran, ja Legio III Isauran.[14]

Myös Egyptissä oli levotonta. Blemmyae-heimoon kuuluneet paimentolaiset olivat liittoutuneet Ptolemaislaisten kanssa ja hyökänneet provinssiin Niiliä pitkin ja vallanneet Koptoksen kaupungin. Probus lähetti kenraalinsa Egyptiin maahantunkeutujia vastaan. Roomalaiset kukistivat blemmyit ja palauttivat järjestyksen provinssiin. Tämän jälkeen Probus jälleenrakennutti Niilin alueen siltoja, kanaaleja ja rantavalleja.[17] Vuonna 279 Probus otti arvonimet Persicus Maximus ja Medicus Maximus.[14]

Kapinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuonna 280 lyöty kolikko, jossa kuvataan Probusta ja Sol Invictus -jumalaa. Ympärillä kiertää teksti: "IMP·C·PROBUS·INVIC·P·F·AUG". (Imperator Caesar Probus Invictus Pius Felix Augustus, suom. Ylipäällikkö Caesar Probus, voittamaton, hurskas ja menestyksekäs Augustus).

Vuonna 280 Probus suunnitteli sotaretkeä itään Persiaa vastaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt lähteä matkaan, kun tuli tieto lukuisista keisariksi julistautuneista usurpaattoreista ympäri valtakuntaa. Näistä vallananastajista ei tiedetä kovinkaan paljon, ja monet lähteet ovat ristiriitaisia toistensa kanssa. Myös kapinoiden kronologia on epävarma. Kapinat olivat kuitenkin tarpeeksi vakavia, joten Probuksen täytyi lykätä Persian sotaretkeä ja lähteä kukistamaan usurpaattoreita.[18]

Historia Augustan mukaan Gallian Lugdunumissa eräs Proculus kapinoi Probusta vastaan tuntemattomista syistä. Proculuksella oli ilmeisesti suhteita frankkeihin ja hän toivoi että he saapuisivat hänen avukseen. Frankit kuitenkin luovuttivat Proculuksen Probukselle. Ilmeisesti suunnilleen samoihin aikoihin eräs Bonosus kapinoi keisaria vastaan. Bonosus oli Reinin laivaston komentaja, joka oli jostakin syystä epäonnistunut laivojen suojelemisessa, jolloin germaanit olivat polttaneet ne. Peläten seurauksia, hän julistautui keisariksi. Bonosus oli erehdyksestään huolimatta taitava komentaja, ja Probuksen täytyi lähettää suuri armeija kapinaa kukistamaan. Lopulta Bonosus tajusi, että tilanne oli toivoton ja teki itsemurhan hirttäytymällä. Probus antoi säästää Bonosuksen lapset ja hänen vaimonsa.[18]

Vuonna 281 Julius Saturninus, yksi Probuksen kenraaleista Syriassa julistautui myös keisariksi joko Syriassa, tai Egyptissä. Antiikin lähteet ovat ristiriidassa toistensa kanssa, joten kapinan tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Historia Augustan mukaan Aurelianus oli asettanut Saturninuksen idän armeijan johtoon, ja hän julistautui keisariksi Aleksandriassa ja lähti sitten Palestiinaan. Aurelius Victorin, Eutropiuksen ja Orosiuksen mukaan kapinan keskus oli Egyptissä. Zosimoksen mukaan taas hän oli Syrian maaherra. Saturninuksen omat sotilaat kuitenkin murhasivat hänet, ennen kuin Probus ehti paikalle kukistamaan kapinaa.[18][19]

Probus vietti triumfin voittojensa kunniaksi vuonna 281. Samana vuonna hän oli myös konsulina yhdessä Gaius Junius Tiberianuksen kanssa. Valtakunnassa oli nyt rauhallista moneen vuoteen, joten Probus pystyi keskittymään rauhanomaisiin asioihin. Hän rohkaisi Gallian, Pannonian, ja Moesian asukkaita perustamaan lisää viinitarhoja. Tilanne oli jopa niin rauhallinen, että Probus pystyi käyttämään armeijan sotilaita viiniköynnösten istuttamisessa.[18][20]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 282 Probus oli jälleen konsulina. Hän aikoi nyt lähteä itään sotimaan Persiaa vastaan. Probus pääsi Sirmiumiin asti, kun tuli tieto että Raetian ja Noricumin joukkojen komentaja ja pretoriaaniprefekti Marcus Aurelius Carus oli julistautunut keisariksi. Probus lähetti joukkoja Carusta vastaan, mutta nämä loikkasivat Caruksen puolelle. Pian tämän jälkeen Probuksen omat sotilaat päättivät myös siirtyä Caruksen puolelle, ja murhasivat Probuksen Sirmiumissa, luultavasti syys-joulukuussa.[21] Probus haudattiin murhapaikan lähistölle.[22]

Probusta pidettiin suuressa arvossa 300-luvulla. Hänet muistettiin erityisesti lukuisista julkisista töistään Egyptissä, Galliassa, ja Tonavalla. Hänen tavoitteensa oli entistää sodissa ja kapinoissa kärsineitä kaupunkeja ja parantaa provinssien taloudellista tilannetta. Historia Augustan mukaan Probus julisti ettei lähitulevaisuudessa tarvitsisi käydä enää sotia, eikä näin ollen sotilaitakaan tarvittaisi. Ilmeisesti hänen sotilaansa eivät kuitenkaan yhtyneet Probuksen näkemyksiin ja joukkojen käyttäminen julkisissa töissä pahensi keisarin ja armeijan suhdetta, mikä lopulta johti Probuksen murhaan.[2][23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Southern s. 128
  2. a b Scarre s. 191
  3. Watson s. 70
  4. a b Watson s. 108
  5. Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, s. 459. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  6. Mahon: Probus's Background
  7. Southern s. 127–128
  8. Mahon: Accession to Power
  9. a b c d Mahon: Probus in the West: 276-279
  10. Southern s. 128–129
  11. Rooman keisarit s. 288
  12. a b c Southern s. 129
  13. Rooman keisarit s. 289
  14. a b c Jona Lendering: Probus Livius.org. Viitattu 18.2.2009. (englanniksi)
  15. Southern s. 129–130
  16. Mahon: Events in the East 279-280
  17. Mahon: Probus's Military and Economic Activities In Egypt
  18. a b c d Mahon: The Revolts of Proculus, Bonosus, and Saturninus
  19. Southern s. 130
  20. Southern s. 131
  21. Southern s. 131–132
  22. Scarre s. 192
  23. Rooman keisarit s. 291

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä
Florianus
Rooman keisari
 
Seuraaja
Carus
  Edeltäjä:
Imp. Caesar M. Claudius Tacitus Augustus ja Aemilianus
Rooman konsuli
Paulinuksen kanssa
vuonna 277
Seuraaja:
Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Virius Lupus
  Edeltäjä:
Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Paulinus
Rooman konsuli
Virius Lupuksen kanssa
vuonna 278
Seuraaja:
Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Nonius Paternus
  Edeltäjä:
Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Virius Lupus
Rooman konsuli
Nonius Paternuksen kanssa
vuonna 279
Seuraaja:
(Valerius?) Messalla ja (Vettius?) Gratus
  Edeltäjä:
(Valerius?) Messalla ja (Vettius?) Gratus
Rooman konsuli
Gaius Junius Tiberianuksen kanssa
vuonna 281
Seuraaja:
Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Victorinus
  Edeltäjä:
Imp. Caesar M. Aurelius Probus Augustus ja Gaius Junius Tiberianus
Rooman konsuli
Victorinuksen kanssa
vuonna 282
Seuraaja:
Imp. Caesar M. Aurelius Carus Augustus ja Imp. Caesar M. Aurelius Carinus Augustus