Galerius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keisari Galerius roomalaisessa kolikossa
Lähikuva Galeriuksen riemukaaresta Thessalonikissa.
Galeriuksen riemukaari Thessalonikissa.
Galeriuksen mausoleumi.

Gaius Galerius Valerius Maximianus (noin 250 – toukokuu 311) oli Rooman keisari 305311. Keisari Diocletianus teki Galeriuksesta apukeisarinsa, eli caesarin, vuonna 293. Diocletianuksen luomassa tetrarkiassa Roomaa hallitsi kaksi keisaria (Diocletianus ja Maximianus) ja heidän kaksi apukeisariaan (Galerius ja Constantius). Keisarit jakoivat valtakunnan niin että Diocletianus hallitsi Itä-Roomaa ja Maximianus Länsi-Roomaa. Kun Diocletianus ja Maximianus luopuivat viroistaan vuonna 305 korottivat he Galeriuksen ja Constantiuksen augustukseiksi. Galeriuksen apukeisariksi nousi samalla hänen veljenpoikansa Maximinus ja Constantiuksen caesariksi nousi Galeriuksen ystävä Severus. Galerius oli kahdesta augustuksesta selvästi vaikutusvaltaisempi. Galeriusta syytetään yleensä Diocletianuksen aikana puhjenneista vainoista kristittyjä kohtaa.

Constantiuksen kuoleman jälkeen vuonna 306 julisti armeija hänen poikansa Konstantinuksen augustukseksi Britanniassa. Myös eläkkeeltä palannut Maximianus ja hänen poikansa Maxentius julistautuivat keisareiksi Italiassa. Galerius yritti hillitä vallanhavittelijoita nimittämällä Severuksen Länsi-Rooman augustukseksi ja Konstantinuksen caesariksi. Maximianus ja Maxentius tappoivat kuitenkin Severuksen ja vuonna 307 Galerius hyökkäsi Italiaan, mutta epäonnistui lyömään vastustajansa. Galerius nimitti nyt Liciniuksen Länsi-Rooman augustukseksi.

Galerius kuoli vuonna 311, luultavasti paksusuolen syöpäänlähde?.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caesarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galerius syntyi Traakiassa ja kunnostautui Aurelianuksen ja Probuksen armeijoissa. Kun keisari Diocletianus perusti tetrarkian vuonna 293, Galeriuksesta tuli caesar, eli nuorempi keisari Constantius I Chloruksen kanssa. Galerius meni naimisiin Diocletianuksen tyttären Valerian kanssa.

Caesariksi nimityksen jälkeen Galerius sai hallittavakseen Persian vastaisen rajan ja Egyptin. Aluksi hän kukisti Egyptissä puhjenneen kapinan ja kukisti Etelä-Egyptin tunkeutuneita hyökkääjiä. Persian uusi kuningas Narseh valmisteli myös sotaa ja vuoden 296 lopulla hän hyökkäsi Armeniaan. Galerius hyökkäsi persialaisia vastaan Armeniassa, mutta Narsehin joukot kukistivat kuitenkin hänet ja hän joutui pakenemaan. Diocletianus saapui Balkanilta auttamaan Galeriusta lisäjoukkojen kanssa. Samoihin aikoihin puhkesi Egyptissä entistä vakavampi kapina, kun eräs Aurelius Achilleus julistautui keisariksi.[1][2] Diocletianus jätti Galeriuksen huolehtimaan persialaisista ja matkusti itse Egyptiin. Galerius haki Balkanilta lisäjoukkoja joiden avulla hän murskasi Narsehin joukot ja sai vangittua kuninkaan perheen. Narseh pääsi itse pakenemaan. Galerius jatkoi voittoaan hyökkäämällä Mesopotamiaan.[2]

Samalla Diocletianus sai pian kapinan Egyptissä kukistettua. Galeriuksen voittojen jälkeen persialaiset olivat valmiita rauhantekoon vuonna 299. Uuden rauhansopimuksen mukaan Armeniasta ja Iberiasta tuli Rooman klienttejä. Samalla Persia luovutti Roomalle ja Armenialle alueita. Persialta saadut alueet, vaikkakin vaivaiset, olivat valtakunnan ainoat valloitukset vuosisataan. Rooman itäraja oli tämän jälkeen rauhallinen monen vuoden ajan. Samaan aikaan Persian sodan aikana Constantius oli kukistanut Britanniassa puhjenneen kapinan ja Maximianus oli murskannut erään kapinan Afrikassa. Diocletianus lähetti tämän jälkeen Galeriuksen Balkanille ja otti Anatolia, Syyrian ja Egyptin omaan johtoonsa. Galerius sai hallittavakseen Pannonian, Moesian ja Traakian diokeesit.[2]

Augustuksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 305 Diocletianus luopui vallasta ja Galeriuksesta tuli valtakunnan itäosan augustus. Caesarikseen hän valitsi Maximinus Daian ja lännessä hänen tahdostaan caesariksi nousi Flavius Valerius Severus.

Kun augustus Constantius kuoli vuonna 306 armeija huusi hänen poikansa Konstantinuksen keisariksi. Galerius hyväksyi Konstantinuksen caesariksi ja Severuksen augustukseksi. Maximianus ja hänen poikansa Maxentius julistautuivat augustuksiksi Roomassa vuonna 307 ja löivät Severuksen. Galeriuksen yritettyä vallata Italian pidettiin keisareitten välillä kokous Carnuntumissa. Galerius teki ystävästään Liciniukseta lännen augustuksen.

Galerius sairasti viimeiset vuotensa jotain sairautta, ilmeisesti syöpää. Hän kuoli vuonna 311.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alan K. Bowman et al.: The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-30199-8.
  • Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
  • Warren Treadgold: A History of the Byzantine State and Society. Standford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Galerius.


Edeltäjä
Diocletianus ja Maximianus
Rooman keisari
Hallitsijakumppanit
Constantius I Chlorus, Flavius Valerius Severus ja Licinius
Seuraaja
Licinius ja Maximinus