Länsi-Rooman valtakunta
Wikipedia
Länsi-Rooman valtakunnalla tarkoitetaan Rooman valtakunnan läntistä puoliskoa. Diocletianus jakoi Rooman valtakunnan kahtia itäiseen ja läntiseen puoliskoon vuonna 285. Itäistä puoliskoa kutsuttiin Itä-Rooman valtakunnaksi, joka tunnetaan tänä päivänä myös Bysantin valtakuntana.
Jakaantumisen jälkeen Rooma ei enää ollut valtakunnan pääkaupunki. Vuonna 286 Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupungiksi tuli Mediolanum (nykyisin Milano). Vuonna 402 pääkaupungiksi tuli Ravenna.
Läntinen valtakunta oli olemassa ajoittaisesti useana ajanjaksona kolmannen ja viidennen vuosisadan välissä Diocletianuksen Tetrarkian sekä Konstantinus Suuren ja Julianus Apostatan suorittamien uudelleenyhdistymisten jälkeen. Theodosius I (375-395) oli viimeinen Rooman keisari. Theodosiuksen kuoleman jälkeen vuonna 395 Rooman valtakunta jaettiin pysyvästi. Käytännössä Länsi-Rooman valtakunta lakkasi olemasta, kun Romulus Augustus luopui Odovakarin painostamana kruunustaan 4. syyskuuta 476, tai viimeistään keisari Julius Nepoksen kuoltua vuonna 480.
Länsi-Rooman valtakunnan vähittäinen sortuminen aloitti keskiaikana tunnetun aikakauden Länsi-Euroopan historiassa.
