Länsi-Rooman valtakunta
Wikipedia
Länsi-Rooman valtakunnalla tarkoitetaan Rooman valtakunnan läntistä puoliskoa. Diocletianus jakoi Rooman valtakunnan kahtia itäiseen ja läntiseen puoliskoon vuonna 285. Itäistä puoliskoa kutsuttiin Itä-Rooman valtakunnaksi, joka tunnetaan tänä päivänä myös Bysantin valtakuntana. 300-luvulla Konstantinus Suuri ja Julianus Apostata suorittivat Rooman uudelleenyhdistämisen. Theodosius I (375-395) oli viimeinen yhtenäisen Rooman keisari. Theodosiuksen kuoleman jälkeen vuonna 395 Rooman valtakunta jaettiin uudestaan ja pysyvästi.
Jakaantumisen jälkeen Rooma ei enää ollut valtakunnan pääkaupunki. Vuonna 286 Länsi-Rooman pääkaupungiksi tuli Mediolanum eli nykyinen Milano, ja vuonna 402 Ravenna.
Käytännössä Länsi-Rooman valtakunta lakkasi olemasta, kun Romulus Augustus luopui Odovakarin painostamana kruunustaan 4. syyskuuta 476, tai viimeistään keisari Julius Nepoksen kuoltua vuonna 480.
Länsi-Rooman valtakunnan vähittäinen sortuminen merkitsi vanhana aikana eli antiikkina tunnetun aikakauden loppua Länsi-Euroopan historiassa ja tämän geologisen alueen siirtymistä keskiajan aikakauteen.