Habsburgien monarkia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Habsburgien monarkia
1526 – 1804
Flag of the Habsburg Monarchy.svg   Greater Coat of Arms of Leopold II and Francis II, Holy Roman Emperors.svg
Habsburgien monarkian lippu Habsburgien vaakuna
Habsburg Hereditary Lands (1789).svg
Habsburgien monarkia vuonna 1789
Valtiomuoto useiden kuningas-, herttua- ja ruhtinaskuntien personaaliunioni
Pääkaupunki Wien (1526–1583),
Praha (1583–1611),
Wien (1611–1804)
Uskonnot valtionuskontona katolisuus,
muita tunnustettuja uskontoja;

kalvinismi, luterilaisuus, ortodoksisuus, juutalaisuus, utrakismi[1]

Virallinen kieli latina, saksa
Yleisimmät kielet saksa, unkari, tsekki, kroatia,

romania, slovakia, sloveeni, hollanti, italia, puola, ruteeni, bosnia, serbia, ranska

Edeltäjä(t) Itävallan arkkiherttuakunta,
Unkarin kuningaskunta,
Böömin kuningaskunta
Motto Fiat iustitia, et pereat mundus (Tapahtukoon oikeus, vaikka maailma hukkuisi)
Kansallislaulu Gott erhalte Franz den Kaiser
Huomautuksia Utrakismi oli Tšekin tunnustettu pääkirkko, kunnes se vuonna 1627 kiellettiin.
Saksa syrjäytti latinan virallisena kielenä 1784[2]

Habsburgien monarkia tai Habsburgien valta­kunta on histori­oitsi­joiden käyttämä epä­virallinen yhteis­nimi niille maille ja maa­kunnille, jotka olivat Habsburg-suvun nuoremman itävaltalaisen haaran hallinnassa vuoteen 1780 ja sen jälkeen Habsburg-Lorraine-suvun hallinnassa vuoteen 1918. Monarkia käsitti vuosi­satojen ajan useita keskenään personaaliunionissa olleita valtioita sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisari­kunnan alueella että sen ulko­puolella. Niillä oli yhteinen hallitsija, mutta muutoin ne olivat eri valtioita. Dynastisena pää­kaupunkina oli Wien, paitsi vuosina 1583–1616 Praha.[3]

Vuonna 1804 Habsburgien monarkiaan kuuluneet maat yhdistettiin Itävallan keisari­kunnaksi, joka vuonna 1867 muutettiin Itävalta-Unkarin kaksois­monarkiaksi.

Monet Habsburg-suvun hallitsijat valittiin myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisari­kunnan keisareiksi, ennen kuin tämä keisari­kunta vuonna 1806 lakkautettiin.[4][5] Habsburgien monarkiaa ei kuitenkaan voida samastaa keisari­kunnan kanssa, sillä sillä missään vaiheessa niiden alueet eivät olleet samat: Habsburgien monarkia käsitti alueita myös keisari­kunnan ulko­puolella, ja toisaalta suurimmassa osassa keisari­kuntaa keisarilla oli vain nimellinen yli­valta ja alueita hallitsivat muihin dynastioihin kuuluneet ruhtinaat. Habsburgien monarkia ei myöskään käsittänyt kaikkia alueita, joilla oli Habsburgien sukuun kuulunut hallitsija, sillä sen jälkeen, kun Kaarle V vuonna 1556 jakoi hallitsemansa maat kahden poikansa kesken, Espanjaa hallitsi saman suvun vanhempaan, espanjalaiseen haaraan kuulunut kuningas vuoteen 1700 saakka, mutta puhuttaessa Habsburgien monarkiasta kyseisenä aikana tarkoitetaan yleensä vain suvun nuoremman, itä­valtalaisen haaran hallitsemia maita.

Alkuperä ja laajeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habsburg-suku on peräisin Habsburgin linnasta nykyisessä Sveitsissä, ja vuodesta 1279 lähtien se hallitsi Itävaltaa, ns. Habsburgin perintömaita. Suku nousi yleis­eurooppalaisesti tärkeäksi mahti­tekijäksi sen jälkeen, kun keisari Maksimilian I oli ensimmäisessä Wienin kongressissa 1515 sopinut avio­liitosta ja adoptiosta.[3] Hänen adoptio­poikansa, Unkarin ja Böömin kuningas Ludvig II, kuoli vuonna 1526[3] Mohácsin taistelussa Turkkia vastaan, minkä jälkeen keisari Kaarle V:n nuorempi poika Ferdinand I valittiin Unkarin ja Böömin kuninkaaksi.[6]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monarkian alueista käytettiin eri vaiheissa seuraavia nimiä:

  • Habsburgien monarkia tai Itävallan monarkia (1526–1804). Tämä oli epä­virallinen, mutta omana aikanaankin hyvin yleisesti käytetty nimi. Habsburgien hallinnassa olleilla alueilla ei ollut virallista yhteis­nimitystä. Nimityksellä "Habsburgien monarkia" voidaan kuitenkin viitata myös koko ajan­jaksoon 1276–1918, jolloin Habsburgit hallitsivat Itävaltaa, alkujaan arkki­herttuoina, myöhemmin vuodesta 1804 keisareina.
  • Itävallan keisarikunta (saks. Kaisertum Österreich, 1804–1867). Tämä oli valtakunnan virallinen nimi.
  • Itävalta-Unkari tai Itävalta-Unkarin keisari­kunta (1867–1918). Tämä oli valtakunnan virallinen nimi. Epä­virallisesti siitä käytettiin usein myös nimityksiä Tonavan monarkia (saks. Donaumonarchie) tai kaksois­monarkia (saks. Doppel-Monarchie).
  • Kruununmaat (saks. Kronländer, 1849–1918). Tätä nimitystä käytettiin vuodesta 1849 lähtien kaikista Itävallan, myöhemmin Itävalta-Unkarin eri osista. Unkarin kuningas­kuntaa ei pidetty "kruunun­maana" enää Itävalta-Unkarin muodostamisen jälkeen 1867, minkä vuoksi "kruunun­mailla" tarkoitettiin niitä kuningas­kuntia ja maita, jotka olivat edustettuina Keisarillisessa neuvostossa (Die im Reichsrate vertretenen Königreiche und Länder).

Keisari­kunnan unkarilaiseen osaan kuuluneita alueita kutsuttiin "Pyhän Tapanin pyhän Unkarin kruunun maiksi" tai "Pyhän Tapanin kruunun maiksi" (saks. Länder der Heiligen Stephans Krone). Böömiä taas kutsuttiin "Pyhän Venceslauksen kruunun maiksi" (saks. Länder der Wenzels-Krone).

Valtakunnan eräiden pienempien alueiden nimiä olivat:

  • Itävaltalaiset maat (saks. Österreichisce Länder) tai "Itävallan arkki­herttua­kunnat" (saks. Erzherzogtúmer von Österreich) – maat Enns-joen ylä- ja alapuolella (saks. ober und unter der Enn, 996–1918). Tämä on historiallinen nimi nille Itävallan arkki­herttua­kunnan osille, joista 12. marraskuuta 1918, keisari Kaarle I:n luovuttua kruunusta, muodostettiin nykyinen Itävallan tasavalta.
  • Perintömaat (saks. Erblande tai Erbländer), joista keskiajalta vuoteen 1849 tai 1918 saakka käytettiin myös nimityksiä Itävallan perintömaat (saks. Österreichische Erblande) tai saksalaiset perintömaat. Ahtaammassa mielessä näitä olivat Habsburgien "alkuperäiset" itä­valtalaiset alueet, joihin luettiin myös Krain, mutta ei Galitsiaa, italialaisia alueita eikä Itävallan Alanko­maita. Laajemmassa mielessä, alkujaan vuodesta 1526 ja lopullisesti vuodesta 1620 tai 1627 lähtien, perintö­maihin luettiin myös Böömin kruunun maat. Vuoden 1849 perustus­lailla tämä nimitys korvattiin termillä "kruunun­maat", mutta vanhaa nimeä käytettiin usein tämän jälkeenkin.
    Perintömaihin kuului myös monia pieniä alueita, jotka olivat esimerkiksi ruhtinas-, herttua- tai kreivi­kuntia, ja niistä joidenkin nimet esiintyivät Habsburg-hallitsijoiden titulatuurissa.

Alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habsburgien monarkian alueen laajeminen

Habsburgien hallitsemat alueet vaihtelivat eri aikoina, mutta sen keskeisimmän ja pysyvimmän osan muodostivat seuraavat:

  • Böömin kruununmaat, joihin alun perin kuului viisi maata: Böömi, Määri, Sleesia sekä Ylä- ja Ala-Lusatia. Keisari Ferdinand I valittiin Böömin kuninkaaksi 1526.
    • Lusatia menetettiin Saksille vuonna 1635.
    • Suurimman osan Sleesiasta valloitti Preussi vuosina 1740-1742, ja jäljelle jäänyttä osaa Itävallan Sleesiaa, hallittiin Ylä- ja Ala-sleesian herttuakuntana
  • Unkarin kuningaskunta. Osmanien valtakunta ja sen vasallivaltio, Transilvanian ruhtinaskunta, valloittivat kaksi kolmas­osaa Unkarin keski­aikaiseen kuningas­kuntaan kuuluneista alueista, kun taas Habsburgien alueisiin kuuluivat vain sen läntisin ja pohjoisin osa, joita virallisesti edelleen sanottiin Unkarin kuningas­kunnaksi. Vuonna 1699, Osmanien ja Habsburgien sotien päätyttyä, laajempi osa Unkarin keski­aikaisen kuningas­kunnan alueista siirtyi Habsburgeille ja vuonna 1718 vielä lisää alueita, mutta osa Unkarin keski­aikaisista alueista, varsinkin Savan ja Tonavan etelä­puoliset, pysyivät osmanien hallinnassa.
Europa regina, Habsburgien hallitseman Euroopan symboli
Sotilasraja, jossa sotilaat puolustivat valtakuntaa Osmanien Turkkia vastaan, 1756

Eri aikoina Habsburgien hallinnassa olivat myös seuraavat maat, osa niistä suvun muiden jäsenten alaisuudessa:

Näiden alueiden rajat vaihtelivat edellä ilmoitettuna ajan­jaksona, ja joitakin niistä hallitsivat Habsburgin suvun muut jäsenet kuin suvun päämies. Habsburgeille kuului myös Pyhän Rooman keisarin arvo vuosina 1438–1740 ja uudestaan 1745–1806.

Monarkian ominaispiireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habsburgien monarkian alueet eivät koskaan muodostaneet yhtä maata, vaan jokaista maa­kuntaa hallittiin eri tavalla. Ennen 1600-luvun puoli­väliä ne eivät aina edes olleet saman henkilön hallinnassa, vaan suvun nuoremmat jäsenet hallitsivat usein joitakin osia Perintö­maista. Maria Teresian ja varsinkin hänen poikansa Joosef II:n aikana 1700-luvulla valta­kunnalle yritettiin luoda keskitetty hallinto, mutta monet heidän uudistuksensa peruutettiin, kun varsinkin Joosefin radikaalimmat toimen­piteet saivat osakseen laajaa vastustusta. Varo­vaisem­massa muodossa yhtenäistä­mistä kuitenkin jatkettiin Ranskan vallan­kumouksen aikoina ja sitä seuranneena Metternichin pitkänä valta­kautena.

Vuodesta 1849 lähtien pyrittiin entistä määrä­tietoisemmin keskitettyyn hallintoon sen jälkeen, kun vuonna 1848 oli valtakunnan monissa osissa esiintynyt vallan­kumousy­rityksiä. Silloin ministerit yrittivät ensimmäisen kerran muuttaa monarkian keskitetyksi byro­kraattiseksi, Wienistä käsin johdetuksi valtioksi. Erityisesti Unkarin kuningas­kunta lakkasi olemasta erillinen kokonaisuus, ja se jaettiin moniin piirikuntiin. Sen jälkeen kun Habsburgit hävisivät vuosien 1859 ja 1866 sodat, tästä politiikasta luovuttiin, ja erinäisten muutamia vuosia kestäneiden kokeilujen jälkeen päädyttiin vuonna 1867 päädyttiin kuuluisaan Itävalta-Unkarin kompromissiin, jossa muodostiin Itävalta-Unkarin kaksois­monarkia. Unkari sai itsenäisyytensä ja oman parlamenttinsa, ja sillä oli Habsburgien muiden maiden kanssa vain yhteinen hallitsija sekä yhteinen ulko- ja sotilas­politiikka. Vaikka myös Habsburgien ei-unkarilaisilla mailla, joita usein, joskin virheellisesti, nimitettiin "Itävallaksi", oli oma keskus­parlamenttinsa (valta­kunnan­neuvosto, Reichsrat) ja ministeriöt, niitäkään ei voitu pitää aidosti yhtenäisenä valtiona, mikä osoitti jo niiden virallinen nimi "Valta­kunnan­neuvostossa edustetut kuningas­kunnat ja maat". Kun Itävalta-Unkarin miehittämänä kauan ollut Bosnia ja Herzegovina lopulta virallisestikin liitettiin valta­kuntaan vuonna 1908, sitä ei yhdistetty valta­kunnan kumpaankaan puoliskoon, vaan sitä hallitsi niiden yhteinen valtiovarain­ministeriö.

Itävalta-Unkari romahti eri kansalli­suuksien välisten ratkaise­matto­mien kiistojen seurauksena, jotka huipentuivat valta­kunnan hävitessä ensimmäisessä maailman­sodassa. Seuranneissa rauhan­sopimuksissa laajoja alueita luovutettiin Romanialle ja Italialle sekä myös uusille valtioille: Puolalle ja Serbien, kroaattien ja sloveeenien kuningas­kunnalle (myöhemmälle Jugoslavialle). Samalla muodostettiin eräistä Itävalta-Unkariin kuuluneista alueista Tšekkoslovakia. Itävaltaan kuuluviksi jäivät vain entisten Perintö­maiden saksan­kieliset alueet, ja Unkariin vain vanhan kuningas­kunnan unkarilaiset keski­osat.

Habsburgien alueet Habsburgien monarkian ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habsburgien alueet vuonna 1700. Habsburgien monarkia merkitty keltaisella, suvun espanjalaisen haaran hallitsemat alueet punaisella.

Habsburgien monarkiaa ei tule sekoittaa muihin alueisiin, joita saman suvun jäsenet ovat eri aikoina hallinneet. Suvun vanhempi espanjalainen haara hallitsi Espanjaa ja useita muita alueita vuodesta 1516, kunnes tämä sukuhaara vuonna 1700 sammui. Eräs nuorempi suku­haara hallitsi Toscanaa vuosina 1765–1801 ja uudelleen 1814–1859. Toscanasta välillä karkotettuna tämä suku­haara hallitsi Salzburgia 1803–1805 ja Würzburgia 1805–1814. Toinen suku­haara hallitsi Vorlandea 1803–1805 ja Modenan herttuakuntaa 1814–1859, kun taas Marie Louise, Napoleonin toinen puoliso ja Itävallan keisari Fransin tytär, hallitsi Parmaa 1814–1847. Lisäksi Meksikon toista keisari­kuntaa hallitsi vuosina 1863–1867 Frans Joosefin veli Maksimilian I.

Hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habsburg[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian II, Pyhä Rooman keisari, ja hänen puolisonsa Maria lapsineen.

Habsburg-Lorraine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joosef II 1780–1790
  • Lepold II 1790–1792, vuosina 1765–1790 "Toscanan suurherttua"
  • Frans II 1792–1835, tuli Itävallan keisariksi vuonna 1804 nimellä Frans I, sillä järjestys­numerointi aloitettiin samalla alusta,
  • Ferdinand I 1835–1848
  • Frans Joosef 1848–1916
  • Kaarle I 1916–1918

Habsburgien monarkia kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisin Habsburgien valta­kunnan myöhäis­vaiheita käsittelevä romaani on Stefan Zweigin Eilispäivän maailma.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Habsburg monarchy

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ingrao, Charles. The Habsburg Monarchy, 1618–1815 (2000) excerpt and text search
  • Ingrao, Charles. In Quest and Crisis: Emperor Joseph I and the Habsburg Monarchy (1979)
  • Kann, Robert A. A History of the Habsburg Empire: 1526–1918 (U of California Press, 1974)
  • Carlile Aylmer Macartney: The Habsburg Empire, 1790–1918, New York, Macmillan 1969.
  • McCagg, Jr., William O. A History of the Habsburg Jews, 1670–1918 (Indiana University Press, 1989)
  • Oakes, Elizabeth and Eric Roman. Austria-Hungary and the Successor States: A Reference Guide from the Renaissance to the Present (2003)
  • Robert John Weston Evans, The Making of the Habsburg Monarchy, 1550–1700: An Interpretation, Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-873085-3.
  • Alan Sked: The Decline and Fall of the Habsburg Empire, 1815–1918, London: Longman, 1989.
  • Henry Wickham Steed ym.: A short history of Austria-Hungary and Poland. {{{Julkaisija}}}, 1914. Teoksen verkkoversio.
  • A. J. P. Taylor: The Habsburg monarchy, 1809–1918: a history of the Austrian Empire and Austria-Hungary, (London: Penguin Books. 2nd ed. 1964) excerpt and text search