Latinalaiset aakkoset

Wikipedia

Alueet, joilla käytetään latinalaista aakkostoa. Tummanvihreillä alueilla se on yksinomaisessa käytössä, vaaleanvihreällä merkityillä jonkin muun kirjaimiston ohella.

Latinalaiset aakkoset eli roomalaiset kirjaimet ovat laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi kreikkalaisesta etruskien aakkoston kautta Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa.

• K oli käytössä vain harvoissa sanoissa (Karthago ja kalendae)
• Kirjain I oli käytössä sekä vokaalia /i/ että konsonanttia /j/ tarkoittamaan
• V oli käytössä sekä sekä vokaalia /u/ että konsonanttia /w/ (→ myöhemmin /v/) tarkoittamaan

G otettiin käyttöön ilmeisesti 200-luvulla eaa. C:n muunnelmana. Y ja Z omaksuttiin kreikasta 100-luvulla. Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla. Roomalaiset eivät tehneet eroa suurten ja pienten kirjaimien välillä; pienet kirjaimet muodostuivat vasta keskiajalla kursiivista.

Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa. Se on levinnyt myös muiden alueiden kielten kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkissa ja vietnamissa.

[muokkaa] Nykyiset kirjaimet

[muokkaa] Isot kirjaimet

[muokkaa] Pienet kirjaimet

[muokkaa] Diakriittiset merkit

Pääartikkeli: Diakriittiset merkit

Tarpeen vaatiessa, yleensä kirjoitusjärjestelmän fonetisoimiseksi kirjaimistoon on lisätty uusia kirjaimia tai tarkkeita olemassa oleviin kirjaimiin. Tällaisia ovat:

• Treema (Umlaut), eli kirjaimen yläpuoliset pisteet: ü, ä, ö
• Sedilji (koukku): ç, ş
• Ogonek (häntä): ą, ę
• Akuutti: á, í, é
• Gravis: à, è
• Caron (hattu): š, ž, č
• Sirkumfleksi: ô, ê, ĝ
• Tilde: ã, õ, ñ
• Macron (pituusmerkki): ā, ē, ī
• Breve (Lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
• Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł

Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ). Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä, kuten Œ œ, Æ æ ja saksan ß.