Galba

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Galba
Rooman keisari
Valtakausi 8. kesäkuuta 68 – 15. tammikuuta 69
Edeltäjä Nero
Seuraaja Otho
Syntynyt 24. joulukuuta 3 eaa.
lähellä Terracinaa
Kuollut 15. tammikuuta 69 (70 vuotta)
Rooma, Italia
Puoliso Aemilia Lepida
Lapset Lucius Calpurnius Piso Frugi Licinianus (adoptoitu)
Isä Gaius Sulpicius Galba
Äiti Mummia Achaica

Servius Sulpicius Galba Augustus (synt. Servius Sulpicius Galba, myöh. Lucius Livius Ocella Sulpicius Galba, yleisesti Galba) (24. joulukuuta 3 eaa.15. tammikuuta 69) oli Rooman keisari, joka hallitsi 8. kesäkuuta 6815. tammikuuta 69. Hän oli niin kutsutun neljän keisarin vuoden ensimmäinen keisari.

Galba oli konsulina vuonna 33. Hänet tunnettiin ankarista otteistaan. 30-luvun lopulla hän toimi Ylä-Germanian maaherrana, 40-luvulla African provinssin maaherrana. 50-luvulla hän vetäytyi julkisuudesta, mutta vaikuttaa odottaneen jotakin erikoista tapahtuvan päätellen siitä, että hänellä oli aina matkustaessaan miljoonan sestertiuksen arvosta kultaa mukanaan. Vuonna 61 hänestä tuli Hispania Tarraconensiksen maaherra. Hän oli Neroa vastaan suunnatun Julius Vindexin johtaman vallankumouksen alkaessa vuonna 69 Hispaniassa. Hänet pyydettiin keisariksi päivää ennen Neron kuolemaa.

Galba tuli keisariksi yli 70-vuotiaana. Roomaan saapumisen jälkeen Galba osoittautui kitsaaksi ja ankaraksi. Tacitus kertoo pretoriaanikaartin vaatineen rahalahjoitusta, joka Galban nimissä oli aiemmin annettu. Galban vastaus oli: ”En osta joukkojani, vaan värvään ne.”[1] Hän mitätöi kaikki Neron antamat lahjoitukset ja vaati niistä yhdeksän kymmenesosaa takaisin. Ylimielisyys sotilaita kohtaan oli vakava virhe. Ylä- ja Ala-Germanian legioonat nousivat tammikuun alussa kapinaan häntä vastaan julistaen Aulus Vitelliuksen uudeksi keisariksi. Legioonat luopuivat hänestä ja pretoriaanikaarti surmasi hänet. Vallankaappauksen suunnitellut Otho nostettiin keisariksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tacitus: The Histories (Historiae). Loeb Classical Library engl. translation Clifford H. Moore, 1925.
  • Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja (De vita vita Caesarum), suom. J.A. Hollo. WSOY, 1960.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "legi a se militem, non emi", Tacitus Historiae I.5 sekä Suetonius s. 351

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-18515-9.
  • Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.


Edeltäjä:
Nero
Rooman keisari Seuraaja:
Otho