Ristiinnaulitseminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Crux simplex, eli "paalutus". Ristiinnaulitsemisissa puu oli tavallisimmin vain suora pylväs. Kuvan on tehnyt Justus Lipsius.

Ristiinnaulitseminen on kuolemantuomion käytäntöönpanotapa, jossa henkilö kiinnitetään sitomalla tai nauloilla riippumaan tarkoitusta varten pystytettyyn, useimmiten ristinmuotoiseen tolppaan. Teloitustapa on erityisen julma, sillä uhri ei yleensä kuole heti vaan saattaa virua ristillä pitkäänkin. Antiikin Roomassa ristiinnaulitsemista käytettiin erityisesti kapinoitsijoiden ja kapinallisten orjien teloittamiseen.

Ristiinnaulitsemisen tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiinnaulitseminen oli yleinen teloitustapa 500-luvulta eaa. 300-luvulle saakka, etenkin Persiassa, Egyptissä, Karthagossa ja Roomassa. Tuomittu kiinnitettiin puuristiin. Risti voi olla T:n muotoinen tau-risti, X:n muotoinen decus-risti (latinan X = 10, "decus") tai niin sanottu latinalainen risti, jossa poikkipuu oli vähän matkaa pystypuun yläreunasta. Varhaisimmissa ristiinnaulitsemisissa puu oli suora pylväs (Ristiä (stauros; verbi stauroō – –) vastaava kreikk. sana merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai hirttä ja toissijaisesti rangaistus- tai teloitusvälineenä käytettyä paalua.[1])

Ristiinnaulitsemisella ei ollut mitään rituaalista tai symboliarvoa; se oli käytössä vain julmana ja hitaana julkisena teloitusmenetelmänä. Tämän vuoksi siihen tuskin oli mitään vakiintunutta suoritustapaa, erilaiset ristiinnaulitsemiset olivat vain osa teloitusmenetelmiä erilaisista lävistyksistä koukkuihin ripustamiseen ja roviolla polttamiseen.

Tuomitun kädet kiinnitettiin ristin poikkipuuhun hartialinjan yläpuolelta. Ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa. Yhteen liitetyt jalat naulattiin yleensä toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Jalat olivat koukussa pienen istumatuen varassa, jolloin teloitettavan oli helpompi hengittää. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea vaakasuora käsiin kohdistuva veto olisi salvannut hengityksen melko nopeasti.

Ristiinnaulitsemisen fysiologiset seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiinnaulitseminen aiheutti hitaan ja tuskallisen kuoleman, jonka aiheutti ensisijaisesti hidas tukehtuminen, joka johtui rintakehän huonosta asennosta. Kuolemaa edesauttoivat myös verenhukka, korkea kuume, sydämen toiminnan heikkeneminen ja nestehukka. Joissain tapauksissa sääret murskattiin kuoleman nopeuttamiseksi. Hyväkuntoinen uhri saattoi kuitenkin kitua ristillä useita päiviä ennen kuolemaansa.

Ranskalainen lääkäri Pierre Barbet esitti teorian, että kun koko ruumiin paino riippuu käsien varassa, kuoleman syynä on tukehtuminen.[2] Hän kirjoitti, että tuomitulla olisi suuria vaikeuksia sisäänhengittää keuhkojen ja rintakehän lihasten venytyksestä johtuen. Sen vuoksi tuomittu kohottaisi itseään käsiensä avulla ylöspäin, joka aiheuttaisi kipua naulojen haavoihin, tai työntäen itseään ylöspäin jalkojensa avulla, joka taas aiheuttaisi kipua naulattuihin jalkoihin. Nämä liikkeet toistuisivat, kunnes hän ei enää jaksaisi nostaa itseään ja kuolema tulisi nopeasti. Toiset oppineet, kuten Frederick Zugibe, ovat ehdottaneet muita kuolinsyitä. Zugibe laittoi vapaaehtoisia riippumaan kädet 60°−70° kulmissa. Testattavat eivät kokeneet vaikeuksia hengittämisessä kokeen aikana, mutta kokivat nopeasti lisääntyvää tuskaa,[3][4] mikä sopii roomalaiseen tapaan käyttää ristiinnaulitsemista hitaan ja tuskallisen kuoleman aikaansaamiseksi.

Teloitetun ruumis jätettiin ristille hajoamaan ja eläinten syötäväksi, eikä ruumiita ole siten säilynyt. Ristiinnaulitsemisen tavoite ei ollut vain tappaa rikollista, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis. Kunniallinen kuolema vaati hautauksen, jonka vastakohta oli ruumiin hajoaminen ristillä. Yksi ristiinnaulittu luuranko, jossa naulat ovat vielä kiinni, on löydetty Israelin valtion alueelta.

Israelissa juutalaiset eivät jättäneet ruumiita ristille. Mooseksen lain mukaan ruumiit tuli haudata tai maa saastuisi.

Ristiinnaulitseminen eri kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiinnaulitseminen alkoi luultavasti Persiasta. Aleksanteri Suuri levitti tavan valloittamilleen alueille. Roomalaiset oppivat tavan Karthagosta. Ristiinnaulitsemista käytettiin orjille, kapinallisille, merirosvoille ja muille erityisen halveksituille vihollisille ja rikollisille.

Rooman kansalaisia ei yleensä ristiinnaulittu, paitsi vakavista rikoksista, kuten maanpetturuudesta − mukaanlukien myös sotilaskarkuruus − koska tapaa pidettiin häpeällisenä. Laajoja ristiinnaulitsemisia tehtiin Spartacuksen kapinan aikana, sisällissodan aikana ja Jerusalemin tuhon aikana. Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen valtakautensa lopulla.

Japanissa ristiinnaulitseminen (haritsuke) otettiin käyttöön kristinuskon kieltämisen myötä 1600-luvulla. Japanissa ristiinnaulitseminen oli yleinen rangaistustapa niille rikollisille, joilta kiellettiin seppukun tekeminen. Ristiinnaulitseminen lakkautettiin Meiji-restauraation myötä 1860-luvulla.

Ristiinnaulitseminen on vuonna 2013 osa ainakin Saudi-Arabian, Iranin ja Sudanin lakia.[5] Islamistinen Isis-järjestö on vuonna 2014 ristiinnaulinnut ihmisiä hallitsemillaan alueilla Irakissa ja Syyriassa.[6]

Tunnettuja ristiinnaulittuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon symboleihin kuuluu ristiinnaulitun kuva, krusifiksi. Risti tai naulitsemistapa eivät krusifikseissa useimmiten näytä realistisilta.

Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen, jonka ristiinnaulitseminen on selostettu Raamatussa. Oletetaan, että hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtui Golgatalla Jerusalemin ulkopuolella noin vuonna 30.[7] Raamatun evankeliumeissa ristille oli kiinnitetty kyltti, jossa luki hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi ristiinnaulitsemisen syy: ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.[8]

Tutkija Gunnar Samuelssonin mukaan Jeesus ei kuitenkaan kuollut ristillä, vaan paalussa.[9]

Evankeliumissa Johanneksen mukaan viitataan siihen, että myös apostoli Pietari kuoli ristillä.[10] Perimätiedon mukaan Pietari pyysi hänet ristiinnaulinneilta sotilailta että risti käännettäisiin ylösalaisin, jotta häntä ei verrattaisi Jeesukseen.

Dareios III ristiinnaulitsi Hermiaan, Atarneuksen tyrannin ja Aristoteleen ystävän, vuonna 341 eaa. syytettynä vehkeilystä Makedonian kanssa.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. New Bible Dictionary s. 253
  2. Columbia University page of Pierre Barbet on Crucifixion
  3. Zugibe, Frederick T (1988). The cross and the shroud: a medical inquiry into the crucifixion. New York: Paragon House. ISBN 0-913729-75-2.  Malline:Page needed
  4. Zugibe, Frederick T. (2005). The Crucifixion Of Jesus: A Forensic Inquiry. New York: M. Evans and Company. ISBN 1-59077-070-6.  Malline:Page needed
  5. David J. Shestokas: The Criminal Penalty of Crucifixion 5.3.2013. Viitattu 1.10.2014.
  6. Pekka Mykkänen: Liittyikö omaisesi Isis-järjestöön? 18.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.10.2014.
  7. Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 153. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2010).
  8. Joh. 19:19
  9. Uusisuomi.fi
  10. Joh 21:18-19
  11. Kaarakainen, Teija & Kaukua, Jari (toim.): Stoalaisuus. Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia, s. 351. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-891-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]