Ristiinnaulitseminen

Wikipedia

Kristinuskon symboleihin kuuluu ristiinnaulitun kuva, krusifiksi. Risti tai naulitsemistapa eivät krusifikseissa useimmiten näytä realistisilta.

Ristiinnaulitseminen on kuolemantuomion käytäntöönpanotapa, jossa henkilö kiinnitetään nauloilla riippumaan tarkoitusta varten pystytettyyn, useimmiten ristinmuotoiseen tolppaan. Teloitustapa on erityisen julma, sillä uhri ei yleensä kuole heti vaan saattaa virua ristillä pitkäänkin.

[muokkaa] Ristiinnaulitsemisen tekniikkaa

Ristiinnaulitseminen oli yleinen teloitustapa 500-luvulta eaa. 300-luvulle saakka, etenkin Persiassa, Egyptissä, Karthagossa ja Roomassa. Tuomittu kiinnitettiin puuristiin. Risti voi olla T:n muotoinen tau-risti, X:n muotoinen decus-risti (latinan X = 10, "decus") tai niin sanottu latinalainen risti, jossa poikkipuu oli vähän matkaa pystypuun yläreunasta. Varhaisimmissa ristiinnaulitsemisissa puu oli suora pylväs (kreikan ristiä tarkoittava sana stauros voidaan ymmärtää pystypuuna).

Ristiinnaulitsemisella ei ollut mitään rituaalista tai symboliarvoa; se oli käytössä vain julmana ja hitaana julkisena teloitusmenetelmänä. Tämän vuoksi siihen tuskin oli mitään vakiintunutta suoritustapaa, erilaiset ristiinnaulitsemiset olivat vain osa teloitusmenetelmiä erilaisista lävistyksistä koukkuihin ripustamiseen ja roviolla polttamiseen.

Tuomitun kädet kiinnitettiin ristin poikkipuuhun hartialinjan yläpuolelta. Ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa. Yhteen liitetyt jalat naulattiin yleensä toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Jalat olivat koukussa pienen istumatuen varassa, jolloin teloitettavan oli helpompi hengittää. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea vaakasuora käsiin kohdistuva veto olisi salvannut hengityksen melko nopeasti.

[muokkaa] Ristiinnaulitsemisen fysiologiset seuraukset

Ristiinnaulitseminen aiheutti hitaan ja tuskallisen kuoleman, jonka aiheutti ensisijaisesti hidas tukehtuminen, joka johtui rintakehän huonosta asennosta. Kuolemaa edesauttoivat myös verenhukka, korkea kuume, sydämen toiminnan heikkeneminen ja nestehukka. Joissain tapauksissa sääret murskattiin kuoleman nopeuttamiseksi. Hyväkuntoinen uhri saattoi kuitenkin kitua ristillä useita päiviä ennen kuin kuoli.

Teloitetun ruumis jätettiin ristille hajoamaan ja eläinten syötäväksi, eikä ruumiita ole siten säilynyt. Ristiinnaulitsemisen tavoite ei ollut vain tappaa rikollista, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis. Kunniallinen kuolema vaati hautauksen, jonka vastakohta oli ruumiin hajoaminen ristillä. Yksi ristiinnaulittu luuranko, jossa naulat ovat vielä kiinni, on löydetty Israelin valtion alueelta.

[muokkaa] Ristiinnaulitseminen eri kulttuureissa

Ristiinnaulitseminen alkoi luultavasti Persiasta. Aleksanteri Suuri levitti tavan valloittamilleen alueille. Roomalaiset oppivat tavan Karthagosta. Ristiinnaulitsemista käytettiin orjille, kapinallisille, merirosvoille ja muille erityisen halveksituille vihollisille ja rikollisille.

Rooman kansalaisia ei yleensä ristiinnaulittu, paitsi vakavista rikoksista, kuten maanpetturuudesta, koska tapaa pidettiin häpeällisenä. Laajoja ristiinnaulitsemisia tehtiin Spartacuksen kapinan aikana, sisällisodan aikana ja Jerusalemin tuhon aikana. Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen valtakautensa lopulla.

[muokkaa] Tunnettuja ristiinnaulittuja

Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen, jonka ristiinnaulitseminen on selostettu Raamatussa. Oletetaan, että hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtui nykyisen Israelin alueella noin vuonna 30. Raamatun evankeliumeissa ristiinnaulitsemisen syy oli merkitty ristille: INRI. Tämä lyhenne tulee latinankielisistä sanoista Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum eli Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas.

Kristinuskon sovitusopin mukaan Jeesus otti tuolloin kantaakseen kaikkien ihmisten synnit sovittaen ne. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa on kristinuskon keskeisin tapahtuma.

Evankeliumissa Johanneksen mukaan viitataan siihen, että myös apostoli Pietari kuoli ristillä. Perimätiedon mukaan Pietari pyysi hänet ristiinnaulinneilta sotilailta että risti käännettäisiin ylösalaisin, jotta häntä ei verrattaisi Jeesukseen.

Dareios III ristiinnaulitsi Hermiaan, Atarneuksen tyrannin ja Aristoteleen ystävän, vuonna 341 eaa. syytettynä vehkeilystä Makedonian kanssa.^[1]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kaarakainen, Teija & Kaukua, Jari (toim.): Stoalaisuus. Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia, s. 351. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-891-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matt 27:32-56, Luuk 23:26-49, Mark. 15:21-41 ja Joh. 19:17-37 – Jeesuksen ristiinnaulitseminen