Roviolla polttaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sodomiitteja (homoseksuaaleja) poltetaan roviolla

Roviolla polttaminen on vanha teloitustapa, jossa ihminen sidotaan suuren puukasan päälle tai paaluun, joka sytytetään tuleen ja poltetaan roviona.

Muun muassa homoseksuaalisuudesta, noituudesta, vääräuskoisuudesta ja maanpetturuudesta tuomittuja on vanhaan aikaan poltettu elävältä roviolla. Keskiajalla myös murhapolttajia rangaistiin usein elävältä polttamisella. Raivostunut väkijoukko saattoi lynkata raiskauksesta tai muista törkeinä pidetyistä teoista syytettyjä polttamalla heidät roviolla. Yleensä kuolemaantuomittu menetti tajuntansa myrkyllisten kaasujen ja šokin takia muutamassa minuutissa. Joissain maissa roviolle tuomitut kuristettiin juuri ennen tuomion täytäntöönpanoa. Vanhassa Kiinassa roviolle tuomitut huumattiin oopiumilla. Pohjoismaissa roviolla poltettavat sidottiin kiinni tikkaisiin tai vastaavaan telineeseen ja heidät kaadettiin vatsalleen roihuavaan rovioon. Intiassa leskenpolttotapaa on yritetty kitkeä, mutta sitä väitetään yhä noudatettavan maaseudulla.

Englannissa roviolla polttamisen taitoa kehitettiin kidutuksen kaltaiseksi: käytettiin tuoretta puuta, ja valittiin tuomioiden täytäntöönpanopäiviksi sateisia päiviä, jotta uhrit kuolisivat hitaasti. Toisinaan roviolla poltettavien jalkojen väliin sekä selkää ja rintaa vasten aseteltiin huolellisesti risukimppuja, jotka polttivat uhria vähitellen ja mahdollisimman pitkään ennen kuolemaa.

Vanhaan aikaan Venäjällä kuolemaantuomittuja laskettiin hitaasti kahleista tai köysistä roikkuen alas liekehtivään kuiluun. Tavan aloittajaksi mainitaan Iivana Julma.

Tunnettuja roviolla poltettuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa viimeinen noitana poltettu oli ruoveteläinen Antti Lieroinen vuonna 1643.