Iivana Julma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iivana Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa.

Iivana Julma eli Iivana IV (25. elokuuta 1530 Moskova28. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1584 Moskova) oli Venäjän ensimmäinen tsaari (keisari). Alkukielisessä nimityksessä Ivan Groznyi (ven. Иван Грозный) sana groznyi ei tarkoita julmaa, vaan toisaalta enemmänkin ”ankaraa”, pelonsekaista kunnioitusta herättävää, toisaalta suurta, suurenmoista. Venäjän traditiossa hänestä käytetään nimitystä Ivan Vasiljevitš isänsä ja edeltäjänsä Vasili III:n mukaan.

Iivana Julma, maalaus noin vuodelta 1600.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivana nousi valtaistuimelle Moskovan suuriruhtinaaksi kolmivuotiaana 1533 ja hänet kruunattiin tsaariksi 16-vuotiaana 16. tammikuuta 1547. Hallituskautensa alkuvuosina hän teki monia uudistuksia, uudisti lainsäädännön, perusti vakituisen armeijan, loi maapäivät (Zemski sobor), uudisti paikallishallintoa ja alisti kirkon valtiolle. Hänen hallintokautenaan Venäjälle perustettiin ensimmäinen kirjapaino 1565. Kirjanpainajat joutuivat tosin pakenemaan Liettuan suuriruhtinaskuntaan kirjankopioijien painostuksesta. Vuonna 1580 painettiin ensimmäinen koko Raamattu slaaviksi.

Iivana avasi uusia kauppareittejä, perusti Vienanmeren Arkangelin englantilaisille kauppiaille ja liitti Venäjään Kazanin (1552) ja Astrakanin (1556) mongolivaltakunnat, jolloin Volga avautui kaupalle. Tataariväestö tapettiin tai pakkokäännytettiin ja moskeijat poltettiin. Laajentuminen itään onnistui ilman suurempaa vastarintaa. Stroganovin kauppiassuku oli rakentanut kauppalinnoituksia Ob-joen varrelle ja he palkkasivat kasakkapäällikkö Jermak Timofejevitšin avukseen. Hän voitti Siperian mongolikaanin Kutšumin ja valloitti tämän pääkaupungin Kašlykin.

Pyhän Vasilin katedraali eli Pokrovan Jumalanäidin katedraali rakennettiin Moskovan Punaiselle torille 1555 Kazanin kaanikunnasta saavutetun voiton kunniaksi. Iivanan kerrotaan olleen niin ihastunut kirkon kauneuteen, että hän sokaisi arkkitehdit, jotta he eivät pystyisi rakentamaan mitään upeampaa.

Vuonna 1565 perustettiin Opritšnina, suoraan tsaarin alaisuudessa oleva valtakunnan alue, jota hallitsivat suoraan tsaarin alaisuudessa olleet virkamiehet, opritšnikit. Hallintojärjestelmä luotiin vastineeksi ylimystölle, joka vastusti tsaarin itsevaltaista hallintotapaa. Opritšnikit olivat eräänlainen yhdistelmä tuon ajan salaista poliisia ja kuolemanpartioita ja he pitivät ylimystön ja talonpojat kurissa väkivalloin. He teloittivat ja takavarikoivat omaisuuksia mielivaltaisesti ja tuhansia tapettiin. Järjestelmä peruutettiin viimein 1572. Terrori oli kuitenkin autioittanut alueet, joilla se oli ollut voimassa väestön paettua tsaarin hirmuvaltaa. Vastineeksi säädettiin ensimmäiset lait, jotka rajoittivat talonpoikien muuttovapautta, mikä johti sittemmin maaorjuuteen.

Iivanan hallinnon jälkipuolisko oli vähemmän menestyksekäs. Länsilaajeneminen pysähtyi Liivinmaan sotiin Ruotsia, Puola-Liettuaa ja Saksalaista ritarikuntaa vastaan. 25-vuotinen sota vuosina 1570–1595 raunioitti talouden ja armeijan, ja pieniä alueita länsirajan läheisyydestä jouduttiin luovuttamaan. Iivanan paras ystävä ja neuvonantaja, ruhtinas Andrei Kurbski, loikkasi puolalaisten puolelle, ja Iivanan vaimo kuoli, mahdollisesti ylimystön murhaamana. Iivanasta tuli epätasapainoinen ja väkivaltainen. Sotaonnen kääntyminen johtui paljolti mielivaltaisista surmista, jotka veivät mennessään suuren joukon kyvykkäitä johtajia.

Sotaväenotot Liivinmaan sotaa varten johtivat väestökatoon ja nälänhätään. Venäjän ennen rikkaimmasta alueesta tuli köyhin. Erimielisyydestä Novgorodin kanssa hän määräsi kaupungin asukkaat tapettaviksi. 1 500 ylimystä ja lukuisa, erikseen laskematon joukko vähäisempää väkeä surmattiin. Vuonna 1581 Iivanan väitetään raivokohtauksen saatuaan surmanneen oman poikansa Ivanin päähän osuneella kepin huitaisulla.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivana oli kaksijakoisesti erittäin uskonnollinen mutta myös erittäin väkivaltainen henkilö, joka otti omakätisesti osaa mielikuvitusrikkaisiin kidutuksiin ja joukkosurmiin, joiden syynä oli lähinnä hänen oma vainoharhaisuutensa. Hän näki vihollisia ja salaliittoja kaikkialla. Iän karttuessa hänelle ei riittänyt enää yksittäisten kohdehenkilöiden kiduttaminen kuoliaaksi, vaan mahdollisesti koko suku, lapset, naiset, rakennukset, kotieläimet, palvelijat ja lähitienoon talonpojat tuhottiin. Eräässä testamentin versiossa hän piti itseään maailman syntisimpänä ihmisenä.

Iivanan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivanan kuoleman jälkeen valtakunta jäi hänen mielisairaalle pojalleen Fjodor I:lle (1584–1598). Käytännön asiat jäivät langolle, Boris Godunoville. Fjodor I:n kuoltua ilman perillistä sammui Rurikin hallitsijasuku, joka oli tarun mukaan hallinnut Novgoridia 800-luvulta. Fjodorin vaimo Irina meni luostariin ja Boris Godunov kruunattiin tsaariksi. Hänen aikanaan Moskovaan perustettiin patriarkan istuin, ja Ruotsi ja Puola karkottivat venäläiset Baltiasta (Täyssinän rauha 1595). Vuosina 1601–1603 koettiin suuri nälänhätä. Godunov kuoli 1605, hänen valtaistuimelle noussut poikansa Fjodor II surmattiin, ja Puolan tukemana kruununtavoittelija Vale-Dimitri, joka väitti olevansa Iivanan (vuonna 1591 kuollut) poika Dimitri, kruunattiin tsaariksi. Väkijoukko murhasi Vale-Dimitrin pian, ja Venäjällä alkoi sisällissota, sekasorron aika (Smutnoje Vremja), jolloin Puolan joukot miehittivät Moskovan.

Stalinin suhtautuminen Iivana Julmaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivana Julmalla on ollut Venäjällä myöhemminkin suuri merkitys niille, joiden mielestä maata tulee hallita kovalla kädellä. Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ihaili suuresti Iivana Julmaa ja näki äärimmäisen väkivaltaisen ja oikukkaan tsaarin elämässä yhtäläisyyksiä omaansa. Stalin samastui Iivanaan jopa siinä määrin, että allekirjoitti salaisia sähkeitä avustajilleen Ivan Vasiljevitsin nimellä.[1] Elokuvaohjaaja Sergei Eisensteinin Iivana Julma -elokuvat oli tehty Stalinin tilaustyönä. Elokuvissa Iivana menetettää vaimonsa ja ryhtyy säälittä kukistamaan kapinoivia pajareja.[2] Myöhemmin Stalin arvosteli Eisensteinin elokuvia, koska opritšnikit esitettiin niissä huonossa valossa. Stalinille he olivat edistyksellinen armeija.[3] Toisen maailmansodan vaikeimpien hetkien aikaan Stalin luki huolellisesti Aleksei Tolstoin kirjoittamaa näytelmää Iivana Julma. Kirjan kanteen diktaattori oli raapustanut useaan kertaan sanan ”opettaja”.[4]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen vaimo vuodesta 1547 Anastasia Romanovna Zaharjina, kuoli 1560. Liitosta syntyi kuusi lasta:
  1. Anna (s. 1548)
  2. Maria (s. 1551)
  3. Dmitri (s. 1552)
  4. Ivan (s. 1554)
  5. Jevdokia (s. 1556)
  6. Fjodor I (s. 1557)
  • Toinen vaimo vuodesta 1561 Kutšenei eli Maria Temrjukovna/Tšerkasskaja, kuoli vuonna 1569. Liitosta syntyi yksi lapsi:
  1. Vasili (s. 1563; kuoli pienenä)
  • Kolmas vaimo vuodesta 1571 Marfa Sobakina, kuoli samana vuonna.
  • Neljäs vaimo vuodesta 1572 Anna Koltovskaja, karkotettiin luostariin vuonna 1575.
  • Viides vaimo vuodesta 1575 Anna Vasiltšikova, kuoli vuonna 1577.
  • Kuudes vaimo vuodesta 1576 Vasilisa Malentjeva, karkotettiin luostariin vuonna 1577.
  • Seitsemäs vaimo vuodesta 1580 Maria Nagaja. Liitosta syntyi yksi lapsi:
  1. Dmitri (s. 1582)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iivana Julma.
  1. Radzinski, Edvard: Stalin, kuudes painos, WS Bookwell Oy Juva 2003, s. 456.
  2. Radzinski, s. 324-330.
  3. Radzinski, s. 595.
  4. Radzinski, s. 531.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • De Madariaga, Isabel: Iivana Julma. (Ivan the Terrible, 2006.) Suomentanut Matti Kinnunen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7273-6.
Venäjän vaakuna Edeltäjä:
Vasili III
Venäjän tsaari
1533–1584
Seuraaja:
Fjodor I