Täyssinän rauha

Wikipedia

Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välille Täyssinän kylässä Inkerinmaalla 18. toukokuuta 1595. Se päätti 25 vuotta kestäneen pitkän vihan. Täyssinän rauhassa Ruotsi sai Narvan ja Itä-Viron, jolloin sen hallussa oli koko Viro. Venäjä sai suurimman osan Inkerinmaasta ja Käkisalmen läänin.

Sisällysluettelo 1 Rauhasopimuksen taustaa 1.1 Aseleposopimus 1593 1.2 Valtataistelu Ruotsin kruunusta ja Venäjän hallitsijatilanne 2 Pääkysymykset ja ruotsalaisten pyrkimykset 3 Neuvottelujen eteneminen 4 Rauhansopimus 5 Rauhansopimuksen seuraukset ja merkitys 5.1 Rauhansopimuksen seuraukset Suomessa 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Rauhasopimuksen taustaa

[muokkaa] Aseleposopimus 1593

Maiden välinen kaksivuotinen aseleposopimus oli osoittautunut pitäväksi. Sopimus oli solmittu Täyssinässä Juhana III:n kuoleman jälkeen, osin myrskyisissäkin neuvotteluissa. Ruotsalaisilla oli epäselvän valtatilanteen lisäksi huolena Virossa olevan armeijan uhkaava romahdus; valtion kassa oli tyhjä pitkään jatkuneen sotimisen vuoksi eikä joukkoja kyetty huoltamaan ja varustamaan.

[muokkaa] Valtataistelu Ruotsin kruunusta ja Venäjän hallitsijatilanne

Vuonna 1594 Ruotsin kuninkaaksi nimitettiin Puolan kuningas Juhanan poika, katolinen Sigismund. Sisäisesti maa ajautui kuitenkin valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä, Kaarle-herttuan, välillä.

Venäjällä hallitsijana oli tsaari Fjodor I, todellista valtaa käytti kuitenkin hänen neuvonantajansa Boris Godunov.

[muokkaa] Pääkysymykset ja ruotsalaisten pyrkimykset

Rauhansopimuksen pääkysymykset olivat Venäjän ulkomaankauppa ja Käkisalmen läänin kohtalo. Kaarle-herttua arvioi Käkisalmen läänin luovutuksen olevan ehtona sopimuksen syntymiselle. Vastineeksi Venäjän olisi luovutettava Rajajoen ja Nevan välinen alue, jokin muu tähdellinen alue tai ainakin maksettava tuntuvat korvaukset.

Lopulliset neuvotteluohjeet antoi kuitenkin Sigismund: vähimmäisvaatimuksena oli paluu sotaa edeltävälle rajalle, jolloin Venäjä maksaisi korvaukset Käkisalmen läänistä. Venäläisille annetun ensimmäisen tarjouksen mukaan Ruotsi kuitenkin halusi Inkerin, Pähkinälinnan, Outovan ja Laatokan kaupungit sekä rajavedon Varangin vuonoon Jäämerelle asti.

[muokkaa] Neuvottelujen eteneminen

Täyssinässä 9. marraskuuta 1594 alkaneet neuvottelut etenivät huonosti, venäläisetkin tiesivät ruotsalaisten keskinäisistä valtataisteluista. Ruotsi oli taipumassa Venäjän vaatimuksiin Käkisalmen läänistä, lähinnä keskusteltiin mahdollisesta korvaussummasta. Ruotsalaiset pelkäsivät venäläishyökkäystä Narvaan tai Käkisalmeen, mikäli neuvottelut katkeaisivat ja venäläiset ilmoittivatkin 7. tammikuuta keskeyttävänsä neuvottelut tuloksettomina ja aikovansa purkaa leirinsä lähteäkseen. Tämä sai ruotsalaiset peräytymään korvausvaatimuksesta ja neuvottelut jatkuivat. Rauhanneuvottelut keskeytyivät vielä useampaan kertaan, kunnes 18. toukokuuta sopimus saatiin allekirjoitettua.

[muokkaa] Rauhansopimus

Sopimukseen sisältyi kaksi pääkohtaa:

1. Venäjä luopui kaikista vaatimuksistaan Narvajoen länsipuolisesta Virosta, myös Narva jäi täten Ruotsille
2. Ruotsi luovutti Venäjälle koko Käkisalmen läänin, sekä valtaamansa Inkerinmaan alueet

Yksityiskohdista sovittiin muun muassa:

• Käkisalmen vallanvaihto tapahtuisi vasta Jäämerelle Varangin vuonoon asti tehdyn rajankäynnin jälkeen. Alue luovutettiin 1597.
• Väestön asema oli turvattava: venäläinen väestö sai jäädä paikoilleen, heidän omaisuutensa oli turvattava, eikä heitä saanut pakkomuuttaa muualle. Käkisalmen lääniin asettunut suomalaisväestö sai esteettä muuttaa tavaroineen takaisin Suomeen.
• Kaikki vangit vapautettaisiin ilman lunnaita.
• Venäjän oli käytävä ulkomaankauppansa Viipurin ja Tallinnan kautta. Ulkomaankauppaa ei saanut käydä Narvasta tai Itämeren venäläisistä satamista.

[muokkaa] Rauhansopimuksen seuraukset ja merkitys

Venäjän ulkomaankaupan ohjaaminen kulkemaan ruotsalaisten satamien kautta jäi toteutumatta: kauppa kulki jatkossakin puolalaisten Riian, Königsbergin ja Danzigin, sekä Jäämeren venäläisen Arkangelin satamien kautta. Myös ikivanha sisävesi- ja maantiekauppa jatkui: Suomen puolelta käytiin vapaasti kaupparetkillä Pihkovassa, Novgorodissa ja Karjalan kauppapaikoilla ja venäläiset jatkoivat kauppamatkojaan Viroon ja Suomeen.

Täyssinän rauha päätti 25-vuotisen raskaan ja verisen sotajakson, joka erityisesti Suomen ja Käkisalmen alueella oli ollut siviiliväestölle tuhoisaa sissisotaa. Tuhoretket olivat ulottuneet Perämeren rannikolta Kuolan niemimaalle, Aunuksesta Jäämerelle. Vakinaiset armeijat olivat tuhonneet Inkeriä, Viroa ja Käkisalmen läänin eteläosia. Kymmeniätuhansia siviilejä oli surmattu, mikä oli raskas suonenisku ajan vähäiselle väestölle.

Täyssinän rauhan raja ehti olla Ruotsin ja Venäjän valtakuntien rajana 22 vuotta, Stolbovan rauhaan vuonna 1617.

[muokkaa] Rauhansopimuksen seuraukset Suomessa

Suomen ja Venäjän välisellä osuudella uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille, joista nykyisissä tärkeimpiä olivat Ohtaansalmen, Pisan, Ala-Keyrityn, sekä Tiilikan rajakivet Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Täyssinän rauhassa käytännössä tunnustettiin Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen Peräpohjolaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Savoon syntyneiden uudisasutusten kuuluminen Ruotsin valtakuntaan.

[muokkaa] Lähteet

Lars-Folke Landgren: "Pohjoismainen 25-vuotinen sota ja pitkä viha", Itärajan vartijat 2., s. 203-234. Schildts, 2004. ISBN 951-50-1445-X.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Täyssinän rauhansopimus