Täyssinän rauha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 18. toukokuuta 1595 Täyssinässä, Venäjällä. Pitkän vihan päättäneessä sopimuksessa Ruotsi sai pitää valloittamansa Suomenlahden pohjoisrannikon idässä Narvajokeen saakka eli nykyisen Viron pohjoisosan. Rauhassa vahvistettiin myös Ruotsin ja Venäjän välinen raja kulkemaan kohti pohjoista Varanginvuonoon Pohjoisella jäämerellä.

Rauhasopimuksen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseleposopimus 1593[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Sigismund III Vaasa
Kaarle-herttua
Tsaari Fjodor I

Maiden välinen kaksivuotinen aseleposopimus oli osoittautunut pitäväksi. Sopimus oli solmittu Täyssinässä Juhana III:n kuoleman jälkeen, osin myrskyisissäkin neuvotteluissa. Ruotsalaisilla oli epäselvän valtatilanteen lisäksi huolena Virossa olevan armeijan uhkaava romahdus: valtion kassa oli tyhjä pitkään jatkuneen sotimisen vuoksi eikä joukkoja kyetty huoltamaan ja varustamaan.

Valtataistelu Ruotsin kruunusta ja Venäjän hallitsijatilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kuninkaaksi nimitettiin Puolan kuningas Juhanan poika, katolinen Sigismund 1594. Sisäisesti maa ajautui kuitenkin valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä, Kaarle-herttuan välillä.

Venäjällä hallitsijana oli tsaari Fjodor I, mutta todellista valtaa käytti hänen neuvonantajansa Boris Godunov.

Pääkysymykset ja ruotsalaisten pyrkimykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhansopimuksen pääkysymykset olivat Venäjän ulkomaankauppa ja Käkisalmen (Korelan) kihlakunnan kohtalo. Kaarle-herttua arvioi Käkisalmen läänin luovutuksen olevan ehtona sopimuksen syntymiselle. Vastineeksi Venäjän olisi luovutettava Rajajoen ja Nevajoen välinen alue, jokin muu tähdellinen alue tai ainakin maksettava tuntuvat korvaukset.

Lopulliset neuvotteluohjeet antoi kuitenkin Sigismund: vähimmäisvaatimuksena oli paluu sotaa edeltävälle rajalle, jolloin Venäjä maksaisi korvaukset Käkisalmen kihlakunnasta. Venäläisille annetun ensimmäisen tarjouksen mukaan Ruotsi kuitenkin halusi Inkerin, mm. Pähkinälinnan sekä Outovan ja Laatokankaupungin kuin myös rajavedon Jäämerelle asti.

Neuvottelujen eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täyssinässä marraskuussa 1594 alkaneet neuvottelut etenivät huonosti, venäläisetkin tiesivät ruotsalaisten keskinäisistä valtataisteluista. Ruotsi oli taipumassa Venäjän vaatimuksiin Käkisalmen kihlakunnasta, lähinnä keskusteltiin mahdollisesta korvaussummasta. Ruotsalaiset pelkäsivät venäläishyökkäystä Narvaan tai Käkisalmeen, mikäli neuvottelut katkeaisivat ja venäläiset ilmoittivatkin tammikuussa 1595 keskeyttävänsä neuvottelut tuloksettomina ja aikovansa purkaa leirinsä lähteäkseen. Tämä sai ruotsalaiset peräytymään korvausvaatimuksesta ja neuvottelut jatkuivat. Rauhanneuvottelut keskeytyivät vielä useampaan kertaan, kunnes toukokuussa sopimus saatiin allekirjoitettua.

Rauhansopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimukseen sisältyi kaksi pääkohtaa:

  1. Venäjä luopui kaikista vaatimuksistaan Narvajoen länsipuoliseen alueeseen
  2. Ruotsi luopui valloittamastaan Käkisalmen kihlakunnasta ja valtaamiltaan Inkerin alueilta

Yksityiskohdista sovittiin muun muassa:

  • Karjalankannaksella raja kulki samoin kuin jo Pähkinäsaaren rauhassa oli sovittu, mutta pohjoisempana raja vedettiin uudestaan niin, että se päättyi Varanginvuonoon.
  • Käkisalmen kihlakunnan vallanvaihto tapahtuisi vasta pohjoiseen tehtaävän rajankäynnin jälkeen, kihlakunta luovutettiin 1597
    • väestön asema oli turvattava: venäläiset saivat jäädä paikoilleen, heidän omaisuutensa oli turvattava eikä heitä saanut pakkomuuttaa muualle; kihlakuntaan asettuneet suomalaiset saivat esteettä muuttaa tavaroineen takaisin Suomen alueelle
  • kaikki vangit vapautettaisiin ilman lunnaita.
  • Venäjän oli käytävä ulkomaankauppansa Viipurin ja Tallinnan kautta, ei Narvasta tai Itämeren venäläisistä satamista.

Rauhansopimuksen seuraukset ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täyssinän rauhan rajamerkit Pisan vuorella Juankosken ja Nilsiän rajalla.
Täyssinän rauhan rajamerkki Ohtaansalmella

Venäjän ulkomaankaupan ohjaaminen kulkemaan ruotsalaisten satamien kautta jäi toteutumatta: kauppa kulki jatkossakin puolalaisten Riian, Königsbergin ja Danzigin, sekä Jäämeren venäläisen Arkangelin satamien kautta. Myös ikivanha sisävesi- ja maantiekauppa jatkui: Suomen puolelta käytiin vapaasti kaupparetkillä Pihkovassa, Novgorodissa ja Karjalan kauppapaikoilla ja venäläiset jatkoivat kauppamatkojaan Viroon ja Suomeen.

Täyssinän rauha päätti 25-vuotisen raskaan ja verisen sotajakson, joka erityisesti Suomen ja Käkisalmen kihlakunnan alueilla oli ollut siviiliväestölle tuhoisaa sissisotaa. Tuhoretket olivat ulottuneet Perämeren rannikolta Kuolan niemimaalle, Aunuksen Karjalasta Jäämerelle. Vakinaiset armeijat olivat tuhonneet Inkeriä, Viroa ja Käkisalmen kihlakunnan eteläosia. Kymmeniätuhansia siviilejä oli surmattu, mikä oli raskas suonenisku ajan vähäiselle väestölle.

Täyssinän rauhan raja oli Ruotsin ja Venäjän rajana 22 vuotta, Stolbovan rauhaan 1617.

Rauhansopimuksen seuraukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen alueen ja Venäjän välisellä osuudella uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille, joista nykyisissä tärkeimpiä olivat Maanselän rajakivi Pohjois-Karjalassa sekäa Luutsalon, Ohtaansalmen, Pisan, Ala-Keyrityn ja Tiilikan rajakivet Pohjois-Savossa. Rauhassa määritelty raja pohjoiseen tunnusti Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen Savoon ja pohjoiselle Pohjanmaalle syntyneiden uudisasutusten kuulumisen Ruotsiin ja samalla Suomen alueeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars-Folke Landgren: ”Pohjolainen 25-vuotinen sota ja pitkä viha”, Itärajan vartijat 2, s. 203–234. Schildts, 2004. ISBN 951-50-1445-X.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]