Neva (joki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neva
Peter & Paul fortress in SPB 03.jpg
Alkulähde Laatokka
Laskupaikka Suomenlahti
Maat Venäjä
Pituus 74 km
Alkulähteen korkeus m
Virtaama 2 600 /s
Neva map.png

Neva (ven. Нeвa) on Laatokan laskujoki Suomenlahteen. Se erottaa Karjalankannaksen koillisosan Suomenlahden ja Laatokan eteläpuolisesta mantereesta halkoen Pietarin kaupunkia ja ympäröivää Leningradin aluetta. Nevan suulta aukeaa Nevanlahti, joka käsittää Retusaaresta itään ulottuvan Suomenlahden perukan.

Neva on varsin rauhallisesti virtaava joki johtuen Laatokan ja Suomenlahden vain neljän metrin korkeuserosta. Jokea pitkin on helppo liikennöidä rauhallisesta virtauksesta johtuen. Neva yhdistää Suomenlahden ja Pietarin kaupungin Venäjän laajaan jokien ja kanavien verkostoon. Nevajoen ylittää 10 siltaa, joista 8 on avattavia.

Nevan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neva syntyi noin 3300 vuotta sitten (1350 eaa.). Tätä ennen Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen Karjalankannaksen poikki myöhemmän Heinjoen alueella, mutta maankohoaminen, joka Laatokan pohjoisosassa on nopeampaa kuin eteläosassa, laski vähitellen Laatokan pintaa pohjoisessa ja nosti sitä etelässä. Pinnannousuun myötävaikutti myös Vuoksen uoman puhkeaminen Saimaan uudeksi laskureitiksi lähellä Laatokan vanhan lasku-uoman suuta Karjalankannaksella n. 5700 vuotta sitten (3700–3800 eaa.), mikä lisäsi Laatokkaan virtaavien vesien määrää noin neljänneksellä.[1][2]

Uusi lasku-uoma Neva muodostui, kun Laatokan vedet saavuttivat Porogin kynnyksen nykyisen Pietarin itäosassa ja Laatokan pinta laski jopa 12 metriä muutamassa vuodessa tai korkeintaan sadassa vuodessa. Laatokan vanha lasku-uoma Karjalankannaksella jäi tämän jälkeen Vuoksen lasku-uomaksi Viipurinlahteen ja Laatokkaan.[1][2] Sittemmin Vuoksen Viipurinlahteen laskeva haara on kokonaan kuivunut, ja Taipaleenjoen tultua vuoksen pääasialliseksi lasku-uomaksi vuonna 1857 tapahtuneen Kiviniemen kannaksen puhkaisun jälkeen, myös Vuoksen vanha pohjoinen haara Käkisalmen luona on menettänyt merkitystään.[2]

Sivujoet ja suuhaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyenä jokena Nevalla ei ole montaa sivujokea. Niitä ovat etelässä Tusinajoki, Inkereenjoki, Venjoki, Mujajoki ja Muikka sekä pohjoisessa Ohtajoki ja Nevan suistoon yhtyvä Mustajoki. Suistossa Neva jakautuu useisiin suuhaaroihin, joita yhdistämään on kaivettu joukko kanavia. Suuhaaroista suurimmat ovat Suuri Neva, Pieni Neva, Suuri Nevka ja Pieni Nevka. Pienempiä suuharoja ovat muiden muassa Fontanka, Moika ja Prjažka. Kanavia ovat muiden muassa Gribojedovin kanava, Joutsenkanava, Krjukovin kanava ja Obvodnyi-kanava. Suuhaarojen väliin jäävät Pietarin saaret, joita ovat muiden muassa Alaissaari, Vasilinsaari, Jänissaari, Kissasaari, Koivusaari, Korpisaari, Mistulansaari, Patsassaari ja Ristisaari.

Vesistöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevan vesistöalue on laaja. Laatokan valuma-alueella siihen kuuluvat Laatokkaan laskeva, Suomen ja osittain Venäjän alueella sijaitseva Vuoksen vesistö, Äänisen vedet Laatokkaan tuovan Syvärin vesistö ja Ilmajärvestä alkunsa saavan, Laatokkaan etelästä laskevan Olhavanjoen vesistö, jonka varressa sijaitsee mm. Venäjän historiassa tärkeä Novgorodin kaupunki.

Neva historiallisena aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahden pohjukassa sijaitseva Nevan suisto sijaitsee strategisesti merkittävällä paikalla. Matka Itämereltä Venäjälle kulkee luontevasti juuri Nevaa ja Laatokalta alkavia jokireittejä pitkin. Ruotsi ja Venäjä kilpailivat alueen hallinnasta vuosisatoja. Ruotsalaiset rakensivat suistoon 1300-luvulla Maankruunun (Landskronan) linnoituksen. Novgorod hävitti linnoituksen nopeasti. Vuonna 1606 perustettiin seudulle uusi ruotsalainen linnoitus Nevanlinna. Suuren Pohjan sodan seurauksena Nevan suisto siirtyi pysyvästi Venäjän haltuun. Pietari Suuri käynnisti suistossa Pietari-Paavalin linnoituksen rakennustyöt 1703. Linnoituksen ympärille rakennettu Pietarin kaupunki oli Venäjän pääkaupunkina vuosina 17121918.

Venäläiset perustivat Laatokan rannalle Nevan niskaan Pähkinälinnan. Kaupunki ja Pähkinäsaaren linna olivat ruotsalaisten hallussa vuosina 16121702.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saarnisto, Matti: Vuoksen synty ja Vuoksenlaakso Karjalan liitto. Viitattu 10.12.2008.
  2. a b c Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64-78. Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.